Pikainen päivitys

On taas viikonlopun vapaat vietetty. Ensi viikon minä paahdan töissä helatorstaita myöten, perjantaina sitten minulla alkaakin taas viiden päivän vapaat. Terolla on kolmen päivän työviikko ja neljän päivän vapaa. Onneksi näitä vapaita tässä näin mukavaan tahtiin tulee, että hommatkin edistyy kivasti.

Tänä viikonloppuna oli säät aika mahtavat, joten pihallakin tuli oltua. Lauantaina meillä oli koirat mukana nauttimassa aurinkoisesta säästä. Helpottaa kyllä aina, kun hommat on siinä pisteessä, että koirat voi mukaan ottaa. Niinä päivinä kun ei sattuneesta syystä tarvitse koiria enää lähteä erikseen käyttämään ulkona.

Lauantaina käytiin Tyynelään mennessä ostamassa pieni maaliruisku. Todettiin niitä makuuhuoneiden ikkunanpieliä maalatessa, että niiden maalaamiseen pensseleillä menee ikä ja terveys, joten päätettiin kokeilla, miten homma sujuu ruiskulla. Ja hyvinhän se sujui. 

Tosin minä yritin vähän oikoa maalauksen kanssa ja pitelin vain toisessä kädessä pahvinpalaa, jolla suojasin ikkunaruutua, mutta kyllä oikominen tässä tilanteessa vähän kostautui. Aika moni lasi sai sellaisen hentoisen maalisumupeitteen päälleen. Ihan hyvälle tuo lopputulos kaikesta huolimatta näytti, vaikka itse sanonkin.

Tänään kuitenkin sitten tulin siihen tulokseen, että parempi on jo tuo kertaalleen ruiskutettu ikkuna teipata ja ruiskutella sitten vielä uudelleen. Ja onhan siitä kokonaan ruiskuttamatta vielä ulkoreunat. Tosin homma jäi sitten johonkin toiseen päivään, kun jatkojohto oli käytössä toisella puolella taloa, niin en saanut ruiskuun sähköä. Vaan teenpä tuon sitten vaikka ensi viikonloppuna.

Hauska ero noissa kuvissa, vasemmalla luonnon valossa otettu kuva ja oikealla salaman kanssa. Hieno teipattu ikkuna!! Voi maalatessa sitten lueskella samalla H&M:n tarjouksia!

Eilen oltiin Teron kanssa ihan kahdestaan hommia paiskomassa, niin paitsi tosiaan se koirat oli mukana. Ennen tuon ikkunan maalausta, minä otin projektiksi vessa lattialaattojen irroittamisen, kyllä se vaan on kuumaa hommaa, vairsinkin kun on pidettävä hengityssuojainta päällä ja sen alla olo on kun höyrysaunassa. Mutta valmista tuli kuitenkin. Noissa kuvissa ei sitä ihan valmista nyt nääkään, kun huomasin juuri, että en sitten siitä siivotusta lopputuloksesta ole muistanut ottaa edes kuvaa, mutta kyllä minä sen ihan oikeasti siivosinkin!!!

Koiratkin kaiken ulkona juoksemisen lomassa otettiin välillä sisälle lepäämään. Ja kyllä lepo niille maistuikin, ja ihan vielä juuri niitä varten levitetyillä huovilla. Fiksuja koiria!

Terokin puuhasteli yhtä sun toista. Avasi mm. takka/leivinuunin paikan jo melkein kokonaan. Tuohon se sitten tulee. Meidän uuni. Ja uunin taakse sitten se uusi vessa. Ajattelin, että taidan jättää siihen uuteen vessaan tuo tiiliseinän tuollaisena näkyviin.

Oli Tero muutakin puuhastellut. Ainakin käynyt taas lämpöjä "napsauttamassa" päälle, eli toisin sanoen polttamassa pannussa puita, että saadaan vielä paikoillaan oleviin pattereihin lämpöä, ettei talo mene ihan jääkaapiksi. Alkaa tosiaan se väsymyskin jo vähän painamaan, vai mitä olette mieltä?

Onni on tuollaisen miehen kanssa tätä remonttia tehdä! Niin on komeaksi laittautunut välipalalle!

Tänään Äitienpäivän iloksi Valtteri ja Arttu tuli remppareiskoiksi ja isoksi avuksi kyllä olivatkin! Saivat pesuhuoneen kahdesta seinästä hakattua laatat irti, siis ne samaiset laatat joita minä olen yrittänyt otsasuonet pullollaan hakata irti. Nyt pesuhuoneeseen jäi laatat vain siis tuolle yhdelle seinälle. 

Ensin Artun tyylinäytettä.

Ja sitten Valtterin

Tuon yhden pesuhuoneen seinän laattojen, ja uima-altaan vereisen lattian laattojen poiston jälkeen taitaa olla vihdoin purkutyöt tehty!!! Sen jälkeen kun lattiaan on tehty reikää uusille viemäri- ja vesiputkille, niin päästään urakalla uudelleen rakentamisen kimppuun! Ja jo on aikakin, kun ensi kuussa olevinaan pitäisi päästä muuttamaan. Valtteri onneksi valjasti ensi viikonlopuksi ja ehkä sitä seuraavaksikin kavereita remppahommiin. Jos saataisiin pihaakin vähän "juhlakuntoon". Tosin minä tänään jo aloitin pihalla huhkimisen. Meidän piha-altaan vieressä on kasvanut sellainen ihan villiintynyt angervo, joka tänään sai sitten kyytiä. yritin etsiskellä jotain "ennen" valokuvaa, mutta olen tainnut väistellä sen pöheikön kuvaamista, koska sellaista kuvaa en vaan löytänyt. Mutta "jälkeen" kuva nyt kuitenkin on. Kyllähän norjanangervo nätisti kevätkesällä kukkii, mutta tämä kaveri nyt sai kuitenkin lähtöpassit ennen kukkimista. Tai jätin minä pari vartta jäljelle. Ja sieltähän se kuitenkin pian alkaa kasvaa uudestaan. Jos vaikka sitten saisi pidettyä sen enemmän sellaisena matalana ja somana. Mutta tuossa siis oli aivan valtava pöheikkö, lipputangon vasemmalla puolella vanhan talon kivijalassa, siis oikeanpuoleisessa kuvassa näkyvän japanilaisen mökin takana. Pihalla kyllä tulee olemaan ihan kivasti tekemistä, sitten joskus kun aikaa ja rahaa riittää sinnekin laitettavaksi.

Mutta tässähän tätä taas oli, eikä ihan niin pikaisesti, vaikka otsikossa niin kuvittelinkin. Ai niin ja lopuksi se lupailemani parempi kuva siitä meidän keittiöstä. Pikkuisen ehkä mielikuvistusta kaipaa, mutta voihan ihastus!

Seuraavaan kertaan! Nyt menee siis viikko töissä, ja sitten 5 päivää vapaalla, joten viimeistään niiden vapaiden jälkeen taas uutta kuvamateriaalia ja tarinaa!

Vielä lopuksi

Ihanaa Äitienpäivää!

Toukokuu on täällä!

Eihän tässä toukokuussa muuten mitään niin ihmeellistä ole, mutta ajatuksen tasolla pikkuisen jännittää se, että tämä meidän nykyinen koti pitäisi irtisanoa tämän kuun loppuun mennessä, jos aiotaan muuttaa Tyynelään ensi kuun lopussa. Ja siis hei!!! Ensi kuussa!!! Voiko edes uskoa todeksi!

Kuukauden aikana ehtii tietysti paljon tekemään kaikenlaista, mutta on se silti aika vaikea arvioida, onko meillä asumiskuntoinen koti vajaan kahden kuukauden kuluttua!?

No minä ikuisena optimistina tietenkin olen sitä mieltä, että ihan varmasti on, mutta sitten toisaalta taas välillä iskee epäluulo. Vaikka ihan hirveästi ollaan saatukin aikaiseksi, niin silti on vielä tekemistä ihan hirveästi. Tosin nyt kun purkutyöt alkaa olla loppusuoralla, se uuden tekeminen tapahtuu varmaankin aika hyvässä tahdissa.

Mutta saa nähdä. Väsymys alkaa tietysti jo painamaan, kun ei tuota lepoaikaa juurikaan jää. Minun työ nyt ei tietenkään ole fyysisesti rasittavaa, että minä miltei lepään töissä, mutta Terolla kyllä työkin on sen verran rasittavaa, että remontin valmistumisen jälkeen Tero varmaan nukkuu viikon. Jos muutto toteutuu suunnitellusti, meillä on vielä sen jälkeen molemmilla lomaa, joten saadaan ainakin heti varastettua sitten ihan vaan lepäilyyn. Jos vaikka paettais ihan mökille asti!

Vaan sitten jälleen itse asiaan!

Edellisessä päivityksessä oltiin käyty käsiksi lattioihin. Samaa hommaa ollaan jatkettu. Tällä hetkellä lattialaatat on jäljellä enää saunassa ja vessassa. Ne minä varmaan nakuttelen irti ensi viikonlopun aikana. Takkahuoneestakin sain irroitettua muutamat viimeiset rivit irti, kun siirrettiin tuo meidän lattiapino vaan keskemmälle huonetta. Mihin lie laitetaan nuokin, sitten kun lattiavalut alkaa, kun noita ei voi kosteassa säilytellä. Nythän ollaan Tyynelässä aina muutama pesällinen puita pannuhuoneessa polteltu meidän siellä ollessa, että talossa on pysynyt jonkilainen peruslämpö. Öljyhän otti ja loppui jo aikaa sitten, eikä uutta hankittu turhan takia.

Pesuhuoneen lattia olikin sitten tosi tiukassa, mutta saatiinpa irti kuitenkin. 

Seinälaattojen irroituksessa meneekin sitten ihan hirveästi aikaa, ne on todella tiukasti kiinni. Tulee vielä itku ja hammastenkiristys niiden kanssa!

Viime viikonloppuna meillä oli mukana Karo ja Camilla, jotka olivat ihan itse varanneet itselleen seinänpurkuvuoron. Siispä tytöille annettiin tehtäväksi purkaa entisen vessan päätyseinä. Siis sen vessan,joka ennen on ollut se vanhempien makuuhuoneen yhteydessä oleva vessa, jonka tilalle meille tulee se minun pieni trimmaus-koppero. Ensin Karo irroitteli vessan senästä laatat irti.

Samaan aikaan Camilla irrotteli seinän toisella puolella paneeleita.

Lopulta yhteisvoimin sai kipsilevykin kyytiä. Jäljelle väi vain seinän tukipuut. Ja patteri, joka siihen vielä jäikin odottelemaan parempia aikoja.

Terokin osallistui lopuksi sen verran, sai tukipuutkin kyytiä. Vessasta tuli sitten sellainen maisemamalli. Tosin nyt vessaa ei voi enää käyttää, koska vedet on sieltä laitettu jo pois.

Tuon seinän poistamisen jälkeen Teron kanssa sitten ajateltiin, että otetaan nyt samantien auki myös se kohta entisen makuuhuoneen/eteisen seinää, johon tulee uusi ovi ja kulku tulevaan kodinhoitohuoneeseen. Ja niinpä käytiin tuumasta toimeen. Uusien piirustusten mukaan, uusi oviaukko tulisi 60 cm päähän päätyseinästä, siis vain sen kodinhoitohuoneesee tulevan tason leveyden päähän. No siihen kohtaan sitten tuo ovi mallattiin.

Ja heti taas huomasi, miten paljon eteinenkin saa valoa, siis silloin jos kodinhoitohuoneen ovi on auki, koska silloin kodinhoitohuoneen ikkuna näkyy eteiseen asti.

Mutta sittenpä siinä valoisuutta ihastellessani huomasin, että eihän ovi vaan yksinkertaisesti voi olla siinä kohtaa mihin se oli suunniteltu. Jos ovi tuohon kohtaan tulisi, olisi kuraeteisen suihkutila vain 60 cm syvä! Ja ovi kodinhoitohuoneeseen lähtisi heti siitä kuraritilän vierestä! Juu ei, niinhän se ei tietenkään voi olla!!

Ja mitäs siinä muuta kun päätöstä kehiin, että oven paikka siirtyy oman leveytensä verran pidemmälle. Ja eikun toinen kohta seinästä työn alle! Avattiin siis se seinän pätkä, joka oli sen vanhan oven ja suunnitellun uuden oven välissä. Tuossa alakuvassa siis vanha oven kohta pistetään kiinni ja ja nuo neljä näkyvää tukipuuta ovat oven kohta, niin että kaksi reunimmaista ovat niinkuin oven karmien kohdilla suunnilleen ja välissä olevat kaksi tukipuuta poistetaan.

Alakuvissa siis näkyy, että ihan suoraan ei sitten lopullisesta ovesta ulko-ovelle näykään, mikä olisi ollut tilanne, jos ovi olisi jäänyt alunperin suunnitellulle paikalle.  Ja tuossa toisessa kuvassa sitten voi kuvitella, miten se minun trimmaustila tulee tuohon vessanpöntön tilalle.

Karon kanssa palattiin vielä seinänpurku hommiin keskiviikkona, minun vapaapäivänä ja laitettiin vielä matalaksi se pätkä seinää, mikä avaa eteistilaa vielä entisestään. Tuota eteisen seinää jää jäljelle sellainen u-muotoinen syvennyt, mihin tulee se trimmaus paikka. Eli tuohon lavuaarin reunaan suunnilleen seinä jätetään, silloin on ovi jotakuinkin samassa linjassa seinän kanssa ja kuraeteisellekin jää hyvää tilaa niin, ettei kodinhoitohuoneeseen ole kulku suoraan kuratilasta.

Ihanaa tässä vaiheessa on se, että itse näkee jo selkeästi sitä lopputulosta näissä maisemissa. Ei varmasti kenenkään muun ole edes mahdollista hahmottaa näitä minun selityksiä siitä mitä mihinkin tulee, mutta hyvin kristallin kirkasta se minulla itsellä on. Nyt alkaa pikkuhiljaa tulla vaan kärsimättömäksi, kun ei millään malttaisi odottaa talon valmistumista ja sitä, että sinne pääsisi asumaan!

Tarkoituksena meillä on kokoajan ollut myös se, että jo ennen talon valmistumista pyydetään kiinteistövälittäjä arvioimaan talo uudestaan. Se, että talo arvioidaan arvokkaammaksi kuin mitä se oli lähtötilanteessa selventää näitä meidän rahoituskuvioita. Siksi tehtiin päätös, että maalämpökaivojen porausta siirretään myöhemmäksi ja laitetaan ensin sisätiloja hieman valmiimman näköiseksi, että saadaan sitä haluttua arvoa ylemmäksi.

Siksipä Tero kävi jo kipsilevykaupassa ja Sami kaverin hyvällä avustuksella olohuoneeseen ja kirjastoon laitettiin jo uutta seinää. Samalla kun oli vahva kaveri kylässä, sai eteisessä ikiajat notkuneet hyllyt kyydin autokatokseen. Nyt siis eteisessä mahtuu jopa kulkemaan... ja säilömään kipsilevyjä!

Kirjasto sai jo uutta seinää!

Kuten myös olohuone! Ihan kohta ruvetaan sitten maalaamaan kattoja ja sitten on seinien vuoro! Mahtavaa!

Ai niin. Kävi meillä putkarikin piipahtamassa, olikohan tiistaina. Putkari laitteli vesiä kiinni entisestä vessasta ja keittiöstä, että saatiin vihdoin tiskipöytäkin kannettua pihalle ja koko uusi keittiö auki, että kunnolla näkee millainen siitä oikein tulee. Ja voi että se onkin ihanan iso ja avara!

Mitä nyt jos vähän roinaa siellä täällä. Ja ehkä kuvakulmakin on outo. Ja kännykkäkin oli väärinpäin kädessä. Mutta on se iso silti! Jos vaikka viikonloppuna yritän ottaa vähän parempaa kuvaa, jos ehdin ja muistan!

Tässähän tätä sitten taas oli. Tämä päivä pitäisi jaksaa vielä iltavuoron verran tehdä töitä ja sitten koittaakin taas viikonloppu ja hommat kutsuu. Toivottavasti sähkömiehet tulee viikonloppuna vetämään jo uusia sähköpiuhoja. Sunnuntaina saattaa Valtterikin tulla työleirille mukaan!  Hommana viikonloppuna siis on loppujen lattialaattojen poisto. Kylpyhuoneen seinälaattojen poisto. Kantavan seinän tukeminen uuden oviaukon ja keittiön entisen astiakaapin kohdalta. Uuden oviaukon tekeminen, ja seinän tekeminen muilta osin. Eteisen alaslasketun katon nosto. Oliskohan siinä jo pariksi päiväksi tekemistä?

Kommentoikaa ihmeessä, jättäkää ihmeessä viestiä, että olette käyneet lukemassa näitä juttuja ja ennen kaikkea, Ihanaa Kevättä!!!

Hyvää Vappua!!

Taas on reilu viikko ehtinyt vierähtää edellisestä päivityksestä. Hommia ollaan paiskottu taas yhdessä ja erikseen. Minullakin oli juuri viiden päivän vapaat ja joka päivä tuli Tyynelässä hommailtua. En muista olenko aikaisemmin kirjoittanut, mutta minähän olen sopinut työpaikan kanssa, että nyt remontin ajan minulle suunnitellaan työvuorot niin, että olen aina pitkän putken töissä, että sitten saan pitkästi vapaita. No nyt tämä homma on lähtenyt pyörimään ja olin ensimmäisellä pitkällä vapaalla. Parin viikon päästä on seuraava viiden päivän vapaa. On se hienoa, että joustoa löytyy!

No mutta. Paljon ollaan tehty töitä. Ei illalla ihan hirveästi tarvitse unta odotella, sen verran uuvuttavaa on tämä remontin teko ja vielä kun on tietenkin koirat käytettävä lenkillä, jota Tero on kyllä tosi ihailtavasti jaksanut tehdä niin, että minun ei ole aina tarvinnut lähteä  mukaan. Niin ja sitten on kuitenkin tätä arkea jotenkin pyöritettävä täällä Espoon päässäkin.

Hyvänä uutisena nyt on se, että Teron asunto Kirkkonumelta on nyt myyty! Wohoo!! Meni kyllä ihan polkuhintaan, mutta pääasia kuitenkin, että meni kaupaksi. On yksi murhe ja muutama lasku vähemmän!

Mutta sitten työmaalle!

Minä aloittelin ikkunakarmien maalausurakkaa. Ollaan maalamassa kaikki karmit valkoiseksi sisäpuolelta. Aivan hirmuinen homma! Ulkopuolen maalaus on sitten joskus hamassa tulevaisuudessa! Onneksi Karo on ollut mukana maalaamassa kahdella kerralla ja Sonjakin tuli sutimaan viime sunnuntaina. Työ on hidasta ja hankalaa jo pelkästään sen vuoksi, että valaistuksesta huolimatta on vaikeaa päivänvaloa vasten nähdä millaista jälkeä saa aikaiseksi. Maalaus olisi parasta varmaan tehdä iltapimeällä, mutta pitäisi sitten melkein yöllä maalata. No jotain ollaan kuitenkin saatu aikaiseksi! Tässä ensin muistutukseksi, millaiselta nuo karmit ovat näyttäneet aikaisemmin.

Alhaalla näkymää nyt. Kaikkien makuuhuoneiden karmit on maalattu. Vielä myöhemmin on paremmassa valossa katsottava, millainen jälki on saatu aikaiseksi, eikä kaikista ikkunaruuduista ole vielä rapsuteltu kaikkia maalisotkuja pois. Tosin nämä taisi olla ne ainoat ikkunat, mitkä siveltimillä ja pienillä teloilla maalattiin. Sen verran aikaavievää hommaa tuo on, että ajateltiinkin hankkia pieni maaliruisku ja maalata sillä loput miljoona ikkunaa. Riippuen tietenkin siitä, millaista jälkeä ruiskulla tulee. Iso maaliruisku ollaan kuitenkin hankkimassa kattojen maalausta varten. Alunperin mietittiin, että oltaisiin säästetty vain olohuoneen ja kirjaston katot, mutta nyt alkaa tuntumaan siltä, että säästetään kaikki muutkin katot, kunhan vaan keksitään joku kikkakolmonen entisten kotelovalaisimien aukkojen peittämiseksi. Maalia kuitenkin kattoihin tulee, eikä tuollaista kattomäärää voi käsipelillä maalata, muuten oltaisiin maalauspuuhissa vielä ensi vuonna.

Sillä aikaa kun minä olen tupsutellut noiden maalisutien kanssa Tero oli tosi ahkerana keittiön puolella. Siellä sai entisen keittiön ja apukeittiön välinen seinä kyytiä. Vaikka nuo johdot näyttää jossain kuvissa aika hurjille, ei vaaraa niistä ole. Meillä kävi pari mukavaa sähkömiestä lauantaina laittamassa meille työmaasähköt ja repimässä vanhoja sähköjohtoja pois. Olemme nyt vaan sitten työmaavalojen varassa, tosin eipä niitä nyt paljon tarvitsekaan, kun valoisan aikaan ollaan hommia oltu tekemässä.

Vasemman puoleisessa kuvassa alhaalla siis lähtötilannetta siinä vaiheessa, kun oli kuitenkin jo saatu tuosta "käytävältä" kaapit kannettua pois ja apukeittiöstäkin tyhjennettyä kaikki muut, paitsi tuo tiskipöytä. Karokin pääsi kuvaan mukaan, kun oli irroittelemassa vielä viimeisiä lattianrippeitä keittiöstä. Oikealla muistin virkistykseksi kuva, millainen näkymä oli ennen remontin alkua. Kuvakulma on hiukan toinen, mutta se ei varmaan hahmotusta haittaa.

Alakuvissa samaa tilaa toisesta suunnasta kuvattuna, Näissä remppakuvissa siis vielä eletään aikaa kun talossa oli vielä oma sähkö, kun kattovaloissa näkyy olevan eloa.

Mutta sitten lähti kirves ja mitä lie muita työkaluja heilumaan isännän kädessä ja tulos oli seuraavanlainen. Ensin lähti tiskipöytä ja osa seinää.

Hetken päästä olikin jo koko seinä pelkkä muisto. Tässä kohtaa siis ollaan jo työmaasähkön varassa. Katossakin entisten valaisimien paikalla on enää reiät, joiden varalle pitäisi siis keksiä joku hyvä ratkaisu, niin että katot voisivatkin säästyä. Tai sitten ei. Kunhan mietitään, suunnitellaan ja kokeillaan mihin tulokseen tullaan

Jossain kohtaa Karo selvitteli myös, missä ihmeessä Joulupukki on näin joulujen välillä. Salapoliisityön tulos oli... Kai sen Joulupukin pitää harjoitellakin!

Kun huuva oli pois tieltä, alkoi seinät irrota myös muualta. Tuolle kohtaa tulee meidän takka/leivinuuni ja sille hormi. Ja sinne niiden taakse sitten se talon toinen WC.

Jossain vaiheessa Tero oli ehtinyt myös avata entistä astiakaappia vielä enemmän.

Ikkunankarmien maalailu ja maalaamattomien peseminen alkoi jossain vaiheessa jo tökkimään sen verran, että minäkin siirryin tekemään vähän muita hommia. Ruvettiin poistamaan laattoja lattiasta. Tero lähestyi lattiaa rautakangen kanssa ja minä hieman tyttömäisemmin vasaran ja taltan kanssa. Nyt sitten tietääkin jalkojen ja takapuolen lihaksissa, että muutama päivä on tullut kyykittyä mitä ihmeellisimmissä asennoissa. Mutta hauskaahan se on ollut naputella laattoja irti. Osa laatoista on lähtenyt todella siististi ja ehjänä irti, toiset ovat olleet niin tiukassa, että ovat irronneet vasta ihan palasina. Teron tyylillä homma on tietenkin sujunut hiukan nopeammin, mutta olen minäkin kuitenkin jotain saanut aikaiseksi. Ensin Teron työn jälkeä.

Ja sitten minun. Minä siis olen irroitellut laattoja takkahuoneen lattiasta. Johonkin pitäisi vaan nuo meidän uudet lattiat saada varastoitua, niitä kun ei voi kylmässä ja kosteassa säilyttää. Nyt vaan jäi laatat nakuttamatta irti sieltä niiden alta.

Nyt kun keittiöstä on otettu väliseinä, ja siitä apukeittiön ja eteisen väliltä myös kaapit pois, on ollut ihana huomata miten avaraa ja valoisaa meidän uudessa keittiössä tulee olemaan. Välillä tulee vaan istuskeltua ja ihasteltua sitä uutta tunnelmaa, mikä keittiöstä jo nyt välittyy, Keittiö tulee olemaan niin meidän kodin sydän! Rakastan sitä jo nyt!

Tällainen se oli silloin, kun kaikki oli vielä paikoillaan ja remonttia vasta suunniteltiin ja pohdittiin eri vaihtoehtoja kaikesta.

Tällainen se oli jossain kohtaa remonttia, kun oltiin jo kovaa vauhtia aloitettu hommat makuuhuoneissa ja tyhjennetty olohuonetta ja kirjastoa. Näissä kahdessa kuvassa voi kuitenkin nähdä, että ikkunoista näkyy ihan kirkasta valoa. Alakuvassa varsinkin ihan päivänvalossa. Silti kattolampuissa on valot.

Tässä tilanne nyt. Kaikesta sotkusta ja roinasta huolimatta keittiö näyttää jo tässä valoisalta, vaikka olenkin ottanut kuva sellaisesta kohtaa, että keittiön kaikki kolme ikkunaa eivät edes kuvassa näy. Valoa ihan tulvii sisälle! No joo. Ehkäpä se tunnelma ja valo ei nyt ihan täysin välity juuri tuosta kuvasta, mutta kyllä se uusi keittiö kuulkaa tulee olemaan niin ihana!!

Eilen minä vietin sitten taas tällä erää viimeistä vapaapäivää ja menin siivoamaan tuota laatojen saumausmurua lattioilta. Onneksi on hengityssuojaimet keksitty, ei sitä muuten olisi pystynyt tekemään. Minä kun ihan vaan lakaisin sitä murua pois, vaikka on meillä lainassa iso teollisuusimurikin, mutta en minä ainakaan olisi sitä jaksanut siirrellä enää, jos sinne olisi sen kaiken murenan imuroinut. Harja ja rikkalapio vaan käteen ja kaikki talon ovet auki, että sai tuuletettua pölyn samantien pois. Ja kyllä siistiä tuli!

Ja koska ihan vielä siivouksen jälkeen ei ollut aika lähteä kotiin, rupesinkin sitten sotkemaan samantien lisää. Vettä satoi vaan koko päivän, että eilen irroitettuja laattoja en jaksanut, tai oikeammin sanottuna viitsinyt kantaa pihalle. Jäivät sinne odottelemaan seuraavaa remppaajaa, joka on nyt tetenkin Tero, koska minä olen ihan koko vapun töissä, ja Tero puolestaa aloittaa tänään pitkät vapaat. No jatkoin kuitenkin eteiskäytävän laattojen poistoa.

Ja siitä sitten entisen kuivaustilan, tulevan uuninpohjan ja WC:n lattialaattojen irroittamista. Taas on murusta ja laattaa kerrakseen ulos kannettavaksi!

Ensi viikolla ollaan tiistaina yhtäaikaa vapailla, jolloin taas Teho-Duo keksii jotain tekemistä. 

Sitä ennen viettäkää mukava ja rauhallinen Vappu!