Vanhan kertausta

Niinpä niin...

Ei se auta muu kun aloittaa jo niin tutuksi tulleella lauseella. Meillä ei vieläkään ole lämmitystä.
Tuohan voisi jo itsessään riittää koko päivitykseksi, mutta jos sitä nyt jotain kuitenkin. Ihan sellasia pikku hommia ollaan täällä tehty, vaikka on meillä nyt jo sellaisiakin päiviä ollut, ettei yksinkertaisesti huvita. Sitten ollaan vaan reilusti oltu tekemättä mitään... melkein.

Ollaan me esimerkiksi ihasteltu pullistuvia viinirypäleitä.

Ja Elmo on vahtinut ovella, samalla kun on ottanut aurinkoa.

No, ollaan me jotain järkevääkin tehty. Tero sai kodinhoitohuoneen katon valmiiksi. Ja minä maalasin käytävän ikkunat.

Käytävän ikkunanpielet on siis maalattu Artun huoneen tumman seinän värillä.

Kävi meillä sähkömiehetkin. Vähän ihmettelivät, että miten meillä on niin kylmä, eikä ole lattioita. Sähkäri luuli tulevansa laittemaan taloon viimeistä silausta. Ajatteli, että meillä alkaa kaikki muu olemaan valmista, vaan valot puuttuu. Ihan ei osunut veikkaus oikeaan. Mutta on meillä nyt kaikissa makuuhuoneissa kattovalot ja katkaisijat ja pistokkeet!! Enää ei tarvitse käydä pilkkopimeässä pukemassa! Kattovalot meillä on tuollaiset ledvalot. Kun minä en juurikaan tykkää kattovaloista, niin valittiin tuollaiset kiinteät versiot. Ei niitä varmaan muut käytä kun Tero silloin kun imuroi. Minä pidän enemmän sellaisesta tunnelmavalaistuksesta. Niitä sitten laitellaan kun päästään joskus sisustamaan.

Takka/leivinuunikin on nyt pintaa, takan luukkua ja arinaa vaille valmis. Takasta tulee vaalea ja keskelle tulee tummempi raita, että ei sitten noki näy myöhemmin niin selvästi.

Talon etupuolelta raivattiin vanhoja ikkunoita peittäviä pensaita pois ja löydettiin niiden takaa yllätys. Onneksi oltiin hommissa vasta niin myöhään kesällä, ettei häiritty pesärauhaa. Ihan oli tyhjä asumus.

Tuli se lopulta sekin päivä, että Takuu-Lämpö pihaan löysi. Tulivat laittamaan lämminvesivaraajaa paikalleen. Tai siis me luultiin, että laittavat samantien paikoilleen myös pumpun, mutta sehän olisi ollut ihan liian yksinkertaista.

Hirmuisen säädön ja sovittelun jälkeen varaaja vihdoin saatiin pannuhuoneeseen. Sitten jäätiinkin odottelemaan, että putkimies tulisi tekemään jotain kytkentöjä. Nämä varaaja miehet kun ei niitä voinut tehdä, kun ne alunperin on siis jonkun toisen laittamia. No nyt siis odotamme sitä putkimiestä. Ei tullut eilen, eikä vielä tänäänkään. Sitten kun se putkimies käy, niin sitten tietenkin odottelemme, että varaaja miehet tulee takaisin ja laittavat sitten pumpun paikoilleen.

Aikamoisen kokoinen ilmestys tuon vanhan rinnalla.

Nyt kun tässä kaikessa on kulunut niin paljon aikaa, niin ehdimme saamaan kunnalta luvan porata ne kaivot tuohon peltoon. Ja näyttää tuo kaurakin olevan ihan viittä vaille kypsää, että saadaan varmaan tässä samassa rytäkässä ne porauksetkin tehtyä, ettei kovin kauan tarvitse taloa pelkällä sähköllä lämmittää, vaan päästään kiinni maalämpöön.

On meillä nyt täällä sisällä ollut pari pientä lämmitintä lämmittämässä. Alkoi yöt olemaan jo niin kylmiä, että oltiin jo aika jäässä aamuisin kun herättiin. Kaikki säilössä olleet puutkin poltettiin jo loppuun. Onneksi päivisin on vielä lämpöä riittänyt. Uimassakin käytiin sunnuntaina minun työpäivän jälkeen Sääksjärvellä, joka siis on Suomen suurin lähde. Siellä on aivan uskomattoman kirkas vesi ja vielä lämmintäkin oli. Rannalla aurinkoa palvomassa ja vedessä puljaamassa oli ihmisiä varmaan miljoonittain.

Koska päivällä lämpötila vielä kipuaa yli kahdenkymmenen ja yöt ovat puolestaan viileitä, on aamuisin maisemat melko usvaiset. Minulla oli viikonloppuna aamuvuorot ja kun sunnuntai aamuna pihasta lähdin hieman kuuden jälkeen, oli heti tuossa kotitien päässä aika hieno maisema odottelemassa. Kyllä minun mieli ja aistit täällä kylällä niin hyvin viihtyvät.

Sanaton

En tietenkään ihan sanaton ole, kun tämän blogin nyt aion päivittää, mutta enpä pitkällisenkään mietinnän jälkeen keksinyt sellaista otsikkoa, joka kuvailisi meidän tilannetta.

Edellisessä päivityksessä kirjoitin tästä meidän katastrofaalisesta lämpöpumppu tilanteesta. Enpä silloin vielä tiennyt mihin suuntaan asiat menevät.
Kun lähetin kilometrin mittaisen reklamaatiosähköpostin sinne Takuu-Lämpö firmaan, mistä olemme maalämpömme ostaneet, mainitsin heille jo, että meidän laskujen mukaan lämminvesivaraaja ei tule mahtumaan pannuhuoneeseen sisälle, ei vaikka ovenkarmit otettaisiin irti. Minullehan ei juurikaan kommentoitu kirjelmään muuten, kuin että kerrottiin milloin he ovat tulossa.

No kävivät. Olivat tulleet tänne ihan sovitusti ja todenneet, että varaaja on väärä. Eivät olleet tehneet muuta, kuin irroittaneet vanhan öljypumpun joka nyt pönöttää tuossa takapihalla uuden maalämpöpumpun vieressä.

Uusi varaaja lähtee tehtaalta meille tulemaan ensi viikon perjantaina, siis miltei kaksi viikkoa sen jälkeen kun sedät kävi toteamassa, että varaaja on väärä. Ja koska toimitus on perjantaina, niin eihän asennusta tietenkään silloin aloiteta. Eiköhän sen aika ole sitten vasta sitä seuraavan viikon maanantaina. Silloin on kulunut yli kuukausi siitä, kun Takuu-Lämpö ensimmäisen kerran ilmoitti tulevansa meille varaajan ja pumpun asentamaan.

Meillä siis ei työt etene. Vinyylikorkkilattia on niin herkkä kosteuden vaihteluille, että emme missään tapauksessa voi niitä ruveta asentamaan, vaikka periaatteessa lattiat varmasti kuivat onkin, huomenna lattioiden valusta tulee kuusi viikkoa. Tässä ajassa betonikin olisi jo kuivunut. Mutta kun lattialämmitysputkiin laitetaan lämmin vesi kiertämään, väkisinkin jotain kosteutta sieltä lattiasta tulee, ettemme vinyylikorkin kanssa vaan uskalla ottaa riskiä.

Toivon mukaan kuitenkin takan valmistuttua meillä laatoitetaan vessojen, tai ainakin toisen vessan lattiat. Niihin kun ei tarvitse vesieristystä laittaa, niin laatoitus kyllä kestää, jos valu elää vielä siellä alla. Jos minä kuitenkin ennen pakkasia saisin sisävessan!! Myöskin keittiön laatoitusta voidaan aloittaa.

Takkahan on ihan loppusilausta vaille valmis. Vielä pinta puuttuu ja sitten se on ensimmäistä pesällistä vaille. Tuo takka on erityisen ekologinen. En ihan kaikkea muista, mitä Iiro siitä kertoi, mutta tuolla systeemillä rakennettuja takkoja ei ole montaa olemassakaan. Meidän takka on siis huisin spesiaali!

Keittiö on nyt ollut ihan raksana tuon takan tekemisen ajan, mutta tässä kuitenkin nyt silmäys siihen, miten takka tuohon kokonaisuuteen asettuu. Takka siis tosiaan on vinottain, että ruokapäydästä voi elävää tulta ihailla. Toisen ikkunan etummaisen reunan etupuolella näkyy kuvassa tuollainen pystyviiva. Siihen saakka jatkuu keittiön työtaso. Liesi ja liesituuletin tulevat kahden taaimmaisen ikkunan väliin. Noiden tikkaiden yläaskelman takana näkyy lattiasta pystyssä olevia valkoisia putkia ja niide vasemmalla puolella pilkottaa vähän sinistä. Siinä ovat saarekkeeseen tulevat vesiputket, sähköt ja viemäri. Eli saareke tulee niiden kohdalle ja saarekkeeseen tulee asianpesukone ja tiskiallas. Ai niin ja tuossa nyt näkyy, että kaikki ikkunankarmit ovat jo maalattu. Kunhan takka on valmis pääsen joku päivä sitten äkkiä maalaamaan katon.

Ja koska meille vaan sattuu ja tapahtuu, niin eilen viimeisen yövuoron jälkeen kun heräilin ja raahauduin kesäkeittiön jääkaapille hakemaan maitoa yms syötävää huomasin, että jääkaappi oli lämmin. Myös kesäkeittiössä majaileva pakastearkku oli alkanut sulaa. Mitään vikaa mistään ei löytynyt, mikä olisi selittänyt että sähköä ei koko ulkorakennukseen tule ollenkaan.

Siitähän sitä sitten vaan vetämään jatkojohtoa pihan poikki, että saatiin pakastimelle sähköä talosta. Jääkaapin kohtalo oli sitten surkeampi. Se on täysin pois pelistä. Onneksi kaapissa ei ollut juurikaan mitään, kun se on niin kovin pienikin, ettei sinne paljon mitään mahdukaan. Teron kanssa illalla pohdittiin, että mitäs nyt tehdään ja ainoa ratkaisu tietenkin oli lähteä kauppaan. Ja niinpä vielä illalla hiukan ennen kahdeksaa lähdettiin kiitämään kohti Vantaata. Käytiin ensin hakemassa Ylästöstä peräkärry ja sitten huristeltiin Vantaan Ikeaan.

Kun keittiö on siinä vaiheessa, että voidaan kalusteita ruveta laittamaan, tulee keittiö koneineen Ikeasta. Jääkaappi ja pakastin tulevat olemaan integroituja, eli ne pistetään kaappiin piiloon. Ja niinpä me sitten ostettiin illalla se jääkaappi, joka meidän keittiösuunnitelmassa oli valittu. Ihan viime hetkillä ehdittiin, koska siinä vaiheessa kun me vielä noutopisteellä jääkaappia odoteltiin koko kauppa meni jo kiinni. Kymmenen jälkeen oltiin takaisin kotona.

Jääkaappi sai rauhassa seisoa yön yli, että kaikki nesteet ym asettuvat kohdilleen ja tänä aamuna minä laitoin sen päälle. Miten mahtavaa, että enää ei tarvitse kulkea pihan poikki hakemaan tavaroita jääkaapista! Nyt ne on siinä ihan melkein käden ulottuvilla!!! Jääkaappi on olohuoneessa sen aikaa kunnes pääsee keittiön puolelle takan valmistuttua ja kunhan minä olen maalannut sen katon.

On se hieno!

Eipä ole lämmitystä vieläkään

Ei kai pitäisi hehkuttaa ollenkaan, että jotain pitäisi ihan noin vain tuossa ihan hetken päästä olla. Nyt on pumppu ja varaaja seistä töröttäneet pihalla jo sen reilun viikon. Sen ensimmäisen peruuntuneen asennuspäivän jälkeen Takuu-Lämpö firmalta tuli puhelinsoitto, jossa sovittiin, että uuden asennuspäivän olisi pitänyt olla viime tiistai. Noh, silloin tiistai iltana tuli puhelinsoitto, että "varmaan huomasitte, että ei tultu?". No juu, kyllähän me se oltiin huomattu, ihan useampaan kertaankin. Seuraavaksi saimme tiedon, että asennus tullaan tekemään torstaina.... niin tai oikeastaan ehkä maanantaina.

Siinä kohtaa minua jo rupesi hieman suututtamaan. Minun lomanihan siis loppui, ja kuten ehkä tekstin julkaisuajankohdasta voi huomata, teen tätä päivitystä yövuorossa. Pikkuisen väsyttää, eikä ihan hirveästi ole hommia, joten ajattelin pitää itseäni hereillä tarinoimalla tänne.

Mutta tosiaan se luvattu torstaikin sitten tuli ja meni. Ja meni muuten ihan ilman pumpun asennusta. Tällä hetkellä on sitten minun pikku purkauksen jälkeen luvattu, että pumpun ja varaajan asennus alkaa maanantaina 10.8 klo 9. Muuten tietysti ihan kiva, mutta kun silloin maanantai aamuna minä olen päässyt töistä klo 7.15 ja pitäisi nukkuakin, että jaksaa vielä kaksi seuraavaakin yötä valvoa, viisi yötä kun tällä kertaa pitäisi kaiken kaikkiaan jaksaa hereillä kukkua.

No onneksi minä pääsen Karon sohvalle nukkumaan, ainakin muutamaksi tunniksi, jos sitten kotona saisi ennen töihin lähtöä vielä pienet torkut otettua. Tuskinpa nuo asentajat siellä ihan iltaan saakka kuitenkaan viihtyvät. Saa nähdä vaan, miten koirat silloin yksin kotona pärjäävät, kun vierasta porukkaa lappaa pihan täydeltä.

On meillä kuitenkin jotain taas tapahtunutkin. Minä ihan yllättäen olen jatkanut maalausurakkaa. Käsittelyyn on päässyt makuuhuoneisiin vievä käytävä, Artun huoneen, joka siis ei itseasiassa enää olekaan Artun huone, vaan onkin se Miron/vierashuone, mutta siis siinä huoneessa olevat käytävään olevien ikkunoiden karmit ja olenpa maalaillut olohuoneen tummia seiniäkin, kun ne ei ole meidän "keittiön" takana piilossa. Tosin kyllä Tero auttoi minua olohuoneen seinien kanssa.

Alla kuvissa käytävä maalauksen jälkeen. On ollut hauska huomata, miten eri värisiltä seinät näyttävät erilaisissa valaistuksissa. Tuon käytävän kanssa otettiin aika iso riski, koska joissain valaistuksissa sävy näytti miltei keltaiselta. Tuota väriä kuitenkin tulee olemaan koko sisääntuloaula ja tuo makuuhuoneisiin vievä käytävä. Sävyn nimi on "seljankukka" ja se valittiin juuri siksi, että oli valo mikä tahansa, sävy näyttää aina valoisalta ja koska noihin tiloihin luonnonvaloa tulee aina vain jostain mutkan kautta piti löytää väri, joka itsessään jo valaisee tilaa. Ja riski kannatti. Noissa kuvissa vasemman puoleinen on otettu ilman salamaa ja oikealla salaman kanssa. Ero sävyssä on aika huikea, mutta silti molemmissa kuvissa näkyy se valoisuus, mitä väriltä haluttiin.

Arttu kävi meillä myös kyläilemässä. Iso osa ajasta meni syödessä ja jutellessa, mutta kyllä hommiakin tehtiin. Minä jatkoi maalausta ja Tero ja Arttu aloittivat kodinhoitohuoneen katon laittamisen. Katton laitetaan paneeli, koska uudet sähköjohdot voivat sitten rauhassa kiemurella siellä alla.

Samalla kyläily reissulla Arttu antoi lopullisen hyväksynnän huoneensa seinien väreille ja myös minun ihan hatusta vetämälle idealle maalata sisäikkunoiden karmit samalla, tumman harmaalla värillä, kuin mitä tehosteseinäkin on. Hienot tuli, vaikka jälleen kerran itse sanonkin.

Mutta vaikka Arttu väreistä pitikin, meni huone silti vaihtoon. Arttu päätti sittenkin valita omakseen toisen makuuhuoneen, koska se on ihan reilusti suurempi kuin tämä huone, minkä Arttu alunperin valitsi. Ja mikäpä siinä, kyllähän mieltä voi muuttaa ihan rauhassa. Toinen makuuhuonehan on sävyiltään miltei sama. Tehosteseinä on vain ihan pikkuisen vaaleampi. Siinä huoneesta oli aikaisemmassa päivityksessä se kenollaan oleva kuva. 

Tero harrasti myös facebook-shoppailua, ja osti sieltä "Purkutavarakirppis" - ryhmän kautta meille 14 neliötä valkolakattua tammiparkettia, joka tullaan laittamaan Artun uudestaan valittuun huoneeseen. Parketti oli käytettyä, mutta aivan käypäsen näköistä. Siinäpä sitä on vino pino.

Meidän makuuhuoneeseen tulee sitten joskus melko tumma parketti ja noihin kahteen muuhun makuuhuoneeseen tulee vaaleat lattiat. Artulle tulee siis tuo parketti ja pienempään huoneeseen tulee laminaatti, joka on jotakuinkin saman näköinen kuin tuo parketti. Kävimme sen jo Byggmaxista tilaamassa ja ensi viikolla se käydään sieltä hakemassa. Kuvaa laminaatista sitten seuraavassa päivityksessä. 

Olohuonettakin on kahden seinän verran maalattu. Tuosta kuvasta ei kyllä saa oikeaa kuvaa seinän väristä. Sävyn nimi on "vulkaniitti". Väri on hieman tummempi, kuin mitä tummien seinien sävy kirjastossa on. Myös vaaleampien seinien sävy olohuoneessa tulee olemaan ihan hiukan tummempi kuin kirjastossa, mutta silti tunnelmaltaa huoneet tulevat olemaan melko samankaltaisia.

Keittiön uuniakin on tehty pikkuisen eteenpäin. Jossain kohtaa oli puhetta, että uusi olisi valmistunut jo ennen näitä minun yövuoroja, mutta takkatiimille tuli välillä muuta puuhaa ja niinpä takan teko keskeytyi muutamaksi päiväksi. Niiden päivien aikana minä sain vihdoin kaikki keittiön ikkunankarmit maalattua, mutta kuvaa ei tullut otettua, sen verran raksatyylinen keittiö nyt tällä hetkellä on. Mutta ei uunin valmistumiseen kuitenkaan enää montaa päivää mene. Takkaosuus on jo valmis ja leivinuunikin on ihan kohta jo luukkua myöten valmiina.

Tänään, tai siis oikeammin eilen, kun nyt jo lauantai aamuyötä tässä elelen, kävimme Teron kanssa vähän shoppaamassa. Samalla käytiin viemässä Ramirenttiin takaisin sieltä vuokrattuna ollut kosteudenkerääjä. Vaikka ihan asiansa kone teki, kun huristeli kolme viikkoa yötä päivää, mutta kyllä lompakkokin oheni taas aika usean satalappusen verran. Huh huh, kyllä kaikki maksaa maltaita! Koneen palautusreissulla siis kävimme ostamassa K-Raudasta meille myös jäteastian, josta en tullut otettua kuvaa, vaikka varsin hieno vihreän värinen 240 litran jäteastia se onkin. Tyhjentämäänkin se tullaan ensimmäisen kerran jo viikon päästä!

Kävimme myös siellä Byggmaxissa, josta siis varasimme laminaattia, jota tulee vielä ensi viikolla yksi lavallinen, mistä meille muutama paketti riitti, ennen kuin malli poistuu valikoimasta. Mukaan tarttui myös laminaatin, parketin ja vinyylikorkin alle laitettavaa alusmuovia muutama rulla. Nyt enää tosiaan puuttuu se, että saadaan pumppu ja varaaja paikoilleen, että saadaan lämpö lattiaan. Pari päivää lämpimän veden kierrettyä putkistossa voidaan ruveta asentamaan lattioita! 

Shoppailureissulla kävimme myös HongKongissa, missä yhdellä aikaisemmalla reissulla sain idean laittaa ainakin kirjastoon ja olohuoneeseen kattolistan sijasta sisalköyttä, kun sellaista silmiin honkkarissa osui. Nyt matkaan tarttui 24 mm ja 8 mm paksuista köyttä. 24 mm laitetaan kattolistan tilalle ja 8 mm laitetaan kirjaston ja olohuoneen kaariovien pieliin, kun uusien kipsilevyjen reunat ja maalausten rajat on jonnekin piiloon saatava. Kuvaan pääsi naulapakettikin edustaman.

Ennen töihin lähtöä pyysin Teroa ihan äkkiä vaan laittamaan näön vuoksi kirjastoon köyttä jo paikoilleen, että nähdään tuleeko siitä niin hyvä, kun mitä minä mielessäni ajattelin. Ja kyllähän siitä tuli!

Vaikka välillä niin väsynyt, uupunut, kyllästynyt ja toivoton olo tuon remontin keskellä onkin, aina tätä blogia päivittäessä huomaa, miten kuitenkin koko ajan mennään eteenpäin. Monta kertaa on tullut jo todetuksi ääneenkin, että uuden talon rakentaminen olisi tullut huomattavasti halvemmaksi ja luultavasti helpommallakin oltaisiin päästy. Meidän remonttibudjettikaan ei riitä lähimainkaan. Pian on jähdettävä hattu kourassa uudestaan pankin pakeille kysymään, josko sen jo entuudestaan massiivisen lainapotin päälle saataisiin vielä lisää lainaa. Vielä on kuitenkin isoja asioita tekemättä, kuten kaksi kappaletta vessoja, sauna, kylpyhuone, keittiö ja uima-allashuone. Vasta olemme siis saaneet tehtyä huoneista nuo halvimmat ja kalleimmat on vielä edessäpäin. Kuitenkin lämmitysjärjestelmän muuttaminen ja lattioiden valu olivat jo kalliita, niiden lisäksi putki- ja sähkötyöt ovat lohkaisseet oman osansa.

Mutta kaiken tämän uupumuksen, stressin ja rahahuolien keskellä minulle ainakin tuottaa suurta iloa ja tyytyväisyyttä nähdä, miten Tero on Tyynelässä niin kotonaan, ja Kotihan se Terolle onkin. Ja myös minä nautin maaseudun rauhasta, sen tuoksuista, äänistä ja väreistä. Koiratkin nauttivat. Enää ei tarvitse tehdä neljää kertaa päivässä lenkkiä pannat ja hihnat kaulassa. Nykyisin hihnalenkillä käydään kerran päivässä, jos ehditään. Muuten koirat oleilevat vapaana omalla pihalla, juoksevat kun huvittaa ja makailevat sitten kun ei enää juoksennella tai touhuissa mukana jaksa kulkea. Romykin tutustui maalattuihin ikkunankarmeihin hieman turhan läheisesti.

Minun loman aikana säät olivat aika harmaita, sateisiakin, mutta kyllä joukkoon mahtui myös aurinkoisia ja lämpimiäkin päiviä. Niinä päivinä tuli oleiltua pihallakin ja sain aikaiseksi jopa karsia turhia oksia viiniköynnöksestä. Jospa se jaksaisi kypsytellä rypäleitä syötäväksi asti. Ihan mukavasti niitä olisi sieltä tulossa.

Myös sateen jälkeen pihasta löytyy kauniita yksityiskohtia.

Yksitoista vuotta kului kehä kolmosen kupeessa, jatkuvassa liikenteen melussa. Ja vaikka Espoossa meillä mahtavat lenkkimaastot olikin, kuului se taustamelu myös sinne metsälenkeille. 

Ja nyt! Tällainen näkymä silmien eteen avautuu, kun istun talon päätyoven rappusilla. Elmosta on tullut istuskelija. Monta kertaa päivässä sen löytää istuskelemassa tuossa suunnilleen samassa kohdassa katselemassa pihatien mutkaan. Täydellisempihän tämä näkymä olisi, jos tuota meidän bajamajaa ei tuossa olisi, vaan vessa löytyisi ihan sisältä talosta, mutta pian bajamajakin on enää vain muisto. 

Tämä maisema jää.