Eipä ole lämmitystä vieläkään

Ei kai pitäisi hehkuttaa ollenkaan, että jotain pitäisi ihan noin vain tuossa ihan hetken päästä olla. Nyt on pumppu ja varaaja seistä töröttäneet pihalla jo sen reilun viikon. Sen ensimmäisen peruuntuneen asennuspäivän jälkeen Takuu-Lämpö firmalta tuli puhelinsoitto, jossa sovittiin, että uuden asennuspäivän olisi pitänyt olla viime tiistai. Noh, silloin tiistai iltana tuli puhelinsoitto, että "varmaan huomasitte, että ei tultu?". No juu, kyllähän me se oltiin huomattu, ihan useampaan kertaankin. Seuraavaksi saimme tiedon, että asennus tullaan tekemään torstaina.... niin tai oikeastaan ehkä maanantaina.

Siinä kohtaa minua jo rupesi hieman suututtamaan. Minun lomanihan siis loppui, ja kuten ehkä tekstin julkaisuajankohdasta voi huomata, teen tätä päivitystä yövuorossa. Pikkuisen väsyttää, eikä ihan hirveästi ole hommia, joten ajattelin pitää itseäni hereillä tarinoimalla tänne.

Mutta tosiaan se luvattu torstaikin sitten tuli ja meni. Ja meni muuten ihan ilman pumpun asennusta. Tällä hetkellä on sitten minun pikku purkauksen jälkeen luvattu, että pumpun ja varaajan asennus alkaa maanantaina 10.8 klo 9. Muuten tietysti ihan kiva, mutta kun silloin maanantai aamuna minä olen päässyt töistä klo 7.15 ja pitäisi nukkuakin, että jaksaa vielä kaksi seuraavaakin yötä valvoa, viisi yötä kun tällä kertaa pitäisi kaiken kaikkiaan jaksaa hereillä kukkua.

No onneksi minä pääsen Karon sohvalle nukkumaan, ainakin muutamaksi tunniksi, jos sitten kotona saisi ennen töihin lähtöä vielä pienet torkut otettua. Tuskinpa nuo asentajat siellä ihan iltaan saakka kuitenkaan viihtyvät. Saa nähdä vaan, miten koirat silloin yksin kotona pärjäävät, kun vierasta porukkaa lappaa pihan täydeltä.

On meillä kuitenkin jotain taas tapahtunutkin. Minä ihan yllättäen olen jatkanut maalausurakkaa. Käsittelyyn on päässyt makuuhuoneisiin vievä käytävä, Artun huoneen, joka siis ei itseasiassa enää olekaan Artun huone, vaan onkin se Miron/vierashuone, mutta siis siinä huoneessa olevat käytävään olevien ikkunoiden karmit ja olenpa maalaillut olohuoneen tummia seiniäkin, kun ne ei ole meidän "keittiön" takana piilossa. Tosin kyllä Tero auttoi minua olohuoneen seinien kanssa.

Alla kuvissa käytävä maalauksen jälkeen. On ollut hauska huomata, miten eri värisiltä seinät näyttävät erilaisissa valaistuksissa. Tuon käytävän kanssa otettiin aika iso riski, koska joissain valaistuksissa sävy näytti miltei keltaiselta. Tuota väriä kuitenkin tulee olemaan koko sisääntuloaula ja tuo makuuhuoneisiin vievä käytävä. Sävyn nimi on "seljankukka" ja se valittiin juuri siksi, että oli valo mikä tahansa, sävy näyttää aina valoisalta ja koska noihin tiloihin luonnonvaloa tulee aina vain jostain mutkan kautta piti löytää väri, joka itsessään jo valaisee tilaa. Ja riski kannatti. Noissa kuvissa vasemman puoleinen on otettu ilman salamaa ja oikealla salaman kanssa. Ero sävyssä on aika huikea, mutta silti molemmissa kuvissa näkyy se valoisuus, mitä väriltä haluttiin.

Arttu kävi meillä myös kyläilemässä. Iso osa ajasta meni syödessä ja jutellessa, mutta kyllä hommiakin tehtiin. Minä jatkoi maalausta ja Tero ja Arttu aloittivat kodinhoitohuoneen katon laittamisen. Katton laitetaan paneeli, koska uudet sähköjohdot voivat sitten rauhassa kiemurella siellä alla.

Samalla kyläily reissulla Arttu antoi lopullisen hyväksynnän huoneensa seinien väreille ja myös minun ihan hatusta vetämälle idealle maalata sisäikkunoiden karmit samalla, tumman harmaalla värillä, kuin mitä tehosteseinäkin on. Hienot tuli, vaikka jälleen kerran itse sanonkin.

Mutta vaikka Arttu väreistä pitikin, meni huone silti vaihtoon. Arttu päätti sittenkin valita omakseen toisen makuuhuoneen, koska se on ihan reilusti suurempi kuin tämä huone, minkä Arttu alunperin valitsi. Ja mikäpä siinä, kyllähän mieltä voi muuttaa ihan rauhassa. Toinen makuuhuonehan on sävyiltään miltei sama. Tehosteseinä on vain ihan pikkuisen vaaleampi. Siinä huoneesta oli aikaisemmassa päivityksessä se kenollaan oleva kuva. 

Tero harrasti myös facebook-shoppailua, ja osti sieltä "Purkutavarakirppis" - ryhmän kautta meille 14 neliötä valkolakattua tammiparkettia, joka tullaan laittamaan Artun uudestaan valittuun huoneeseen. Parketti oli käytettyä, mutta aivan käypäsen näköistä. Siinäpä sitä on vino pino.

Meidän makuuhuoneeseen tulee sitten joskus melko tumma parketti ja noihin kahteen muuhun makuuhuoneeseen tulee vaaleat lattiat. Artulle tulee siis tuo parketti ja pienempään huoneeseen tulee laminaatti, joka on jotakuinkin saman näköinen kuin tuo parketti. Kävimme sen jo Byggmaxista tilaamassa ja ensi viikolla se käydään sieltä hakemassa. Kuvaa laminaatista sitten seuraavassa päivityksessä. 

Olohuonettakin on kahden seinän verran maalattu. Tuosta kuvasta ei kyllä saa oikeaa kuvaa seinän väristä. Sävyn nimi on "vulkaniitti". Väri on hieman tummempi, kuin mitä tummien seinien sävy kirjastossa on. Myös vaaleampien seinien sävy olohuoneessa tulee olemaan ihan hiukan tummempi kuin kirjastossa, mutta silti tunnelmaltaa huoneet tulevat olemaan melko samankaltaisia.

Keittiön uuniakin on tehty pikkuisen eteenpäin. Jossain kohtaa oli puhetta, että uusi olisi valmistunut jo ennen näitä minun yövuoroja, mutta takkatiimille tuli välillä muuta puuhaa ja niinpä takan teko keskeytyi muutamaksi päiväksi. Niiden päivien aikana minä sain vihdoin kaikki keittiön ikkunankarmit maalattua, mutta kuvaa ei tullut otettua, sen verran raksatyylinen keittiö nyt tällä hetkellä on. Mutta ei uunin valmistumiseen kuitenkaan enää montaa päivää mene. Takkaosuus on jo valmis ja leivinuunikin on ihan kohta jo luukkua myöten valmiina.

Tänään, tai siis oikeammin eilen, kun nyt jo lauantai aamuyötä tässä elelen, kävimme Teron kanssa vähän shoppaamassa. Samalla käytiin viemässä Ramirenttiin takaisin sieltä vuokrattuna ollut kosteudenkerääjä. Vaikka ihan asiansa kone teki, kun huristeli kolme viikkoa yötä päivää, mutta kyllä lompakkokin oheni taas aika usean satalappusen verran. Huh huh, kyllä kaikki maksaa maltaita! Koneen palautusreissulla siis kävimme ostamassa K-Raudasta meille myös jäteastian, josta en tullut otettua kuvaa, vaikka varsin hieno vihreän värinen 240 litran jäteastia se onkin. Tyhjentämäänkin se tullaan ensimmäisen kerran jo viikon päästä!

Kävimme myös siellä Byggmaxissa, josta siis varasimme laminaattia, jota tulee vielä ensi viikolla yksi lavallinen, mistä meille muutama paketti riitti, ennen kuin malli poistuu valikoimasta. Mukaan tarttui myös laminaatin, parketin ja vinyylikorkin alle laitettavaa alusmuovia muutama rulla. Nyt enää tosiaan puuttuu se, että saadaan pumppu ja varaaja paikoilleen, että saadaan lämpö lattiaan. Pari päivää lämpimän veden kierrettyä putkistossa voidaan ruveta asentamaan lattioita! 

Shoppailureissulla kävimme myös HongKongissa, missä yhdellä aikaisemmalla reissulla sain idean laittaa ainakin kirjastoon ja olohuoneeseen kattolistan sijasta sisalköyttä, kun sellaista silmiin honkkarissa osui. Nyt matkaan tarttui 24 mm ja 8 mm paksuista köyttä. 24 mm laitetaan kattolistan tilalle ja 8 mm laitetaan kirjaston ja olohuoneen kaariovien pieliin, kun uusien kipsilevyjen reunat ja maalausten rajat on jonnekin piiloon saatava. Kuvaan pääsi naulapakettikin edustaman.

Ennen töihin lähtöä pyysin Teroa ihan äkkiä vaan laittamaan näön vuoksi kirjastoon köyttä jo paikoilleen, että nähdään tuleeko siitä niin hyvä, kun mitä minä mielessäni ajattelin. Ja kyllähän siitä tuli!

Vaikka välillä niin väsynyt, uupunut, kyllästynyt ja toivoton olo tuon remontin keskellä onkin, aina tätä blogia päivittäessä huomaa, miten kuitenkin koko ajan mennään eteenpäin. Monta kertaa on tullut jo todetuksi ääneenkin, että uuden talon rakentaminen olisi tullut huomattavasti halvemmaksi ja luultavasti helpommallakin oltaisiin päästy. Meidän remonttibudjettikaan ei riitä lähimainkaan. Pian on jähdettävä hattu kourassa uudestaan pankin pakeille kysymään, josko sen jo entuudestaan massiivisen lainapotin päälle saataisiin vielä lisää lainaa. Vielä on kuitenkin isoja asioita tekemättä, kuten kaksi kappaletta vessoja, sauna, kylpyhuone, keittiö ja uima-allashuone. Vasta olemme siis saaneet tehtyä huoneista nuo halvimmat ja kalleimmat on vielä edessäpäin. Kuitenkin lämmitysjärjestelmän muuttaminen ja lattioiden valu olivat jo kalliita, niiden lisäksi putki- ja sähkötyöt ovat lohkaisseet oman osansa.

Mutta kaiken tämän uupumuksen, stressin ja rahahuolien keskellä minulle ainakin tuottaa suurta iloa ja tyytyväisyyttä nähdä, miten Tero on Tyynelässä niin kotonaan, ja Kotihan se Terolle onkin. Ja myös minä nautin maaseudun rauhasta, sen tuoksuista, äänistä ja väreistä. Koiratkin nauttivat. Enää ei tarvitse tehdä neljää kertaa päivässä lenkkiä pannat ja hihnat kaulassa. Nykyisin hihnalenkillä käydään kerran päivässä, jos ehditään. Muuten koirat oleilevat vapaana omalla pihalla, juoksevat kun huvittaa ja makailevat sitten kun ei enää juoksennella tai touhuissa mukana jaksa kulkea. Romykin tutustui maalattuihin ikkunankarmeihin hieman turhan läheisesti.

Minun loman aikana säät olivat aika harmaita, sateisiakin, mutta kyllä joukkoon mahtui myös aurinkoisia ja lämpimiäkin päiviä. Niinä päivinä tuli oleiltua pihallakin ja sain aikaiseksi jopa karsia turhia oksia viiniköynnöksestä. Jospa se jaksaisi kypsytellä rypäleitä syötäväksi asti. Ihan mukavasti niitä olisi sieltä tulossa.

Myös sateen jälkeen pihasta löytyy kauniita yksityiskohtia.

Yksitoista vuotta kului kehä kolmosen kupeessa, jatkuvassa liikenteen melussa. Ja vaikka Espoossa meillä mahtavat lenkkimaastot olikin, kuului se taustamelu myös sinne metsälenkeille. 

Ja nyt! Tällainen näkymä silmien eteen avautuu, kun istun talon päätyoven rappusilla. Elmosta on tullut istuskelija. Monta kertaa päivässä sen löytää istuskelemassa tuossa suunnilleen samassa kohdassa katselemassa pihatien mutkaan. Täydellisempihän tämä näkymä olisi, jos tuota meidän bajamajaa ei tuossa olisi, vaan vessa löytyisi ihan sisältä talosta, mutta pian bajamajakin on enää vain muisto. 

Tämä maisema jää.