Kotiin...ko

Kovasti anteeksi, että en ole aikoihin tänne käynyt mitään kirjoittelemassa. Tiedän kyllä, että varsinkin Team Pohjois-Karjala odottelee kuumeisesti päivityksiä, mutta... huh sentään!

Saman vanhan tarinan toistoahan tämä on, mutta kun se nyt vaan on niin, että työ häiritsee todella pahasti tätä remppahenkistä oleilua. Niin ja kävihän tässä vielä niinkin, että minä menin ja satutuin selkäni ihan sen verran kunnolla, että jouduin töistäkin olemaan pari päivää pois. Istuminen on yhtä tuskaa, eikä tuo kävelykään ihan luontevalta tunnu, eikä varmasti näytäkään. Mutta mitäpä sille nyt tässä kohtaa voi. Pitää yrittää pikkuhiljaa jotain hommia puuhastella ja lepäillä sitten aina kun tuntuu, ettei muuta voi.

Onneksi Terolla on kärsivällisyyttä katsoa napisematta vierestä, kun minä narisen ja ähkin ja valitan!

Vaikka minun tahti onkin kovin hidastunutta, niin ollaanhan me toki täällä taas paljon aikaan saatu. Tosin maalämpökaivojen porausta joudumme ihan yllättäen vielä odottelemaan, kun ei meidän pumpun toimittaja ole vieläkään meille ilmoittanut, milloin tulevat kaivoja poraamaan, vaikka jo melkein kuukausi sitten on tuo pelto jo puitu ja sinne voisi mennä porailemaan. Alkaa vaan tämä sähköllä lämmittäminen olla jo melkoisen tyyristä, kun yöpakkasiakin on ollut ihan omiin tarpeisiin.

Tämä remontti ollut sellainen kasvun paikka uuteen tapaan ajatella. Välillä olen tunnistanut itsessäni sellaista "heti-mulle-kaikki-nyt" mentaliteettia, niin eipä auta nykyisin hötkytä. Asiat vaan ei todellakaan etene sellaiseen vauhtiin, kun mitä olisi toivonut, eikä muuten auta itku tässä kohtaa.

Ollaanhan me Teron kanssa aika hirmuisen väsyneitä, mutta ainakin toistaiseksi ollaan osattu kaiken väsymyksen ja stressauksen keskellä pitää mielet avoimena sille totuudelle, että tämä talo on jossain kohtaa valmis. Ehkäpä vielä jopa meidän elinaikana.

Ja onhan tässä taa siis todellakin ehtinyt tapahtua monenlaisia asioita.

Laattamiehet ovat laatoittaneet ja putkimieskin käväisi kylässä. Oli tietenkin toiveena, että oltais saatu vessanpönttö heti toimintavalmiuteen, mutta ei. Se ei nyt oikein sitten mennytkään niin. Pönttö kyllä vessasta löytyy ja voi sitä käyttääkin. Mutta huuhtelu onnistuu vain manuaalisesti, eli sen jälkeen kun olet pöntöllä käynyt, niin otat vesiämpärin ja kaadat vettä pönttöön niin että se huuhtoutuu.

Toki tuon kuvan ottamisen jälkeen on kannesta otettu muovit pois, mutta siinä se pönttö vessassa yksin seistä nököttää. Ja eihän meillä tietysti vielä ole edes ovea vessassa, saati käsiepesuallasta. Mutta eipä tarvitse yöllä tai aikaisin aamulla könytä pakkasessa bajamajaan ja se nyt kuitenkin on sentään jo jotain!! Nyt sitten vaan pitäisi keksiä jostain sellainen mukava ja sopivan hintainen allassysteemi, että saatais vessa ihan kokonaisuudessaan toimimaan. Niin ja onhan meillä jo ovetkin ostettu, mutta ei niitä vielä ole paikoilleen saatu. 

Kodinhoitohuoneeseenkin saimme hankittua Teron veljen kautta edulliset keittiökalusteet. Tuossa kuvassa oikeassa reunassa niitä näkyykin, muutenhan kodinhoitohuone on tällahetkellä melkoinen rempparoinavarasto, eikä sen nyt paljon muuta tarvitse ollakaan. Kivahan se olisi pystyä kotona pesemään pyykkiä, mutta toistaiseksi sekin toiminta on suhteellisen kivuttomasti onnistunut minulla töissä. Kodinhoitohuoneella ei siis ole mikään hoppu.

Viikko sitten viikonloppuna meillä oli taas täällä auttamassa Sonja, Valtteri ja Karo. Arttukin tuli sitten sunnuntaina kantamaan oman osansa remppatalkoisiin. Ohjelmassa oli lattioiden tekoa ja keittiön kasaamista. Minä ja Valtteri aloitettiin lauantaina olohuoneen lattiaa. Sunnuntaina pojat sitten sitä hommaa jatkoivat olohuoneessa ja aloittelivat makuuhuonekäytävällä, joka sitten tehtiin loppuun minun ja Teron toimesta. Kuvassa pojat työn äärellä ja Elmo tietenkin osallistumassa parhaansa mukaan.

Alla valmista lattiaa olohuoneessa ja makkareiden käytävällä.

Varmaan olen aikaisemminkin kirjoittanut, mutta tuo lattia on vinyylikorkkia ja voin sanoa, että se tuntuu jalkojen alla todella miellyttävältä. Pinta on melko rosoinen, joten se ei ole liukas, ja muutenkin pinta tuntuu miltei pehmeältä, sen verran ne kolme korkkikerrosta lankussa vaikuttaa. Koirien kynnetkään ei rapise niin kovasti kun tavallisella laminaatilla tai parketilla.

Sonjan projektina viikonloppuna oli keittiön kasaus. Karo autteli siinä hommassa ja Tero ja minäkin päästiin sitä soppaa hämmentelemään kukin vuorollaan. Keittiötähän on sitten jatkettu myös viikonlopun jälkeen niin, että aina kun vähänkin on vapaata aikaa niin sitä pyörähtää tekemässä vaikka rungon tai laatikon. Keittiön osalta ainakin sanonta "hiljaa hyvä tulee" pitää paikkaansa... ainakin se hiljaa osio.

Vasemmalla kuvassa Sonja ja Tero laittelemassa asennuskiskoja seinään. Oikealla ja alakuvassa sitten jo keittiötä sen verran, mitä valmiiksi tuli viime viikonloppuna.

Tänä viikonloppuna ollaan tietenkin jatkettu keittiöprojektia ja jonkun verran ollaan asiassa edettykin. Seuraavat kuvat tämänhetkisestä tilanteesta.

 Tuosta ikkunaseinältä puuttuu enää yksi 80 cm leveän laatikoston runko, ja tietenkin laatikot myös tuosta reunimmaisesta valmiista rungosta. Meillähän siis tuohon ikkunaseinälle ei tule kun alalaatikot, kun ikkunat estää yläkaappien laiton ja tuohon ainoalle seinänpätkälle ikkunoiden väliin tulee liesituuletin. Valitsimme myös laatikot kaappien sijaan, kun ei niin kovin kiehdo enää se kaappeihin kumartelu.

Tänä viikonloppuna meidän ilona on myös olleet laattamiehet. Nyt vuorossa oli kylpyhuone. Lauantaina saivat tehtyä valmiiksi suihkuhuoneen seinät ja vesieristeen laiton, sunnuntaina alkoivat suunnittelemaan uima-altaan vieruksen laittoa ja siinä sitten todettiin, että kaatoja ei ole oikein tarpeeksi, joten sunnuntaina meni sitten lattiaa vähän uusiksi. Jatkavat hommaa sitten jo heti huomenna. Tuossa kylppärissähän meillä on ihan tuollainen perus vailkoinen 20 x 25 cm valkoinen laatta ja tulevien suihkujen kohdalla on mosaiikista tehty tehoste. Ja arvatkaan mitä? Tykkään!

Tänään Tero aloitti sitten myös sisääntulo aulan katon laittamisen. Tai no ennen katon laittoa Tero kyllä maalasi aulan seinät. Seiniinhän tuli se sama väri, joka on myös makuuhuonekäytävän seinissä. Sävy on Tikkurilan Seljankukka.

Hyvää vauhtia aulan kattoa tulee ja tässä kun tätä tekstiä kirjoittelen, on Tero saanut jo melkein koko katon valmiiksi, mutta siitä sitten kuvaa vaikka seuraavalla kerralla.

Pitää tähän loppuun kuitenkin laittaa vielä kuva tuosta meidän viihtyisästä WC:stä! Kyllä vaan on soma! Ja omaa rauhaakin yllin kyllin!

Ja tietenkin tunnelma kuvan myötä toivottelen oikein mukavaa alkavaa viikkoa kaikille!