Pikku mutka matkassa

Saatiin vihdoin viestiä Vihdin kunnasta koskien meidän toimilupahakemusta maalämpökaivojen poraamiseksi. Kunnan vastaus oli kielteinen.
Emme saa porata kaivoja, koska koko Tyynelän tontti sijaitsee pohjavesialueella.

No oikeasti hätä ei ole tämän näköinen. Pohjavesialueen raja seurailee meidän tontin rajaa melko tarkasti ja vieressä oleva pelto ei näin ollen alueeseen kuulu. Ja koska naapurin pelto sattuu olemaan Teron veljen, saadaan mitä todennäköisimmin porata meidän kaivot sinne, ihan pellon reunaan. Nyt vaan täytyy saada nimiä papereihin ja rasitustodistus tehtyä. Onneksi kaivojen poraus itsessään ei kestä kauaa, joten aikataulullisesti remontti ei tästä sen kummemmin viivästy. Onpa vaan muutama ylimääräinen asia, joka täytyy hoitaa,

No, tämä uutinenhan ei ole meidän purkutöitä hidastanut, vaan töitä on paiskittu menemään entiseen malliin. Tai no, minä olin viime viikonlopun taas töissä, joten minä en käynyt Tyynelässä kun vaan sunnuntaina. Tero kylläkin teki hommia ihan koko viikonlopun. Ja siis talon entinen asukas on nyt muuttanut pois, joten hommat voivat edetä kaikessa rauhassa!

Keittiössä on jo vähän erilainen ilme.

Keittiön vanhat astiakaapit on tarkoitus purkaa ja avata seinää. Kaapin paikalle tulee joko istuin syvennystä tai hyllyjä keittokirjoille tai jotain muuta, mitä nyt keksitään.

Tuossa yläpuolella olevassa kuvassa näkyy sitä seinää, joka siis joskus on ollut märkä. Tuon pistorasian molemmin puolin tukipuiden tyvet ovat ihan haperoa ja ne on uusittava. Vähän lisähommaa siinäkin, mutta ei tämäkään mitään maata kaatavaa.

Sunnuntaina töiden jälkeen, kun minäkin vihdoin Tyynelään pääsin, aloin rehkiä keittiön lattian kanssa. Kyllä saa kylki- ja selkälihakset kyytiä, kun noita vanhoja muovimattoja repii irti. Parissa kohtaa piti kyllä Teroakin huudella apuu, kun ei vaan omat voimat riittäneet kiskomiseen.

Astiakaapin ovet ja hyllytkin saatiin illan aikana otettua pois. 

Sillä aikaa kun Tero tuskaili apukeittiön kimpussa, minä "huilasin" pesemällä autoa. On se vaan mukavaa, kun sekin hoituu nykyisin ihan vaan siinä omassa pihassa.

Apukeittiöstä, josta siis tulee osa varsinaista keittiötä, kaapit on otettu pois. Jääkaappi/pakastin lähtee ihan tässä näinä päivinä jonnekin muualle ja tiskipöydät puretaan viimeistään sitten, kun Tero tai joku muu saa laitettua vesiputket siihen malliin, ettei vedet tule lattialle. Sulkua kun ei noissa putkissä näyttänyt olevan. Tai niin minä olin Teron puheista ymmärtävinäni.

Täytyy kyllä myöntää, että välillä tuolla Tyynelässä tulee hieman toivoton olo. Me vaan puretaan ja puretaan, eikä mitään uutta synny. Ensimmäinen uuden rakentamisen vaihe on lattialämmityksen asennus ja sitähän ei tietenkään voi lähteä laittamaan, ennen kuin kaikki purkutyöt ja huoneisiin tehtävät muutokset on tehty. Tai no ennen lattialämmityksen laittoa toki pitää laittaa uudet putket ja sähkötyöt voi ainakin aloittaa, mutta nehän ei ole sellaisia näkyviä uusia asioita. Tosin meinasin minä kaiken uhalla juuri tänään aloittaa ikkunakarmien maalauksen. Maalailen niissä huoneissa, joissa ei juuri nyt tehdä mitään pölyäviä hommia. Makuuhuoneethan ovat saaneet olla jo viikko tolkulla kaikessa rauhassa, joten niistä tänään aloitan ja jatkan maalausta sitten kun perjantaina aloitan viiden päivän vapaat.

Hetkellisiä onnen hetkiä tuolla Tyynelässä kuitenkin tulee koettua. 

Sunnuntaina oikein lilluin upeassa fiiliksessä, kun tulin sisälle autoa pesemästä. Talossa soi musiikki ja en voinut vastustaa kiusausta ottaa videota. Ehkä tuosta videosta ei muille oikein välity se toiveikkuus ja hyvä fiilis, vaan ehkä enimmäkseen ironia, mutta minulle itselleni hetki oli suuren onnen hetki!