torstai 13. elokuuta 2015

Sanaton

En tietenkään ihan sanaton ole, kun tämän blogin nyt aion päivittää, mutta enpä pitkällisenkään mietinnän jälkeen keksinyt sellaista otsikkoa, joka kuvailisi meidän tilannetta.

Edellisessä päivityksessä kirjoitin tästä meidän katastrofaalisesta lämpöpumppu tilanteesta. Enpä silloin vielä tiennyt mihin suuntaan asiat menevät.
Kun lähetin kilometrin mittaisen reklamaatiosähköpostin sinne Takuu-Lämpö firmaan, mistä olemme maalämpömme ostaneet, mainitsin heille jo, että meidän laskujen mukaan lämminvesivaraaja ei tule mahtumaan pannuhuoneeseen sisälle, ei vaikka ovenkarmit otettaisiin irti. Minullehan ei juurikaan kommentoitu kirjelmään muuten, kuin että kerrottiin milloin he ovat tulossa.

No kävivät. Olivat tulleet tänne ihan sovitusti ja todenneet, että varaaja on väärä. Eivät olleet tehneet muuta, kuin irroittaneet vanhan öljypumpun joka nyt pönöttää tuossa takapihalla uuden maalämpöpumpun vieressä.

Uusi varaaja lähtee tehtaalta meille tulemaan ensi viikon perjantaina, siis miltei kaksi viikkoa sen jälkeen kun sedät kävi toteamassa, että varaaja on väärä. Ja koska toimitus on perjantaina, niin eihän asennusta tietenkään silloin aloiteta. Eiköhän sen aika ole sitten vasta sitä seuraavan viikon maanantaina. Silloin on kulunut yli kuukausi siitä, kun Takuu-Lämpö ensimmäisen kerran ilmoitti tulevansa meille varaajan ja pumpun asentamaan.

Meillä siis ei työt etene. Vinyylikorkkilattia on niin herkkä kosteuden vaihteluille, että emme missään tapauksessa voi niitä ruveta asentamaan, vaikka periaatteessa lattiat varmasti kuivat onkin, huomenna lattioiden valusta tulee kuusi viikkoa. Tässä ajassa betonikin olisi jo kuivunut. Mutta kun lattialämmitysputkiin laitetaan lämmin vesi kiertämään, väkisinkin jotain kosteutta sieltä lattiasta tulee, ettemme vinyylikorkin kanssa vaan uskalla ottaa riskiä.

Toivon mukaan kuitenkin takan valmistuttua meillä laatoitetaan vessojen, tai ainakin toisen vessan lattiat. Niihin kun ei tarvitse vesieristystä laittaa, niin laatoitus kyllä kestää, jos valu elää vielä siellä alla. Jos minä kuitenkin ennen pakkasia saisin sisävessan!! Myöskin keittiön laatoitusta voidaan aloittaa.

Takkahan on ihan loppusilausta vaille valmis. Vielä pinta puuttuu ja sitten se on ensimmäistä pesällistä vaille. Tuo takka on erityisen ekologinen. En ihan kaikkea muista, mitä Iiro siitä kertoi, mutta tuolla systeemillä rakennettuja takkoja ei ole montaa olemassakaan. Meidän takka on siis huisin spesiaali!



Keittiö on nyt ollut ihan raksana tuon takan tekemisen ajan, mutta tässä kuitenkin nyt silmäys siihen, miten takka tuohon kokonaisuuteen asettuu. Takka siis tosiaan on vinottain, että ruokapäydästä voi elävää tulta ihailla. Toisen ikkunan etummaisen reunan etupuolella näkyy kuvassa tuollainen pystyviiva. Siihen saakka jatkuu keittiön työtaso. Liesi ja liesituuletin tulevat kahden taaimmaisen ikkunan väliin. Noiden tikkaiden yläaskelman takana näkyy lattiasta pystyssä olevia valkoisia putkia ja niide vasemmalla puolella pilkottaa vähän sinistä. Siinä ovat saarekkeeseen tulevat vesiputket, sähköt ja viemäri. Eli saareke tulee niiden kohdalle ja saarekkeeseen tulee asianpesukone ja tiskiallas. Ai niin ja tuossa nyt näkyy, että kaikki ikkunankarmit ovat jo maalattu. Kunhan takka on valmis pääsen joku päivä sitten äkkiä maalaamaan katon.



Ja koska meille vaan sattuu ja tapahtuu, niin eilen viimeisen yövuoron jälkeen kun heräilin ja raahauduin kesäkeittiön jääkaapille hakemaan maitoa yms syötävää huomasin, että jääkaappi oli lämmin. Myös kesäkeittiössä majaileva pakastearkku oli alkanut sulaa. Mitään vikaa mistään ei löytynyt, mikä olisi selittänyt että sähköä ei koko ulkorakennukseen tule ollenkaan.

Siitähän sitä sitten vaan vetämään jatkojohtoa pihan poikki, että saatiin pakastimelle sähköä talosta. Jääkaapin kohtalo oli sitten surkeampi. Se on täysin pois pelistä. Onneksi kaapissa ei ollut juurikaan mitään, kun se on niin kovin pienikin, ettei sinne paljon mitään mahdukaan. Teron kanssa illalla pohdittiin, että mitäs nyt tehdään ja ainoa ratkaisu tietenkin oli lähteä kauppaan. Ja niinpä vielä illalla hiukan ennen kahdeksaa lähdettiin kiitämään kohti Vantaata. Käytiin ensin hakemassa Ylästöstä peräkärry ja sitten huristeltiin Vantaan Ikeaan.

Kun keittiö on siinä vaiheessa, että voidaan kalusteita ruveta laittamaan, tulee keittiö koneineen Ikeasta. Jääkaappi ja pakastin tulevat olemaan integroituja, eli ne pistetään kaappiin piiloon. Ja niinpä me sitten ostettiin illalla se jääkaappi, joka meidän keittiösuunnitelmassa oli valittu. Ihan viime hetkillä ehdittiin, koska siinä vaiheessa kun me vielä noutopisteellä jääkaappia odoteltiin koko kauppa meni jo kiinni. Kymmenen jälkeen oltiin takaisin kotona.

Jääkaappi sai rauhassa seisoa yön yli, että kaikki nesteet ym asettuvat kohdilleen ja tänä aamuna minä laitoin sen päälle. Miten mahtavaa, että enää ei tarvitse kulkea pihan poikki hakemaan tavaroita jääkaapista! Nyt ne on siinä ihan melkein käden ulottuvilla!!! Jääkaappi on olohuoneessa sen aikaa kunnes pääsee keittiön puolelle takan valmistuttua ja kunhan minä olen maalannut sen katon.


On se hieno!

2 kommenttia:

  1. Heippa vain ja mukana eletään kanssanne. Kyllähän niitä takapakkeja tulee aina näissä remonttihommissa, joille ei maha mittään. Tsemppiä vain teille molemmille, ja kyllä te joku päivä istutte kauniissa kodissanne ja katselette ympärillenne ja toteatte, että teimmekö me todellakin kaiken tämän!

    Muuten olette todella valinneet kauniit värit huoneisiin. Oikein hivelee silmiä värien harmonia.

    Lykkyä tykö ja paljon terkkuja ja voimia!

    Erru

    VastaaPoista
  2. Kyllä me vielä itsekin taidetaan uskoa, että tämä vielä joskus valmistuu. Ennemmin tai myöhemmin. Onneksi pystyi eilen jopa naurahtamaan Terolle, kun sanoi, että mitä jos laitetaan koko homma jäihin ja rakennetaan kokonaan uusi talo. Itku ei ollut edes lähellä!

    Ainut mitä ihan mahdottoman paljon odotan on sisävessa. Ilman suihkuakin pärjää, kun voi töissä käydä suihkussa, mutta tuonne bajamajaan raahautuminen alkaa olla jo aika tuskaista. Mutta kunhan sen sisävessan saisi edes ennen pakkasia niin olisihan sekin sentään jo jotain.

    Ja kiitos kovasti myötäelämisestä!

    Kahvitellaan sitten joskus kun talo on siinä kunnossa, että vieraita voi ottaa vastaan muuallakin kuin pihalla!

    VastaaPoista