Toukokuu on täällä!

Eihän tässä toukokuussa muuten mitään niin ihmeellistä ole, mutta ajatuksen tasolla pikkuisen jännittää se, että tämä meidän nykyinen koti pitäisi irtisanoa tämän kuun loppuun mennessä, jos aiotaan muuttaa Tyynelään ensi kuun lopussa. Ja siis hei!!! Ensi kuussa!!! Voiko edes uskoa todeksi!

Kuukauden aikana ehtii tietysti paljon tekemään kaikenlaista, mutta on se silti aika vaikea arvioida, onko meillä asumiskuntoinen koti vajaan kahden kuukauden kuluttua!?

No minä ikuisena optimistina tietenkin olen sitä mieltä, että ihan varmasti on, mutta sitten toisaalta taas välillä iskee epäluulo. Vaikka ihan hirveästi ollaan saatukin aikaiseksi, niin silti on vielä tekemistä ihan hirveästi. Tosin nyt kun purkutyöt alkaa olla loppusuoralla, se uuden tekeminen tapahtuu varmaankin aika hyvässä tahdissa.

Mutta saa nähdä. Väsymys alkaa tietysti jo painamaan, kun ei tuota lepoaikaa juurikaan jää. Minun työ nyt ei tietenkään ole fyysisesti rasittavaa, että minä miltei lepään töissä, mutta Terolla kyllä työkin on sen verran rasittavaa, että remontin valmistumisen jälkeen Tero varmaan nukkuu viikon. Jos muutto toteutuu suunnitellusti, meillä on vielä sen jälkeen molemmilla lomaa, joten saadaan ainakin heti varastettua sitten ihan vaan lepäilyyn. Jos vaikka paettais ihan mökille asti!

Vaan sitten jälleen itse asiaan!

Edellisessä päivityksessä oltiin käyty käsiksi lattioihin. Samaa hommaa ollaan jatkettu. Tällä hetkellä lattialaatat on jäljellä enää saunassa ja vessassa. Ne minä varmaan nakuttelen irti ensi viikonlopun aikana. Takkahuoneestakin sain irroitettua muutamat viimeiset rivit irti, kun siirrettiin tuo meidän lattiapino vaan keskemmälle huonetta. Mihin lie laitetaan nuokin, sitten kun lattiavalut alkaa, kun noita ei voi kosteassa säilytellä. Nythän ollaan Tyynelässä aina muutama pesällinen puita pannuhuoneessa polteltu meidän siellä ollessa, että talossa on pysynyt jonkilainen peruslämpö. Öljyhän otti ja loppui jo aikaa sitten, eikä uutta hankittu turhan takia.

Pesuhuoneen lattia olikin sitten tosi tiukassa, mutta saatiinpa irti kuitenkin. 

Seinälaattojen irroituksessa meneekin sitten ihan hirveästi aikaa, ne on todella tiukasti kiinni. Tulee vielä itku ja hammastenkiristys niiden kanssa!

Viime viikonloppuna meillä oli mukana Karo ja Camilla, jotka olivat ihan itse varanneet itselleen seinänpurkuvuoron. Siispä tytöille annettiin tehtäväksi purkaa entisen vessan päätyseinä. Siis sen vessan,joka ennen on ollut se vanhempien makuuhuoneen yhteydessä oleva vessa, jonka tilalle meille tulee se minun pieni trimmaus-koppero. Ensin Karo irroitteli vessan senästä laatat irti.

Samaan aikaan Camilla irrotteli seinän toisella puolella paneeleita.

Lopulta yhteisvoimin sai kipsilevykin kyytiä. Jäljelle väi vain seinän tukipuut. Ja patteri, joka siihen vielä jäikin odottelemaan parempia aikoja.

Terokin osallistui lopuksi sen verran, sai tukipuutkin kyytiä. Vessasta tuli sitten sellainen maisemamalli. Tosin nyt vessaa ei voi enää käyttää, koska vedet on sieltä laitettu jo pois.

Tuon seinän poistamisen jälkeen Teron kanssa sitten ajateltiin, että otetaan nyt samantien auki myös se kohta entisen makuuhuoneen/eteisen seinää, johon tulee uusi ovi ja kulku tulevaan kodinhoitohuoneeseen. Ja niinpä käytiin tuumasta toimeen. Uusien piirustusten mukaan, uusi oviaukko tulisi 60 cm päähän päätyseinästä, siis vain sen kodinhoitohuoneesee tulevan tason leveyden päähän. No siihen kohtaan sitten tuo ovi mallattiin.

Ja heti taas huomasi, miten paljon eteinenkin saa valoa, siis silloin jos kodinhoitohuoneen ovi on auki, koska silloin kodinhoitohuoneen ikkuna näkyy eteiseen asti.

Mutta sittenpä siinä valoisuutta ihastellessani huomasin, että eihän ovi vaan yksinkertaisesti voi olla siinä kohtaa mihin se oli suunniteltu. Jos ovi tuohon kohtaan tulisi, olisi kuraeteisen suihkutila vain 60 cm syvä! Ja ovi kodinhoitohuoneeseen lähtisi heti siitä kuraritilän vierestä! Juu ei, niinhän se ei tietenkään voi olla!!

Ja mitäs siinä muuta kun päätöstä kehiin, että oven paikka siirtyy oman leveytensä verran pidemmälle. Ja eikun toinen kohta seinästä työn alle! Avattiin siis se seinän pätkä, joka oli sen vanhan oven ja suunnitellun uuden oven välissä. Tuossa alakuvassa siis vanha oven kohta pistetään kiinni ja ja nuo neljä näkyvää tukipuuta ovat oven kohta, niin että kaksi reunimmaista ovat niinkuin oven karmien kohdilla suunnilleen ja välissä olevat kaksi tukipuuta poistetaan.

Alakuvissa siis näkyy, että ihan suoraan ei sitten lopullisesta ovesta ulko-ovelle näykään, mikä olisi ollut tilanne, jos ovi olisi jäänyt alunperin suunnitellulle paikalle.  Ja tuossa toisessa kuvassa sitten voi kuvitella, miten se minun trimmaustila tulee tuohon vessanpöntön tilalle.

Karon kanssa palattiin vielä seinänpurku hommiin keskiviikkona, minun vapaapäivänä ja laitettiin vielä matalaksi se pätkä seinää, mikä avaa eteistilaa vielä entisestään. Tuota eteisen seinää jää jäljelle sellainen u-muotoinen syvennyt, mihin tulee se trimmaus paikka. Eli tuohon lavuaarin reunaan suunnilleen seinä jätetään, silloin on ovi jotakuinkin samassa linjassa seinän kanssa ja kuraeteisellekin jää hyvää tilaa niin, ettei kodinhoitohuoneeseen ole kulku suoraan kuratilasta.

Ihanaa tässä vaiheessa on se, että itse näkee jo selkeästi sitä lopputulosta näissä maisemissa. Ei varmasti kenenkään muun ole edes mahdollista hahmottaa näitä minun selityksiä siitä mitä mihinkin tulee, mutta hyvin kristallin kirkasta se minulla itsellä on. Nyt alkaa pikkuhiljaa tulla vaan kärsimättömäksi, kun ei millään malttaisi odottaa talon valmistumista ja sitä, että sinne pääsisi asumaan!

Tarkoituksena meillä on kokoajan ollut myös se, että jo ennen talon valmistumista pyydetään kiinteistövälittäjä arvioimaan talo uudestaan. Se, että talo arvioidaan arvokkaammaksi kuin mitä se oli lähtötilanteessa selventää näitä meidän rahoituskuvioita. Siksi tehtiin päätös, että maalämpökaivojen porausta siirretään myöhemmäksi ja laitetaan ensin sisätiloja hieman valmiimman näköiseksi, että saadaan sitä haluttua arvoa ylemmäksi.

Siksipä Tero kävi jo kipsilevykaupassa ja Sami kaverin hyvällä avustuksella olohuoneeseen ja kirjastoon laitettiin jo uutta seinää. Samalla kun oli vahva kaveri kylässä, sai eteisessä ikiajat notkuneet hyllyt kyydin autokatokseen. Nyt siis eteisessä mahtuu jopa kulkemaan... ja säilömään kipsilevyjä!

Kirjasto sai jo uutta seinää!

Kuten myös olohuone! Ihan kohta ruvetaan sitten maalaamaan kattoja ja sitten on seinien vuoro! Mahtavaa!

Ai niin. Kävi meillä putkarikin piipahtamassa, olikohan tiistaina. Putkari laitteli vesiä kiinni entisestä vessasta ja keittiöstä, että saatiin vihdoin tiskipöytäkin kannettua pihalle ja koko uusi keittiö auki, että kunnolla näkee millainen siitä oikein tulee. Ja voi että se onkin ihanan iso ja avara!

Mitä nyt jos vähän roinaa siellä täällä. Ja ehkä kuvakulmakin on outo. Ja kännykkäkin oli väärinpäin kädessä. Mutta on se iso silti! Jos vaikka viikonloppuna yritän ottaa vähän parempaa kuvaa, jos ehdin ja muistan!

Tässähän tätä sitten taas oli. Tämä päivä pitäisi jaksaa vielä iltavuoron verran tehdä töitä ja sitten koittaakin taas viikonloppu ja hommat kutsuu. Toivottavasti sähkömiehet tulee viikonloppuna vetämään jo uusia sähköpiuhoja. Sunnuntaina saattaa Valtterikin tulla työleirille mukaan!  Hommana viikonloppuna siis on loppujen lattialaattojen poisto. Kylpyhuoneen seinälaattojen poisto. Kantavan seinän tukeminen uuden oviaukon ja keittiön entisen astiakaapin kohdalta. Uuden oviaukon tekeminen, ja seinän tekeminen muilta osin. Eteisen alaslasketun katon nosto. Oliskohan siinä jo pariksi päiväksi tekemistä?

Kommentoikaa ihmeessä, jättäkää ihmeessä viestiä, että olette käyneet lukemassa näitä juttuja ja ennen kaikkea, Ihanaa Kevättä!!!

Hyvää Vappua!!

Taas on reilu viikko ehtinyt vierähtää edellisestä päivityksestä. Hommia ollaan paiskottu taas yhdessä ja erikseen. Minullakin oli juuri viiden päivän vapaat ja joka päivä tuli Tyynelässä hommailtua. En muista olenko aikaisemmin kirjoittanut, mutta minähän olen sopinut työpaikan kanssa, että nyt remontin ajan minulle suunnitellaan työvuorot niin, että olen aina pitkän putken töissä, että sitten saan pitkästi vapaita. No nyt tämä homma on lähtenyt pyörimään ja olin ensimmäisellä pitkällä vapaalla. Parin viikon päästä on seuraava viiden päivän vapaa. On se hienoa, että joustoa löytyy!

No mutta. Paljon ollaan tehty töitä. Ei illalla ihan hirveästi tarvitse unta odotella, sen verran uuvuttavaa on tämä remontin teko ja vielä kun on tietenkin koirat käytettävä lenkillä, jota Tero on kyllä tosi ihailtavasti jaksanut tehdä niin, että minun ei ole aina tarvinnut lähteä  mukaan. Niin ja sitten on kuitenkin tätä arkea jotenkin pyöritettävä täällä Espoon päässäkin.

Hyvänä uutisena nyt on se, että Teron asunto Kirkkonumelta on nyt myyty! Wohoo!! Meni kyllä ihan polkuhintaan, mutta pääasia kuitenkin, että meni kaupaksi. On yksi murhe ja muutama lasku vähemmän!

Mutta sitten työmaalle!

Minä aloittelin ikkunakarmien maalausurakkaa. Ollaan maalamassa kaikki karmit valkoiseksi sisäpuolelta. Aivan hirmuinen homma! Ulkopuolen maalaus on sitten joskus hamassa tulevaisuudessa! Onneksi Karo on ollut mukana maalaamassa kahdella kerralla ja Sonjakin tuli sutimaan viime sunnuntaina. Työ on hidasta ja hankalaa jo pelkästään sen vuoksi, että valaistuksesta huolimatta on vaikeaa päivänvaloa vasten nähdä millaista jälkeä saa aikaiseksi. Maalaus olisi parasta varmaan tehdä iltapimeällä, mutta pitäisi sitten melkein yöllä maalata. No jotain ollaan kuitenkin saatu aikaiseksi! Tässä ensin muistutukseksi, millaiselta nuo karmit ovat näyttäneet aikaisemmin.

Alhaalla näkymää nyt. Kaikkien makuuhuoneiden karmit on maalattu. Vielä myöhemmin on paremmassa valossa katsottava, millainen jälki on saatu aikaiseksi, eikä kaikista ikkunaruuduista ole vielä rapsuteltu kaikkia maalisotkuja pois. Tosin nämä taisi olla ne ainoat ikkunat, mitkä siveltimillä ja pienillä teloilla maalattiin. Sen verran aikaavievää hommaa tuo on, että ajateltiinkin hankkia pieni maaliruisku ja maalata sillä loput miljoona ikkunaa. Riippuen tietenkin siitä, millaista jälkeä ruiskulla tulee. Iso maaliruisku ollaan kuitenkin hankkimassa kattojen maalausta varten. Alunperin mietittiin, että oltaisiin säästetty vain olohuoneen ja kirjaston katot, mutta nyt alkaa tuntumaan siltä, että säästetään kaikki muutkin katot, kunhan vaan keksitään joku kikkakolmonen entisten kotelovalaisimien aukkojen peittämiseksi. Maalia kuitenkin kattoihin tulee, eikä tuollaista kattomäärää voi käsipelillä maalata, muuten oltaisiin maalauspuuhissa vielä ensi vuonna.

Sillä aikaa kun minä olen tupsutellut noiden maalisutien kanssa Tero oli tosi ahkerana keittiön puolella. Siellä sai entisen keittiön ja apukeittiön välinen seinä kyytiä. Vaikka nuo johdot näyttää jossain kuvissa aika hurjille, ei vaaraa niistä ole. Meillä kävi pari mukavaa sähkömiestä lauantaina laittamassa meille työmaasähköt ja repimässä vanhoja sähköjohtoja pois. Olemme nyt vaan sitten työmaavalojen varassa, tosin eipä niitä nyt paljon tarvitsekaan, kun valoisan aikaan ollaan hommia oltu tekemässä.

Vasemman puoleisessa kuvassa alhaalla siis lähtötilannetta siinä vaiheessa, kun oli kuitenkin jo saatu tuosta "käytävältä" kaapit kannettua pois ja apukeittiöstäkin tyhjennettyä kaikki muut, paitsi tuo tiskipöytä. Karokin pääsi kuvaan mukaan, kun oli irroittelemassa vielä viimeisiä lattianrippeitä keittiöstä. Oikealla muistin virkistykseksi kuva, millainen näkymä oli ennen remontin alkua. Kuvakulma on hiukan toinen, mutta se ei varmaan hahmotusta haittaa.

Alakuvissa samaa tilaa toisesta suunnasta kuvattuna, Näissä remppakuvissa siis vielä eletään aikaa kun talossa oli vielä oma sähkö, kun kattovaloissa näkyy olevan eloa.

Mutta sitten lähti kirves ja mitä lie muita työkaluja heilumaan isännän kädessä ja tulos oli seuraavanlainen. Ensin lähti tiskipöytä ja osa seinää.

Hetken päästä olikin jo koko seinä pelkkä muisto. Tässä kohtaa siis ollaan jo työmaasähkön varassa. Katossakin entisten valaisimien paikalla on enää reiät, joiden varalle pitäisi siis keksiä joku hyvä ratkaisu, niin että katot voisivatkin säästyä. Tai sitten ei. Kunhan mietitään, suunnitellaan ja kokeillaan mihin tulokseen tullaan

Jossain kohtaa Karo selvitteli myös, missä ihmeessä Joulupukki on näin joulujen välillä. Salapoliisityön tulos oli... Kai sen Joulupukin pitää harjoitellakin!

Kun huuva oli pois tieltä, alkoi seinät irrota myös muualta. Tuolle kohtaa tulee meidän takka/leivinuuni ja sille hormi. Ja sinne niiden taakse sitten se talon toinen WC.

Jossain vaiheessa Tero oli ehtinyt myös avata entistä astiakaappia vielä enemmän.

Ikkunankarmien maalailu ja maalaamattomien peseminen alkoi jossain vaiheessa jo tökkimään sen verran, että minäkin siirryin tekemään vähän muita hommia. Ruvettiin poistamaan laattoja lattiasta. Tero lähestyi lattiaa rautakangen kanssa ja minä hieman tyttömäisemmin vasaran ja taltan kanssa. Nyt sitten tietääkin jalkojen ja takapuolen lihaksissa, että muutama päivä on tullut kyykittyä mitä ihmeellisimmissä asennoissa. Mutta hauskaahan se on ollut naputella laattoja irti. Osa laatoista on lähtenyt todella siististi ja ehjänä irti, toiset ovat olleet niin tiukassa, että ovat irronneet vasta ihan palasina. Teron tyylillä homma on tietenkin sujunut hiukan nopeammin, mutta olen minäkin kuitenkin jotain saanut aikaiseksi. Ensin Teron työn jälkeä.

Ja sitten minun. Minä siis olen irroitellut laattoja takkahuoneen lattiasta. Johonkin pitäisi vaan nuo meidän uudet lattiat saada varastoitua, niitä kun ei voi kylmässä ja kosteassa säilyttää. Nyt vaan jäi laatat nakuttamatta irti sieltä niiden alta.

Nyt kun keittiöstä on otettu väliseinä, ja siitä apukeittiön ja eteisen väliltä myös kaapit pois, on ollut ihana huomata miten avaraa ja valoisaa meidän uudessa keittiössä tulee olemaan. Välillä tulee vaan istuskeltua ja ihasteltua sitä uutta tunnelmaa, mikä keittiöstä jo nyt välittyy, Keittiö tulee olemaan niin meidän kodin sydän! Rakastan sitä jo nyt!

Tällainen se oli silloin, kun kaikki oli vielä paikoillaan ja remonttia vasta suunniteltiin ja pohdittiin eri vaihtoehtoja kaikesta.

Tällainen se oli jossain kohtaa remonttia, kun oltiin jo kovaa vauhtia aloitettu hommat makuuhuoneissa ja tyhjennetty olohuonetta ja kirjastoa. Näissä kahdessa kuvassa voi kuitenkin nähdä, että ikkunoista näkyy ihan kirkasta valoa. Alakuvassa varsinkin ihan päivänvalossa. Silti kattolampuissa on valot.

Tässä tilanne nyt. Kaikesta sotkusta ja roinasta huolimatta keittiö näyttää jo tässä valoisalta, vaikka olenkin ottanut kuva sellaisesta kohtaa, että keittiön kaikki kolme ikkunaa eivät edes kuvassa näy. Valoa ihan tulvii sisälle! No joo. Ehkäpä se tunnelma ja valo ei nyt ihan täysin välity juuri tuosta kuvasta, mutta kyllä se uusi keittiö kuulkaa tulee olemaan niin ihana!!

Eilen minä vietin sitten taas tällä erää viimeistä vapaapäivää ja menin siivoamaan tuota laatojen saumausmurua lattioilta. Onneksi on hengityssuojaimet keksitty, ei sitä muuten olisi pystynyt tekemään. Minä kun ihan vaan lakaisin sitä murua pois, vaikka on meillä lainassa iso teollisuusimurikin, mutta en minä ainakaan olisi sitä jaksanut siirrellä enää, jos sinne olisi sen kaiken murenan imuroinut. Harja ja rikkalapio vaan käteen ja kaikki talon ovet auki, että sai tuuletettua pölyn samantien pois. Ja kyllä siistiä tuli!

Ja koska ihan vielä siivouksen jälkeen ei ollut aika lähteä kotiin, rupesinkin sitten sotkemaan samantien lisää. Vettä satoi vaan koko päivän, että eilen irroitettuja laattoja en jaksanut, tai oikeammin sanottuna viitsinyt kantaa pihalle. Jäivät sinne odottelemaan seuraavaa remppaajaa, joka on nyt tetenkin Tero, koska minä olen ihan koko vapun töissä, ja Tero puolestaa aloittaa tänään pitkät vapaat. No jatkoin kuitenkin eteiskäytävän laattojen poistoa.

Ja siitä sitten entisen kuivaustilan, tulevan uuninpohjan ja WC:n lattialaattojen irroittamista. Taas on murusta ja laattaa kerrakseen ulos kannettavaksi!

Ensi viikolla ollaan tiistaina yhtäaikaa vapailla, jolloin taas Teho-Duo keksii jotain tekemistä. 

Sitä ennen viettäkää mukava ja rauhallinen Vappu!

Pikku mutka matkassa

Saatiin vihdoin viestiä Vihdin kunnasta koskien meidän toimilupahakemusta maalämpökaivojen poraamiseksi. Kunnan vastaus oli kielteinen.
Emme saa porata kaivoja, koska koko Tyynelän tontti sijaitsee pohjavesialueella.

No oikeasti hätä ei ole tämän näköinen. Pohjavesialueen raja seurailee meidän tontin rajaa melko tarkasti ja vieressä oleva pelto ei näin ollen alueeseen kuulu. Ja koska naapurin pelto sattuu olemaan Teron veljen, saadaan mitä todennäköisimmin porata meidän kaivot sinne, ihan pellon reunaan. Nyt vaan täytyy saada nimiä papereihin ja rasitustodistus tehtyä. Onneksi kaivojen poraus itsessään ei kestä kauaa, joten aikataulullisesti remontti ei tästä sen kummemmin viivästy. Onpa vaan muutama ylimääräinen asia, joka täytyy hoitaa,

No, tämä uutinenhan ei ole meidän purkutöitä hidastanut, vaan töitä on paiskittu menemään entiseen malliin. Tai no, minä olin viime viikonlopun taas töissä, joten minä en käynyt Tyynelässä kun vaan sunnuntaina. Tero kylläkin teki hommia ihan koko viikonlopun. Ja siis talon entinen asukas on nyt muuttanut pois, joten hommat voivat edetä kaikessa rauhassa!

Keittiössä on jo vähän erilainen ilme.

Keittiön vanhat astiakaapit on tarkoitus purkaa ja avata seinää. Kaapin paikalle tulee joko istuin syvennystä tai hyllyjä keittokirjoille tai jotain muuta, mitä nyt keksitään.

Tuossa yläpuolella olevassa kuvassa näkyy sitä seinää, joka siis joskus on ollut märkä. Tuon pistorasian molemmin puolin tukipuiden tyvet ovat ihan haperoa ja ne on uusittava. Vähän lisähommaa siinäkin, mutta ei tämäkään mitään maata kaatavaa.

Sunnuntaina töiden jälkeen, kun minäkin vihdoin Tyynelään pääsin, aloin rehkiä keittiön lattian kanssa. Kyllä saa kylki- ja selkälihakset kyytiä, kun noita vanhoja muovimattoja repii irti. Parissa kohtaa piti kyllä Teroakin huudella apuu, kun ei vaan omat voimat riittäneet kiskomiseen.

Astiakaapin ovet ja hyllytkin saatiin illan aikana otettua pois. 

Sillä aikaa kun Tero tuskaili apukeittiön kimpussa, minä "huilasin" pesemällä autoa. On se vaan mukavaa, kun sekin hoituu nykyisin ihan vaan siinä omassa pihassa.

Apukeittiöstä, josta siis tulee osa varsinaista keittiötä, kaapit on otettu pois. Jääkaappi/pakastin lähtee ihan tässä näinä päivinä jonnekin muualle ja tiskipöydät puretaan viimeistään sitten, kun Tero tai joku muu saa laitettua vesiputket siihen malliin, ettei vedet tule lattialle. Sulkua kun ei noissa putkissä näyttänyt olevan. Tai niin minä olin Teron puheista ymmärtävinäni.

Täytyy kyllä myöntää, että välillä tuolla Tyynelässä tulee hieman toivoton olo. Me vaan puretaan ja puretaan, eikä mitään uutta synny. Ensimmäinen uuden rakentamisen vaihe on lattialämmityksen asennus ja sitähän ei tietenkään voi lähteä laittamaan, ennen kuin kaikki purkutyöt ja huoneisiin tehtävät muutokset on tehty. Tai no ennen lattialämmityksen laittoa toki pitää laittaa uudet putket ja sähkötyöt voi ainakin aloittaa, mutta nehän ei ole sellaisia näkyviä uusia asioita. Tosin meinasin minä kaiken uhalla juuri tänään aloittaa ikkunakarmien maalauksen. Maalailen niissä huoneissa, joissa ei juuri nyt tehdä mitään pölyäviä hommia. Makuuhuoneethan ovat saaneet olla jo viikko tolkulla kaikessa rauhassa, joten niistä tänään aloitan ja jatkan maalausta sitten kun perjantaina aloitan viiden päivän vapaat.

Hetkellisiä onnen hetkiä tuolla Tyynelässä kuitenkin tulee koettua. 

Sunnuntaina oikein lilluin upeassa fiiliksessä, kun tulin sisälle autoa pesemästä. Talossa soi musiikki ja en voinut vastustaa kiusausta ottaa videota. Ehkä tuosta videosta ei muille oikein välity se toiveikkuus ja hyvä fiilis, vaan ehkä enimmäkseen ironia, mutta minulle itselleni hetki oli suuren onnen hetki!