Ei muuten, mutta kun sillä pikkuhiljaa tekemisellä tuo minun selkäni sitten meni ja sanoi sopimuksensa irti ihan kokonaan. Ei auttanut muu, kun kiltisti vaappua lääkäriin, josta tuli sitten ihan heittämällä 7 vrk sairasloma ja erittäin vahvat lääkkeet. Sittenpä en tehnyt hommia pikkuhiljaa, enkä mitenkään muutenkaan, kun jo pelkkä jalkeilla tai istuen oleminen tuotti sellaista kipua, että olisin voinut vaikka purra itseltäni toisen jalan irti kokonaan. Niinpä. Iskiashan se sitten lopulta iski.
Huomenna pitäisi jo töihin kyetä menemään, mutta olo on vieläkin aika epämiellyttävä. Selkä on jo huomattavasti parempi, mutta joku hermo on yhä jumissa, koska toisessa jalassani on lihaskramppi/hermopinne nilkasta pakaraan saakka seisoessa ja kävellessä. Viime yökin meni lääkkeistä huolimatta suurimmaksi osaksi valvoessa, kun jalka oli kipeä poikkeuksellisesti myös makuulla.
Tero raukka on siis joutunut aika pitkälti itsekseen hommia tekemään, eikä selkä Terollakaan mitenkään kovin hyvässä kunnossa ole. Taitaa olla niin, että sitten kun tämä remontti on päällisin puolin valmis niin me molemmat olemme ihan rapakunnossa!
Onneksi Karo on ollut meillä aika paljon, ihan yökylässä saakka ja auttanut keittiön kasaamisen kanssa, ja muutenkin toiminut minun käsinä ja jalkoina kun olen ollut pois pelistä. Viime viikonloppuna Karolla oli mukana myös Jenny ja kahdestaan saivat tehtyä saarekkeen laatikostojen rungot. Sonjakin on käynyt täällä keittiötä kasaamassa monen kaapin verran.
Kuten kuvasta näkyy, tällä hetkellä keittiö on vain yksi mittava kaaos, mutta eiköhän se tästä pitäisi alkaa selkenemään. Tuonne päätyseinälle pitäisi laittaa asennuskiskot, että keittiön ainoat kolme yläkaappia saisi paikalleen, rungot ovat jo valmiina odottelemassa. Sitten voisi ruveta laittelemaan ala laatikostoja ja isoja kaappeja paikoilleen, kun yläkaapit olisi ensin saatu mallatuksi omalle paikalleen. Meidän työtasotkin ovat jo saapuneet, mutta niitä ei olla vielä saatu haetuksi, kun on niin paljon vielä tuota keittiötä kasaamatta. Täytyy kyllä myöntää, että noiden kaappien kasaaminen on aika yksinkertaista, varsinkin sen jälkeen kun oli pari tehnyt. Muutaman valmiin rungon ja laatikon jälkeen ei enää edes kasaamisohjetta tarvitse, kun homma sujuu jo ongelmitta. Aikaahan tuohon vaan uppoaa todella paljon. Varsinkin nyt kun minä olen yhä pois pelistä. Toivottavasti kuitenkin tässä ihan muutaman päivän sisällä saadaan asennuskiskot seinälle, niin homma voi taas jatkua.
Jotain hyvääkin on tapahtunut. Tai siis onhan niitä hyviä asioita tietysti paljonkin, mutta näkyvin hyvä on tietenkin meidän uusi sänky! Tosin olihan siinäkin sängyn kotiin saamisessa kommelluksia. Mikään kun ei todellakaan ole tapatunut ilman jotain takapakkeja.
Me team-huonoselkäiset päätimme, että sänkyyn on panostettava. Jo vuosi sitten omakoti-messuilla tutustuimme aivan ihaniin Svane-moottorisänkyihin ja varsinkin minulle jäi kytemän ajatus, että sellainen on saatava, vaikka todella kalliita sänkyjä ovatkin. Tänä syksynä sitten Habitare-messuilla törmäsimme Svane-sänkyihin uudestaan ja kaupat tehtiin. Sängyn salaisuutena on geelikennot jousien päällä. Patja siis muotoutuu nukkujan alla ja kennojen vuoksi palautuu nopeasti kun asentoa vaihtaa. Ei siis niin kuten esim Tempurissa, jossa kun vaihdat asentoa pitää ensin kiivetä pois sieltä kuopasta joka patjaan on edellisestä asennosta tullut ja odotella tovi, ennen kuin uusi asento on patjaan muotoutunut. Ja sitten on tietysti se moottori. Minäkin saan uudessa sängyssäni nukkuma-asennon niin hyväksi, etten tarvitse enää niitä miljoonia tukityynyjä joilla aikaisemmin jouduin itseni hyvään asentoon tukemaan. Hmmm... taisi tulla aikamoinen mainospuhe, mutta ei voi mitään.
Mutta se kommellus uuden sängyn kanssa oli se, että kun meille luvattiin sängyn toimitusajaksi 3-4 viikkoa, niin sepäs ei ihan toteutunut. Tai olisi toteutunut, jos joku setä tai täti kuljetusfirmassa ei olisi sängyn tehtaalta terminaaliin tultua painanut "toimitettu asiakkaalle" -nappulaa sen sijaan, että olisi painanut sitä "saapunut terminaaliin" -nappulaa. Sinänsä tietysti sängyn viivästyminen ei haitannut, koska ei meidän makuuhuoneen parkettikaan tullut silloin kun oli luvattu, vaan reilun kuukauden sen jälkeen. Tilanne siis oli sängyn saapuessa yhä se, että makuuhuoneessa ei ollut lattiaa, joten sänky ehti täällä kotonakin vielä paketissa odottelemaan muutaman päivän.
Mutta nyt on siis makuuhuoneessa parketti ja sänky!
Ei välttämättä siis ihan niin hirveästi ole harmittanut, että on tämän romun selän kanssa joutunut tuossa sängyssä pötköttelemään. Tai no koska sänky on säädettävä, niin asentohan on ollut miltei istuva, missä olen aikaani viettänyt. Kun televisiokin makuuhuoneeseen siirrettiin siksi ajaksi, kun saadaan sähköt olohuoneeseen ja sohva ja tv-taso kasattua.
Teimme myös periaatepäätöksen, että uuteen sänkyyn ei koiria tule ollenkaan. Aikaisemmin kun ne ovat saaneet päiväpeiton päällä pötkötellä. Alunperin oli tarkoitus, että koiria ei tule koko makuuhuoneeseenkaan, mutta kyllä ne sinne yrittää silti luikerrella, ja niin hiljaa osaavat hiipiä, ettei välttämättä huomaakaan, että ovat makkariin tulleet matoille makaamaan. Makkarissa kun on siis myös pari mattoa lattialla. Sänkykin on niin korkea, ettei sieltä nää jos koirat hiipii paikalle. Uskon kylläkin, että kunhan mattoja tulee muuallekin niin koirat pikkuhiljaa siirtyvät muihin tiloihin. Tai Elmo ainakin, kun se on sellainen yksin jurottaja. Tuo musta otus tuossa kuvassa sängyn päällä erehdyttävästi toki muistuttaa koiraa ja kyllähän se rehellisyyden nimissä koira onkin, siis kaikkien muiden paitsi sen omasta mielestä. Karvapallero on meidän perheen uusin karvainen jäsen. Rääpäle tuli meille muutama kuukausi sitten. Ikää on pian yksi vuosi ja rodultaan se on kääpiövillakoira. Lexa tuli meille aika kehnoista olosuhteista ja vaikka niistä emme todellista versiota tiedäkään on koirasta voinut tulkita, että kyyti on ollut melkoisen kylmä ja nälkääkin on joutunut kokemaan. Tuon pörröisen turkin alla oli vain kasa luuta ja nahkaa. Nyt kuitenkin elämä hymyilee ja tyyppi nauttii olostaan. Kulkisi mukana aina ja jokapaikkaan ja onpa se ollut Terolla mukana töissäkin yhtenä päivänä. No ja se siitä. Takaisin remonttiin.
Kuten tuosta makkarin kuvasta voi päätellä, ollaan, tai Tero on käynyt muutaman peräkärryllisen tavaraa hakemassa varastolta. Kovin pölyisiä hommiahan täällä ei enää tarvitse tehdä, joten tavaroita on pystynyt tänne tuomaan. Tietysti pölyä vielä ilmassa lentelee, mutta nehän saa imuroimalla ja pyyhkimällä pois. Mukaan on tarttunut jo vähän vaatekasseja, astioita, sohva, kirjoituspöytä yms. Sohvan pultit ovat vaan jossain hukassa, ettei sitä olla vielä saatu koottua.
Artun makuuhuone on kaaoksessa, mutta hyvin on Karo siellä mahtunut nukkumaan.
Viimeksi päivitellessäni taisin uhota laittavani seuraavaan päivitykseen kuvan vessasta. Saamanne pitää. Kuvassa näkyvät kalusteet ovat vielä harkinnassa jääkö ne meille, vai lähtevätkö jonnekin muualle. Minä ehkä olen enemmän kallistumassa siihen, että ne eivät jää, mutta katsotaan nyt mihin lopulta päädytään. Ehkä haluaisin kuitenkin hieman vaaleampaa väriä kalusteisiin, kun lattia on tumma. Kuvassa siis tuo punainen ämpäri on vessan vetämistä varten. Vieläkään kun ei vessaan vesi tule.
Kylpyhuoneessakin on jo lattialaatat, ja ollaan päästy siihen pisteeseen, että voidaan peseytyä sisätiloissa. Toki vesi tulee vielä siitä puutarhaletkusta, mutta huomattavasti miellyttävämpää on peseytyä sisällä kuin ulkona. Tuo kuvan oikeassa reunassa oleva "haamu" on muovia, joka on uima-allashuoneen oven suojana, kun sieltä puhaltaa niin kovin kylmää ilmaa. 60 cm leveä kaistale lattialämmitystä uima-altaan vieressä kun ei ihan riitä lämmittämään koko allastilaa.
Sisääntuloaulan kattokin on ihan reunimmaista riviä vaille valmis. Eilen illalla Tero poraili kattoon valaisimien paikat. Tänään tulee sähkömiehet töihin ja laittavat kattoon valot paikoilleen. Tarkoituksena olisi myös saada toimivat valot kirjastoon, eteiseen ja osaan keittiötä. Olohuoneeseen saadaan pistokkeet toimimaan, että sinnekin saadaan valoa. Tänä iltana siis pitäisi lattioilla kiemurrella taas huomattavasti paljon vähemmän ylimääräisiä jatkojohtoja. Ihanaa!
Sisääntuloaulan lattiaakin on valmiina jo miltei puolet.
Paljon ollaan saatu aikaiseksi, mutta paljon vielä on tekemättä. Kyllästyminen alkaa nostaa päätään, kun tätä projektia ollaan kuitenkin tässä pyöritelty jo reilu puoli vuotta. Ja kun jotain mukavuuksia täältä jo löytyy, on huomattavasti vaikeampaa saada itseään motivoitumaan aloittamaan jokapäiväinen puurtaminen. Minulla nyt oli tämä parin viikon pakkoloma, että minulla jo käsiä hieman syyhyttäisikin päästä muutama kaappi kasaamaan ja lattiaa tekemään. Joulukin alkaa uhkaavasti lähestymään ja toive siitä, että talo olisi jouluksi valmis alkaa pikkuhiljaa murenemaan karun totuuden edessä.
Yritämme kuitenkin pitää lippua korkealla! Onhan meillä kuitenkin katto pään päällä, sisällä on lämmin ja makuuhuoneessa on maailman paras sänky, missä voi nukkua pois päivän väsymyksen.
Tässä kohtaa voin kuitenkin ilmoittaa, että jos joku tuntee tarvetta tulla tekemään tänne hommia, niin soitelkaa, kaikki apu on tervetullutta. Sitä apua ei vaan välttämättä tule tämän kaiken keskellä pyytäneeksi.
Ja jo perinteeksi muodostunut lopetus päivitykselle.
Syksy on tullut ja linnut ovat lähteneet pitkälle matkalle etelään. Selin kylän laajat pellot ovat toimineet levähdys- ja ruokailupaikkoina.
Tässä murto-osa niistä joutsenista, jotka ovat Selissä hetken viihtyneet.
Yksi Team-Pohjois-Karjalan jäsenistä kiittää Sinua, että jaksat kertoa niin eloisasti kotinne remontista, vaikka vointisi ei tällä hetkellä ole kaikkein paras. Tsemppiä Sinulle ja Terolle ja voimia, voimia ja tervehtymistä! Hyvältä näyttää ja tuo sänky avian mahtavan näköinen! Keittiöstäkin alkaa saada jo kuvan millainen siitä tulee.
VastaaPoistaTerkkuja teille kaikille ja porskutelkaa vain eteenpäin ja muistakaa välillä myös ottaa rennosti!
Hellurei,
Erja