torstai 30. huhtikuuta 2015

Hyvää Vappua!!

Taas on reilu viikko ehtinyt vierähtää edellisestä päivityksestä. Hommia ollaan paiskottu taas yhdessä ja erikseen. Minullakin oli juuri viiden päivän vapaat ja joka päivä tuli Tyynelässä hommailtua. En muista olenko aikaisemmin kirjoittanut, mutta minähän olen sopinut työpaikan kanssa, että nyt remontin ajan minulle suunnitellaan työvuorot niin, että olen aina pitkän putken töissä, että sitten saan pitkästi vapaita. No nyt tämä homma on lähtenyt pyörimään ja olin ensimmäisellä pitkällä vapaalla. Parin viikon päästä on seuraava viiden päivän vapaa. On se hienoa, että joustoa löytyy!

No mutta. Paljon ollaan tehty töitä. Ei illalla ihan hirveästi tarvitse unta odotella, sen verran uuvuttavaa on tämä remontin teko ja vielä kun on tietenkin koirat käytettävä lenkillä, jota Tero on kyllä tosi ihailtavasti jaksanut tehdä niin, että minun ei ole aina tarvinnut lähteä  mukaan. Niin ja sitten on kuitenkin tätä arkea jotenkin pyöritettävä täällä Espoon päässäkin.

Hyvänä uutisena nyt on se, että Teron asunto Kirkkonumelta on nyt myyty! Wohoo!! Meni kyllä ihan polkuhintaan, mutta pääasia kuitenkin, että meni kaupaksi. On yksi murhe ja muutama lasku vähemmän!

Mutta sitten työmaalle!

Minä aloittelin ikkunakarmien maalausurakkaa. Ollaan maalamassa kaikki karmit valkoiseksi sisäpuolelta. Aivan hirmuinen homma! Ulkopuolen maalaus on sitten joskus hamassa tulevaisuudessa! Onneksi Karo on ollut mukana maalaamassa kahdella kerralla ja Sonjakin tuli sutimaan viime sunnuntaina. Työ on hidasta ja hankalaa jo pelkästään sen vuoksi, että valaistuksesta huolimatta on vaikeaa päivänvaloa vasten nähdä millaista jälkeä saa aikaiseksi. Maalaus olisi parasta varmaan tehdä iltapimeällä, mutta pitäisi sitten melkein yöllä maalata. No jotain ollaan kuitenkin saatu aikaiseksi! Tässä ensin muistutukseksi, millaiselta nuo karmit ovat näyttäneet aikaisemmin.



Alhaalla näkymää nyt. Kaikkien makuuhuoneiden karmit on maalattu. Vielä myöhemmin on paremmassa valossa katsottava, millainen jälki on saatu aikaiseksi, eikä kaikista ikkunaruuduista ole vielä rapsuteltu kaikkia maalisotkuja pois. Tosin nämä taisi olla ne ainoat ikkunat, mitkä siveltimillä ja pienillä teloilla maalattiin. Sen verran aikaavievää hommaa tuo on, että ajateltiinkin hankkia pieni maaliruisku ja maalata sillä loput miljoona ikkunaa. Riippuen tietenkin siitä, millaista jälkeä ruiskulla tulee. Iso maaliruisku ollaan kuitenkin hankkimassa kattojen maalausta varten. Alunperin mietittiin, että oltaisiin säästetty vain olohuoneen ja kirjaston katot, mutta nyt alkaa tuntumaan siltä, että säästetään kaikki muutkin katot, kunhan vaan keksitään joku kikkakolmonen entisten kotelovalaisimien aukkojen peittämiseksi. Maalia kuitenkin kattoihin tulee, eikä tuollaista kattomäärää voi käsipelillä maalata, muuten oltaisiin maalauspuuhissa vielä ensi vuonna.



Sillä aikaa kun minä olen tupsutellut noiden maalisutien kanssa Tero oli tosi ahkerana keittiön puolella. Siellä sai entisen keittiön ja apukeittiön välinen seinä kyytiä. Vaikka nuo johdot näyttää jossain kuvissa aika hurjille, ei vaaraa niistä ole. Meillä kävi pari mukavaa sähkömiestä lauantaina laittamassa meille työmaasähköt ja repimässä vanhoja sähköjohtoja pois. Olemme nyt vaan sitten työmaavalojen varassa, tosin eipä niitä nyt paljon tarvitsekaan, kun valoisan aikaan ollaan hommia oltu tekemässä.

Vasemman puoleisessa kuvassa alhaalla siis lähtötilannetta siinä vaiheessa, kun oli kuitenkin jo saatu tuosta "käytävältä" kaapit kannettua pois ja apukeittiöstäkin tyhjennettyä kaikki muut, paitsi tuo tiskipöytä. Karokin pääsi kuvaan mukaan, kun oli irroittelemassa vielä viimeisiä lattianrippeitä keittiöstä. Oikealla muistin virkistykseksi kuva, millainen näkymä oli ennen remontin alkua. Kuvakulma on hiukan toinen, mutta se ei varmaan hahmotusta haittaa.



Alakuvissa samaa tilaa toisesta suunnasta kuvattuna, Näissä remppakuvissa siis vielä eletään aikaa kun talossa oli vielä oma sähkö, kun kattovaloissa näkyy olevan eloa.



Mutta sitten lähti kirves ja mitä lie muita työkaluja heilumaan isännän kädessä ja tulos oli seuraavanlainen. Ensin lähti tiskipöytä ja osa seinää.


Hetken päästä olikin jo koko seinä pelkkä muisto. Tässä kohtaa siis ollaan jo työmaasähkön varassa. Katossakin entisten valaisimien paikalla on enää reiät, joiden varalle pitäisi siis keksiä joku hyvä ratkaisu, niin että katot voisivatkin säästyä. Tai sitten ei. Kunhan mietitään, suunnitellaan ja kokeillaan mihin tulokseen tullaan



Jossain kohtaa Karo selvitteli myös, missä ihmeessä Joulupukki on näin joulujen välillä. Salapoliisityön tulos oli... Kai sen Joulupukin pitää harjoitellakin!



Kun huuva oli pois tieltä, alkoi seinät irrota myös muualta. Tuolle kohtaa tulee meidän takka/leivinuuni ja sille hormi. Ja sinne niiden taakse sitten se talon toinen WC.



Jossain vaiheessa Tero oli ehtinyt myös avata entistä astiakaappia vielä enemmän.




Ikkunankarmien maalailu ja maalaamattomien peseminen alkoi jossain vaiheessa jo tökkimään sen verran, että minäkin siirryin tekemään vähän muita hommia. Ruvettiin poistamaan laattoja lattiasta. Tero lähestyi lattiaa rautakangen kanssa ja minä hieman tyttömäisemmin vasaran ja taltan kanssa. Nyt sitten tietääkin jalkojen ja takapuolen lihaksissa, että muutama päivä on tullut kyykittyä mitä ihmeellisimmissä asennoissa. Mutta hauskaahan se on ollut naputella laattoja irti. Osa laatoista on lähtenyt todella siististi ja ehjänä irti, toiset ovat olleet niin tiukassa, että ovat irronneet vasta ihan palasina. Teron tyylillä homma on tietenkin sujunut hiukan nopeammin, mutta olen minäkin kuitenkin jotain saanut aikaiseksi. Ensin Teron työn jälkeä.



Ja sitten minun. Minä siis olen irroitellut laattoja takkahuoneen lattiasta. Johonkin pitäisi vaan nuo meidän uudet lattiat saada varastoitua, niitä kun ei voi kylmässä ja kosteassa säilyttää. Nyt vaan jäi laatat nakuttamatta irti sieltä niiden alta.




Nyt kun keittiöstä on otettu väliseinä, ja siitä apukeittiön ja eteisen väliltä myös kaapit pois, on ollut ihana huomata miten avaraa ja valoisaa meidän uudessa keittiössä tulee olemaan. Välillä tulee vaan istuskeltua ja ihasteltua sitä uutta tunnelmaa, mikä keittiöstä jo nyt välittyy, Keittiö tulee olemaan niin meidän kodin sydän! Rakastan sitä jo nyt!

Tällainen se oli silloin, kun kaikki oli vielä paikoillaan ja remonttia vasta suunniteltiin ja pohdittiin eri vaihtoehtoja kaikesta.



Tällainen se oli jossain kohtaa remonttia, kun oltiin jo kovaa vauhtia aloitettu hommat makuuhuoneissa ja tyhjennetty olohuonetta ja kirjastoa. Näissä kahdessa kuvassa voi kuitenkin nähdä, että ikkunoista näkyy ihan kirkasta valoa. Alakuvassa varsinkin ihan päivänvalossa. Silti kattolampuissa on valot.



Tässä tilanne nyt. Kaikesta sotkusta ja roinasta huolimatta keittiö näyttää jo tässä valoisalta, vaikka olenkin ottanut kuva sellaisesta kohtaa, että keittiön kaikki kolme ikkunaa eivät edes kuvassa näy. Valoa ihan tulvii sisälle! No joo. Ehkäpä se tunnelma ja valo ei nyt ihan täysin välity juuri tuosta kuvasta, mutta kyllä se uusi keittiö kuulkaa tulee olemaan niin ihana!!



Eilen minä vietin sitten taas tällä erää viimeistä vapaapäivää ja menin siivoamaan tuota laatojen saumausmurua lattioilta. Onneksi on hengityssuojaimet keksitty, ei sitä muuten olisi pystynyt tekemään. Minä kun ihan vaan lakaisin sitä murua pois, vaikka on meillä lainassa iso teollisuusimurikin, mutta en minä ainakaan olisi sitä jaksanut siirrellä enää, jos sinne olisi sen kaiken murenan imuroinut. Harja ja rikkalapio vaan käteen ja kaikki talon ovet auki, että sai tuuletettua pölyn samantien pois. Ja kyllä siistiä tuli!



Ja koska ihan vielä siivouksen jälkeen ei ollut aika lähteä kotiin, rupesinkin sitten sotkemaan samantien lisää. Vettä satoi vaan koko päivän, että eilen irroitettuja laattoja en jaksanut, tai oikeammin sanottuna viitsinyt kantaa pihalle. Jäivät sinne odottelemaan seuraavaa remppaajaa, joka on nyt tetenkin Tero, koska minä olen ihan koko vapun töissä, ja Tero puolestaa aloittaa tänään pitkät vapaat. No jatkoin kuitenkin eteiskäytävän laattojen poistoa.



Ja siitä sitten entisen kuivaustilan, tulevan uuninpohjan ja WC:n lattialaattojen irroittamista. Taas on murusta ja laattaa kerrakseen ulos kannettavaksi!



Ensi viikolla ollaan tiistaina yhtäaikaa vapailla, jolloin taas Teho-Duo keksii jotain tekemistä. 

Sitä ennen viettäkää mukava ja rauhallinen Vappu!








keskiviikko 22. huhtikuuta 2015

Pikku mutka matkassa

Saatiin vihdoin viestiä Vihdin kunnasta koskien meidän toimilupahakemusta maalämpökaivojen poraamiseksi. Kunnan vastaus oli kielteinen.
Emme saa porata kaivoja, koska koko Tyynelän tontti sijaitsee pohjavesialueella.

No oikeasti hätä ei ole tämän näköinen. Pohjavesialueen raja seurailee meidän tontin rajaa melko tarkasti ja vieressä oleva pelto ei näin ollen alueeseen kuulu. Ja koska naapurin pelto sattuu olemaan Teron veljen, saadaan mitä todennäköisimmin porata meidän kaivot sinne, ihan pellon reunaan. Nyt vaan täytyy saada nimiä papereihin ja rasitustodistus tehtyä. Onneksi kaivojen poraus itsessään ei kestä kauaa, joten aikataulullisesti remontti ei tästä sen kummemmin viivästy. Onpa vaan muutama ylimääräinen asia, joka täytyy hoitaa,

No, tämä uutinenhan ei ole meidän purkutöitä hidastanut, vaan töitä on paiskittu menemään entiseen malliin. Tai no, minä olin viime viikonlopun taas töissä, joten minä en käynyt Tyynelässä kun vaan sunnuntaina. Tero kylläkin teki hommia ihan koko viikonlopun. Ja siis talon entinen asukas on nyt muuttanut pois, joten hommat voivat edetä kaikessa rauhassa!

Keittiössä on jo vähän erilainen ilme.



Keittiön vanhat astiakaapit on tarkoitus purkaa ja avata seinää. Kaapin paikalle tulee joko istuin syvennystä tai hyllyjä keittokirjoille tai jotain muuta, mitä nyt keksitään.


Tuossa yläpuolella olevassa kuvassa näkyy sitä seinää, joka siis joskus on ollut märkä. Tuon pistorasian molemmin puolin tukipuiden tyvet ovat ihan haperoa ja ne on uusittava. Vähän lisähommaa siinäkin, mutta ei tämäkään mitään maata kaatavaa.

Sunnuntaina töiden jälkeen, kun minäkin vihdoin Tyynelään pääsin, aloin rehkiä keittiön lattian kanssa. Kyllä saa kylki- ja selkälihakset kyytiä, kun noita vanhoja muovimattoja repii irti. Parissa kohtaa piti kyllä Teroakin huudella apuu, kun ei vaan omat voimat riittäneet kiskomiseen.



Astiakaapin ovet ja hyllytkin saatiin illan aikana otettua pois. 



Sillä aikaa kun Tero tuskaili apukeittiön kimpussa, minä "huilasin" pesemällä autoa. On se vaan mukavaa, kun sekin hoituu nykyisin ihan vaan siinä omassa pihassa.



Apukeittiöstä, josta siis tulee osa varsinaista keittiötä, kaapit on otettu pois. Jääkaappi/pakastin lähtee ihan tässä näinä päivinä jonnekin muualle ja tiskipöydät puretaan viimeistään sitten, kun Tero tai joku muu saa laitettua vesiputket siihen malliin, ettei vedet tule lattialle. Sulkua kun ei noissa putkissä näyttänyt olevan. Tai niin minä olin Teron puheista ymmärtävinäni.



Täytyy kyllä myöntää, että välillä tuolla Tyynelässä tulee hieman toivoton olo. Me vaan puretaan ja puretaan, eikä mitään uutta synny. Ensimmäinen uuden rakentamisen vaihe on lattialämmityksen asennus ja sitähän ei tietenkään voi lähteä laittamaan, ennen kuin kaikki purkutyöt ja huoneisiin tehtävät muutokset on tehty. Tai no ennen lattialämmityksen laittoa toki pitää laittaa uudet putket ja sähkötyöt voi ainakin aloittaa, mutta nehän ei ole sellaisia näkyviä uusia asioita. Tosin meinasin minä kaiken uhalla juuri tänään aloittaa ikkunakarmien maalauksen. Maalailen niissä huoneissa, joissa ei juuri nyt tehdä mitään pölyäviä hommia. Makuuhuoneethan ovat saaneet olla jo viikko tolkulla kaikessa rauhassa, joten niistä tänään aloitan ja jatkan maalausta sitten kun perjantaina aloitan viiden päivän vapaat.

Hetkellisiä onnen hetkiä tuolla Tyynelässä kuitenkin tulee koettua. 

Sunnuntaina oikein lilluin upeassa fiiliksessä, kun tulin sisälle autoa pesemästä. Talossa soi musiikki ja en voinut vastustaa kiusausta ottaa videota. Ehkä tuosta videosta ei muille oikein välity se toiveikkuus ja hyvä fiilis, vaan ehkä enimmäkseen ironia, mutta minulle itselleni hetki oli suuren onnen hetki!






maanantai 13. huhtikuuta 2015

Edistystä?

Ollaan yritetty. Kovasti.

Tosiaan, miltei kaikki vapaa-aika on tullut vietettyä maalla, hommia tekemässä. Viikko sitten viikonloppuna saimme Sonjan porukan taas auttamaan. Matti on noissa seinänpurkuhommissa kyllä aika tehokas. Vuorossa oli entinen tuulikaappi, joka siis otetaan kokonaan pois käytöstä.


Tuossa tuulikaapissa oli ennen sähköpäätaulu piilotettuna kaappiin, jossa oli myös jonkun verran säilytystilaa. Meillehän kaappitilaakin tulee niin paljon, että ollaan yritetty avartaa taloa mahdollisimman paljon, poistamalla joitain kaappeja ja seiniä niin, että saadaan avonaista ja avaraa tilaa mahdollisimman paljon. Toki osa tilasta jää ns. hukkatilaksi, mutta eipä se näissä neliöissä tällä asukasmäärällä haittaa, vaikka tilaa olisi hukattavaksikin jätetty.


Myös saunan lauteet ovat saaneet häädön.

Saunan vieressa oli ns. kuivaus tila, missä on ennen kuivatettu pyykkejä, ja kai sitä tilaa on käytetty myös jonkun verran pukeutumistilana saunaan menijöille. Meillä tuon kuivaustilan paikalle tulee osa takka/leivinuunista, siis se sen yhdistemän "takaseinä" ja hormi ja lopputilaan joka uunilta jää jäljelle tulee toinen WC, joka siirtyy tulevan kodinhoitohuoneen kupeesta uudelle paikalle. Sieltäkin saatiin purettua seinää sen verran, että uunin tekijät voivat tulla mallailemaan, miten se uuni siihen asettuu.



Tuota seinää purkaessa löydettiin terveisiä miltei 40 vuoden takaa!


Hyvin oli pullo säilynyt!

Välillä pitää tietenkin pitää myös lakisääteisiä taukoja, onneksi oli apulaiset tuoneet mukanakin jotain evästä, kun talon puolesta oli aika niukat tarjoilut. Ja mikäpäs siinä suolakeksejä nakertaessa hommien lomassa. Nikkekin oli matkassa mukana, mutta nuoriherra on Tyynelässä aina niin kovin kiireinen taloa ympäri juostessa, että eipä jäänyt kameran linssiin tällä kertaa ollenkaan.


Jasper keksin kimpussa.



Aaronin kanssa vähän irvisteltiinkin siinä napostelun lomassa.



Alisa



Sonjakin oli mukana taukoa pitelemässä.



Isäntä ja Elmo vahtimassa, jos vaikka jotain olis tarjolla koirallekin.


Sittenpä piti taas remontti hommat unohtaa muutamaksi päiväksi, kun sitä rahaakin on käytävä ansaitsemassa. Minähän olen nyt oman työpaikkani kanssa sopinut, että teen mahdollisimman pitkiä työputkia, että saan sitten vastavuoroisesti myös mahdollisimman pitkät vapaat. Nytkin olen kahta yksittäistä vapaapäivää lukuunottamatta kaksi viikkoa töissä, mutta sitten koittaakin viiden päivän vapaat, joiden aikana sitten taas jo ehtiikin tehdä vaikka mitä. Ja onhan se vähän niinkuin olisi monta minilomaa peräkkäin, kun varsinaista kesälomaakaan minulle ei tälle kesälle ehtinyt kertyä kuin 6 päivää. Ja jos sen saisi sitten pidettyä siellä, kun jo on muutto takanapäin.

Toki ollaan välillä käyty myös työpäivien jälkeen jotain pientä puuhastelemassa, kun nyt on iltaisinkin niin ihanan valoisaa. Ja koska tuo meidän karvainen trio jo meni ja otti kylänraitin haltuun, päätettiin että tehdään koirille aitaus pihalle, jossa voivat olla aina silloin, kun niitä ei ole kukaan pihassa vahtimassa.


Ostettiin ihan kunnon portti ja sitten vain tuollaista puutarhaverkkoa. Tarhanhan ei ole tarkoitus olla koirille mikään sellainen "säilytyspaikka", joka pitäisi kestää ihan hirveää vasten pomppimista tai muutenkaan karkailuyrityksiä. Tosin nyt jo huomattiin, että tuo verkko sulautuu niin hyvin maisemaan, ettei sitä meinaa nähdä koiratkaan. Romikin ehti jo aitaa päin juosta pystytysvaiheessa. Täytyy siis punoa aitaan jotain merkkinaruja, että koirat tietää, missä se aita oikeastaan meneekään.

Aitaus tuli siis melko lähelle savusaunaa, pihaan tullessa talosta vasemmalle. Perattiin aitauksen alta pusikkoa pois ja hyvän kokoinen aitaus siitä lopulta tuli. Teron kanssa aitaus saatiin puolivalmiiksi ja Miron kanssa sitten saivat tarhan valmiiksi asti.


Tyytyväiset tarhaeläimet!


Tero nautiskeli vielä hyvistä keleistä pysymällä ulkona hommissa sen verran, että kaatoi meidän tulevan makuuhuoneen maisemaa varjostavan ja katolle neulasia tiputtelevan männyn.


Sinne mätkähti, eikä edes talon päälle!


Minä sitten vielä viime viikonloppuna lähdin jotain hommia yrittämään työpäivän jatkeeksi. Tarkoituksena oli alkaa purkaa keittiötä. Talon pitäisi olla tyhjä 15.4, että silloin meidän pitäisi päästä tekemään loppujakin purkutöitä. Nythän siellä yhä vielä on ollut asukas sisällä, joka on osaltaan ollut hankaloittamassa näitä meidän töitä. Mutta kaikesta huolimatta aloittelimme hommia jo keittiössä. Minä rupesin repimään lattialistoja irti ja kyllä harmitti aikamoisen reilusti, kun kylpyhuonetta vasten olevan seinänpätkän pitkässä lattialistassa oli nähtävissä, että lista on joskus ollut märkä.

No eipä siinä mitään. Tero iski sorkkaraudalla seinään reikää, että nähdään mikä siellä on tilanne. Sieltähän se karu totuus sitten paljastui. Kaksi vierekkäistä tukipuuta oli joskus olleet tyvestä kunnolla märkiä. Tuon kastuneen paikan kohdalla seinän toisella puolella on juurikin suihku. Tiedä sitten, onko kosteus tullut tiiliseinästä läpi, vai onko syynä se, että nuo tukipuut oli jostain syystä saaneet betonia ympärilleen. Nyt tuo puu oli siis kuitenkin aivan kuivaa, mutta kunnolla märkää se on joskus ollut.



Harmittava löytö. Varsinkin kun tarkoituksena oli säästää entiset kylpyhuoneen laatat seinissä ja vaan hioa ne ja laittaa vesieriste siihen vanhojen laattojen päälle. Nythän sitä ei tietenkään voi tehdä, koska koko seinä on avattava ja katsottava onko siellä kosteusvaurioita. Onneksi kuitenkin juuri tuossa kohtaa kosteusvaurio on vain vähän remonttiin vaikuttava asia, kun kyseessä on tiiliseinä. Jokapuolella muualla seinistä tai lattioista ei ole löytynyt mitään ikäviä yllätyksiä. Molemmat vessathan meillä on vielä purkamatta. Pidetään peukkuja, ettei mitään muuta löydy.










perjantai 3. huhtikuuta 2015

Hirmuinen Vauhti!

Ollaan käytetty tehokkaasti vapaapäiviä hyväksi, ja ollaan oltu paiskimassa töitä.
Pikkuisen, tai itseasiassa aika paljon tietty hidastaa se, että talossa yhä on tavaraa aika paljon. Nyt kuitenkin ollaan saatu muutama huone tyhjennettyä ja otettiinkin sitten siitä ilo irti!

Viime viikonloppuna meillä kävi Sonjan porukka kylässä. Ei tullut tietenkään juuri silloin tartuttua kameraan. Pöh!
Lapset kuitenkin hyväksyivät uuden Mimmulan täysin. Kuulemma tila riittää! Vierailuhan ei ollut sitten kuitenkaan pelkää kyläilyä, vaan tietysti hommiakin tehtiin.
Matti mm avusti seinään uuden oviaukon tekemisessä ja Sonja auttoi tavaroiden kantamisessa, kun nyt on meininkinä ollut se, että ensin tyhjennetään huone tavaroista ennen kuin päästää hommiin.

Kiitos Sonja ja Matti!


Tässä Matin aikaansaannos!

Samalla kertaa Tero ja Matti sai viimeisenkin makuuhuoneen siihen kuntoon kun se tässä vaiheessa pitää olla. Vanha lattiamatto poistettuna ja kaapit poisvietynä yms.


Ihania nuo värit, mitä tuolla talossa on. Remontin valmistuttua ei ehkä ihan tuollainen värimaailma kuitenkaan ole vallalla.

Viikon verran sitten paahdettiin taas ansiotyössä tässä välissä, ja nyt pääsiäislomaa ollaan vietetty maalla. Ensin teimme hommia sen eteen, että kirjasto saatiin tyhjäksi. Uima-altaassa onkin nyt vähän erilaista täytettä, kun mitä sinne on tarkoitettu. Altaassa on kirjoja, lankoja, tauluja yms tavaraa, jolle on jossain vaiheessa keksittävä ihan joku muu paikka. Nyt on vaan saatava tavarat pois tieltä.

Sillä aikaa kun minä ja Siru kannoimme kirjoja selät väärällään, Tero teki hommia vaatehuoneen uuden oviaukon kimpussa.


Aika hieno siitä tuli! Kelpaa kulkea makkarista vaatehuoneeseen, vai mikä lie pukeutumishuone siitä tuleekaan. Tai sivistyneesti "walk-in" -kaappi.

Kirjojen mentyä uima-altaaseen, ruvettiin purkamaan koko kirjahyllyä. 



Seinistä revittiin myös kaikki ylimääräiset levyt.




Tänään avuksi tuli myös Teron veli, jonka avustuksella parketit sai kyytiä. Saatiin lopulta tyhjennettyä myös olohuone, joten kaikki talossa olleet parketit on nyt poistettu ja uuteen kotiin kuljetettu. Talokin näyttää nyt hieman erilaiselle.


Parketti meni hetkessä palasiksi!



Vähän erinäköiset käytävät, kun ei ole muuta kun betoni ja muovi päällä. Tavaroita jouduttiin siirtelemän takaisin niihin kohtiin mistä lattiat oli otettu auki. Kaikki kun ei mahdu niihin huoneisiin, jotka eivät vielä ole joutuneet käsittelyyn.



Tero ehti tänään jossain välissä repimään myös ovet ja karmit makuuhuoneista.

Tänään meillä oli myös koirat mukana remontteeraamassa. Tosin tehotrio päätti myös ruokatauon aikaan lähteä omin luvin tutustumaan kyläraittiin ja minun piti käydä reissaajia huutelemassa. Ihan kiltisti takaisin tulivat ja mekin saimme testatuksi, että ilman valvontaa eivät nuo valopäät pysy tontilla. Tässä ihan piakkoin on siis askarreltava myös jonkinasteinen tarha koirille pihaan. 

Jossain kohtaa linssilude Romi huomasi, että minä kuljen kameran kanssa ympäri taloa, joten tyyppi järjesti itsensä aina vai vihkaa sopivasti kuvattavaksi. Ensin olohuoneessa...


Sitten vaatehuoneessa, kun kaikki hyllyt ja niiden pidikkeet oli otettu pois.


Ja lopulta vielä käytävällä... ihan vaan sattumalta!


Flyygeli toistaiseksi on vielä talossa, sillekin pitäisi löytää joku hoitopaikka remontin ajaksi. Onneksi on pyörät alla, että sai siirreltyä sitä lattian purkamisen tieltä pois. Siellä se nyt nurkassa odottelee parempia päiviä.



Harmoonisen olohuoneen vastakohtana sitten keittiö. Mihin ihmeeseen tämä kaikki täältä mahtuu, että päästään täältä lattiat repimään auki ja tuo väliseinä purkamaan?


Oli meillä siis muutkin koirat tosiaan mukana, eikä vaan Romi. Elmo ja Nalakin patsasteli hommien keskellä sen minkä ehtivät. Kummallista kyllä, nyt Espooseen kun tultiin ei koirat juurikaan ole liikahtaneet. Uni maistuu ilmeisen hyvälle!


Huomenna pidämmekin sitten välipäivän remontoinnista. Ollaan aamupäivällä menossa Ikeaan keittiötä suunnittelemaan ja iltapäivällä mennään juhlimaan Niken 6-vuotis synttäreitä. Ja illalla vielä tietenkin agility treeneihin. Mukavaa välillä puuhailla muitakin asioita, vaikka nyt tekisikin mieli olla koko ajan tekemässä jotain remontin eteen. Mutta onhan tässä pääsiäisessä vielä pari päivää jäljellä. Minä kyllä olen toisen pääsiäispäivän jo töissä, mutta eiköhän Tero kehittele jotain puuhaa talolla.