Edistystä?

Ollaan yritetty. Kovasti.

Tosiaan, miltei kaikki vapaa-aika on tullut vietettyä maalla, hommia tekemässä. Viikko sitten viikonloppuna saimme Sonjan porukan taas auttamaan. Matti on noissa seinänpurkuhommissa kyllä aika tehokas. Vuorossa oli entinen tuulikaappi, joka siis otetaan kokonaan pois käytöstä.

Tuossa tuulikaapissa oli ennen sähköpäätaulu piilotettuna kaappiin, jossa oli myös jonkun verran säilytystilaa. Meillehän kaappitilaakin tulee niin paljon, että ollaan yritetty avartaa taloa mahdollisimman paljon, poistamalla joitain kaappeja ja seiniä niin, että saadaan avonaista ja avaraa tilaa mahdollisimman paljon. Toki osa tilasta jää ns. hukkatilaksi, mutta eipä se näissä neliöissä tällä asukasmäärällä haittaa, vaikka tilaa olisi hukattavaksikin jätetty.

Myös saunan lauteet ovat saaneet häädön.

Saunan vieressa oli ns. kuivaus tila, missä on ennen kuivatettu pyykkejä, ja kai sitä tilaa on käytetty myös jonkun verran pukeutumistilana saunaan menijöille. Meillä tuon kuivaustilan paikalle tulee osa takka/leivinuunista, siis se sen yhdistemän "takaseinä" ja hormi ja lopputilaan joka uunilta jää jäljelle tulee toinen WC, joka siirtyy tulevan kodinhoitohuoneen kupeesta uudelle paikalle. Sieltäkin saatiin purettua seinää sen verran, että uunin tekijät voivat tulla mallailemaan, miten se uuni siihen asettuu.

Tuota seinää purkaessa löydettiin terveisiä miltei 40 vuoden takaa!

Hyvin oli pullo säilynyt!

Välillä pitää tietenkin pitää myös lakisääteisiä taukoja, onneksi oli apulaiset tuoneet mukanakin jotain evästä, kun talon puolesta oli aika niukat tarjoilut. Ja mikäpäs siinä suolakeksejä nakertaessa hommien lomassa. Nikkekin oli matkassa mukana, mutta nuoriherra on Tyynelässä aina niin kovin kiireinen taloa ympäri juostessa, että eipä jäänyt kameran linssiin tällä kertaa ollenkaan.

Jasper keksin kimpussa.

Aaronin kanssa vähän irvisteltiinkin siinä napostelun lomassa.

Alisa

Sonjakin oli mukana taukoa pitelemässä.

Isäntä ja Elmo vahtimassa, jos vaikka jotain olis tarjolla koirallekin.

Sittenpä piti taas remontti hommat unohtaa muutamaksi päiväksi, kun sitä rahaakin on käytävä ansaitsemassa. Minähän olen nyt oman työpaikkani kanssa sopinut, että teen mahdollisimman pitkiä työputkia, että saan sitten vastavuoroisesti myös mahdollisimman pitkät vapaat. Nytkin olen kahta yksittäistä vapaapäivää lukuunottamatta kaksi viikkoa töissä, mutta sitten koittaakin viiden päivän vapaat, joiden aikana sitten taas jo ehtiikin tehdä vaikka mitä. Ja onhan se vähän niinkuin olisi monta minilomaa peräkkäin, kun varsinaista kesälomaakaan minulle ei tälle kesälle ehtinyt kertyä kuin 6 päivää. Ja jos sen saisi sitten pidettyä siellä, kun jo on muutto takanapäin.

Toki ollaan välillä käyty myös työpäivien jälkeen jotain pientä puuhastelemassa, kun nyt on iltaisinkin niin ihanan valoisaa. Ja koska tuo meidän karvainen trio jo meni ja otti kylänraitin haltuun, päätettiin että tehdään koirille aitaus pihalle, jossa voivat olla aina silloin, kun niitä ei ole kukaan pihassa vahtimassa.

Ostettiin ihan kunnon portti ja sitten vain tuollaista puutarhaverkkoa. Tarhanhan ei ole tarkoitus olla koirille mikään sellainen "säilytyspaikka", joka pitäisi kestää ihan hirveää vasten pomppimista tai muutenkaan karkailuyrityksiä. Tosin nyt jo huomattiin, että tuo verkko sulautuu niin hyvin maisemaan, ettei sitä meinaa nähdä koiratkaan. Romikin ehti jo aitaa päin juosta pystytysvaiheessa. Täytyy siis punoa aitaan jotain merkkinaruja, että koirat tietää, missä se aita oikeastaan meneekään.

Aitaus tuli siis melko lähelle savusaunaa, pihaan tullessa talosta vasemmalle. Perattiin aitauksen alta pusikkoa pois ja hyvän kokoinen aitaus siitä lopulta tuli. Teron kanssa aitaus saatiin puolivalmiiksi ja Miron kanssa sitten saivat tarhan valmiiksi asti.

Tyytyväiset tarhaeläimet!

Tero nautiskeli vielä hyvistä keleistä pysymällä ulkona hommissa sen verran, että kaatoi meidän tulevan makuuhuoneen maisemaa varjostavan ja katolle neulasia tiputtelevan männyn.

Sinne mätkähti, eikä edes talon päälle!

Minä sitten vielä viime viikonloppuna lähdin jotain hommia yrittämään työpäivän jatkeeksi. Tarkoituksena oli alkaa purkaa keittiötä. Talon pitäisi olla tyhjä 15.4, että silloin meidän pitäisi päästä tekemään loppujakin purkutöitä. Nythän siellä yhä vielä on ollut asukas sisällä, joka on osaltaan ollut hankaloittamassa näitä meidän töitä. Mutta kaikesta huolimatta aloittelimme hommia jo keittiössä. Minä rupesin repimään lattialistoja irti ja kyllä harmitti aikamoisen reilusti, kun kylpyhuonetta vasten olevan seinänpätkän pitkässä lattialistassa oli nähtävissä, että lista on joskus ollut märkä.

No eipä siinä mitään. Tero iski sorkkaraudalla seinään reikää, että nähdään mikä siellä on tilanne. Sieltähän se karu totuus sitten paljastui. Kaksi vierekkäistä tukipuuta oli joskus olleet tyvestä kunnolla märkiä. Tuon kastuneen paikan kohdalla seinän toisella puolella on juurikin suihku. Tiedä sitten, onko kosteus tullut tiiliseinästä läpi, vai onko syynä se, että nuo tukipuut oli jostain syystä saaneet betonia ympärilleen. Nyt tuo puu oli siis kuitenkin aivan kuivaa, mutta kunnolla märkää se on joskus ollut.

Harmittava löytö. Varsinkin kun tarkoituksena oli säästää entiset kylpyhuoneen laatat seinissä ja vaan hioa ne ja laittaa vesieriste siihen vanhojen laattojen päälle. Nythän sitä ei tietenkään voi tehdä, koska koko seinä on avattava ja katsottava onko siellä kosteusvaurioita. Onneksi kuitenkin juuri tuossa kohtaa kosteusvaurio on vain vähän remonttiin vaikuttava asia, kun kyseessä on tiiliseinä. Jokapuolella muualla seinistä tai lattioista ei ole löytynyt mitään ikäviä yllätyksiä. Molemmat vessathan meillä on vielä purkamatta. Pidetään peukkuja, ettei mitään muuta löydy.