Vaikka nyt tiedossa onkin, että talo ei valmistu Jouluksi, olemme kuitenkin edenneet huimasti. Karo oli täällä meidän ilona ja apuna reilun viikon ja teki hartiavoimin hommia keittiön kanssa. Sonjakin kävi taas auttamassa viikonloppuna ja tuloksen kyllä näkee!
Yläkuvan kaltainen näkymä oli keittiössä viime viikonlopun kohdilla. Mikroaaltouunikin oli jo paikkansa löytänyt. Ja kun hommat huimasti Karon avustuksella vielä etenivät on tilanne keittiössä nyt tämä:
Tero tuolla kiikkuu ottamassa seinästä irti vanhoja rullaverhon pidikkeitä, mutta keittiöhän on melkein valmis! Tuossa oikealla kuvassa uunin takaa pilkottaa meidän pakastin, joka ei ole oveansa vielä saanut, kun oli tuon kokoiset etusarjat loppu silloin, kun keittiön ostimme, pakastimen vieressä olevan kaapin uumenista löytyy jääkaappi. Nythän keittiö on vielä hieman epäkäytännöllinen, koska emme ole vielä päässeet ostamaan vetimiä laatikoihin ja kaappeihin. Mutta kuvasta kuitenkin näkee millainen keittiö on, vaikka se nyt onkin ihan täynnä roinaa. Saarekkeessa on siis keittiön vesipiste ja astianpesukone. Noiden ikkunoiden väliin vasemmanpuoleiselle seinälle tulee liesituuletin ja noiden roinien alla on liesi siinä samassa kohtaa. Sähkömiehet ovat tulossa ensi sunnuntaina ja silloin ilmeisesti on suunnitelmissa saada sähköt keittiöön, ja sehän tarkoittaa sitä, että vihdoin ja viimein 4,5 kuukauden tauon jälkeen voimme tehdä ruokaa muutenkin kuin mikrossa, grillillä tai leivinuunissa. Onkin jo ihan hirveä ikävä ihan tavallisen tylsää arkiruokaa!!
Seuraavana ohjelmanumerossa meillä on keittiön maalaus. Tero on pakkeloinut ja hionut seiniä ja pohjamaalia on eilen seiniin sudittu. Minun pitäisi sitten ruveta lopullista väriä telaamaan, jos siihen kykenen. Minun selkähän sitten lopulta suuttui ihan kunnolla ja olen nyt ollut kaksi viikkoa sairaslomalla diagnosilla välilevyn pullistuma. Pullistuma painaa iskiashermoa ja aiheuttaa suonenvedon kaltaista hermokipua vasempaan jalkaan 24/7. Tämän hetkiset lääkkeet onneksi tehoavat niin, että pysyn jotenkuten järjissäni, tosin miltei dementikon muistilla varustettuna. Huomenna menen lääkäriin jälleen kuulemaan, palaanko töihin vai jatkuuko ontuminen kotona.
Terolle täytyy hattua nostaa, että on minua jaksanut, kun en juurikaan mitään voi tehdä ja pyörin täällä melkein kuin eksyksissä ympäriinsä, koska en muista oikeastaan mitään. Tavarat on hukassa koko ajan ja muutenkin olen ihan pihalla kaikesta. Onneksi siis Karo oli täällä minun sijaisena, että hommat etenivät. Käytiin ostoksilla Bauhaussissakin ja löysimme sieltä suht edullisesti vessan kalusteet. Allaskaappi oli ollut kaupassa esillä, joten ihan hyvä alennus saatiin.
Peili on vielä etsinnässä, koska emme halua peilikaappia. Tuo roikkuva jakorasiakin pääsee omalle paikalleen luultavasti sunnuntaina, jos sähkärit ehtivät sitä laittelemaan. Sen jälkeen vessasta puuttuukin enää vain ovi! Ovi on kyllä jo ostettu, mutta kun lattiat nousivat sen noin 5 cm on oviaukkoakin korotettava sen verran ja sitä ei ole kukaan vielä jaksanut projektikseen ottaa.
Myös kylpyhuoneessa on tapahtunut asioita. Siellä näyttää jo melkoisen valmiilta.
Minun kuvaustaidoissa alkaa olla enemmän huomautettavaa kun kiitettävää, koska kaikki kuvat näyttävät olevan enemmän tai vähemmän kallellaan. No mutta kuitenkin suihkut on jo seinässä. Alunperin oli suunnitelmissa hankkia sellaiset "sadesuihkut", mutta sitten ostimmekin suihkupäät, joita kovasti Habitare-messuilla meille kehuttiin. Suihkussa on kolmion muotoiset, ihan pienet reiät vettä varten, että vesi tulee suihkusta todella pehmeästi ja hyvällä paineella. Sen lisäksi suihkupäässä on suodatin, joka suodattaa vedestä kalkin ja rautajäämät. Ja kaiken kruunaa aromatisoidut öljypatruunat. Patruunat ovat tietysti valinnaisia, mutta kun suihkupäät ostimme, otimme pari eukalyptus- ja mangopatruunaa. Aika näyttää onko niistä mitä iloa.
Nyt pitäisi sitten saada otettua itseään niskasta kiinni, että saisi laiteltua edes jonkunlaiseen järjestykseen näitä jo tänne tuotuja tavaroita. Kaikki tasot, lattiat mukaan luettuna ovat täynnä jos vaikka minkälaista kassia, laatikkoa ja nyssäkkää. Tämäkin pöytä, joka ääressä tätä tekstiä naputtelen on aika kaoottisessa tilassa.
Kuva varmaankin kertoo enemmän kuin tuhat sanaa.
Ihan sattumalta Terokin löysi sohvan pultit. Minähän ne olin laittanut talteen kukkareppuun ja tuolla ne pultit oli kesäkeittiössä tallessa sinne unohtuneen repun sisällä. Niinpä asumismukavuus sai huiman nosteen, kun saimme sohvan kasattua. Myös koirat antoivat ymmärtää, että tätä on odotettu!
Pitää myöntää, että kyllä siellä sohvalla itsekin viihtyy!
Tässä kohtaa remonttia, tai saneeraushan tämä taitaa olla, pitää jo olla kiitollinen siitä, että tätä blogia aloin kirjoittelemaan. Aina silloin kun mieli on maassa kaiken tämän kolotuksen ja uupumuksen keskellä on ihana istahtaa alas ja katsella, mistä kaikesta ollaan jo selvitty. Ihan hirvittää se työmäärä, mitä ollaan täällä talossa aherrettu. Onni onnettomuudessa tietenkin on se, että tähän projektiin lähtiesämme, emme tienneet mitä kaikkea eteen tullee, muuten olisi tämä urakka jäänyt tekemättä. Ja uudelleen ikinä koskaan ei tällaiseen ryhdytä! Olkoonkin, ettei koskaan pidä sanoa "ei koskaan enää".
Mutta on minulla tietenkin ihan hirmuisen iso ja mahtava uutinenkin kerrottavana.
MEILLE TULEE VESI SISÄLLE!
Karoa ihan pikkuisen harmitti, että sen reilun viikon, mitä Karo täällä oli, me kannoimme vesiä sisälle ämpärillä. Juomavedet ja vessan huuhtomisvesiä kannettiin hartiat väärällään joka päivä ja juuri sitten sinä päivänä kun vein Karon ja yhden yön meillä kylässä olleen Artun takaisin Espooseen, putkimiehet tulivat ja urakoivat vedet kaikkialle muualle paitsi kuraeteiseen, kodinhoitohuoneeseen ja pikkuvessaan. Ehtivät Karo ja Arttu onneksi sentään kädet juoksevan veden alla pesemään ja omin silmin todistamaan, että todellakin vettä tulee!
Elämä meillä täällä Tyynelässä siis helpottui ison harppauksen yhdessä päivässä. Ja kunhan sähkömiehet tulevat sunnuntaina ja saadaan keittiön koneet toimintaan on täällä tunnelma jo kun viiden tähden hotellissa!
Ulkonakin ehti olla jo ihan nättiä, kun muutamana päivänä täällä oli pakkasta ja lumikin pysyi maassa. Tänään kuitenkin taivaalta tihuttaa vettä ja maisemakin muuttui vähän valoisammasta jälleen melko ankeaan. Tosin siitäkin huolimatta katselen tätä maisemaa mieluummin kuin niitä kaupungin valoja.
Kyllä maalla on mukavaa!