Melkein päätä huimaava vauhti!

Jos alusta saakka kaikki olisi tämän meidän remontin puitteissa mennyt sillälailla tavallisesti, niin tämä asioiden etenemisvauhti ei varmaankaan tuntuisi mitenkään erityisen kovalta. Mutta kun takana on odottelua, odottelua ja sitten vielä vähän odottelua, niin nyt tuntuu siltä, ettei meinaa mukana pysyä, kun melkein valmista tulla tupsahtelee vähän sinne sun tänne.

Niin tai ei täällä nyt mitään vielä ihan valmiina ole, mutta vähän sinne päin kuitenkin.

Sen jälkeen kun saimme tänne lämmityksen, lämmitimme talon tietenkin melkoisen lämpimäksi, että lattiavalusta varmasti haihtuu kaikki se siellä muhiva kosteus. Vähän aikaa sitten hytisimme täällä kylmän kourissa ja poltimme takassa tulta, että saimme takkahuonetta edes jotenkin lämpimäksi. Nyt tilanne on täysin päinvastainen. Kun tämä talo lämpesi, niin se tosiaan lämpesi, eikä ihan heti sitten olekaan suostunut jäähtymään. Meillä on sisällä lämpöä sellaiset hiukan trooppisen tuntuiset 26 astetta. Tarkenee siis vallan mainiosti!

Pääasia tietenkin on nyt se, että lattiat ovat vihdoin siinä kunnossa, että ollaan pystytty aloittamaan lattioiden asennus!

Ihan ensimmäisenä käärittiin hihat rullalle tuolla pienimmässä makuuhuoneessa, jonka piti siis olla Artun huone, mutta joka sitten ei sitä olekaan. Joka tapauksessa sinne ryntäsimme ensimmäisenä hommiin.

Lattiaan lähti tulemaan ihan perus laminaattia.

Ihan yhdessä illassa ei hommaa saatu päätökseen, mutta seuraavana päivänä huoneen lattia sitten olikin jo valmis.

Viime viikonloppu aloitettiin reippaasti shoppailemalla. Minullakin kun oli kerrankin ihan kokonaan vapaa viikonloppu, lähdimme etsimään laattoja kodinhoitohuoneen lattiaan, vessan seiniin ja lattiaan ja parkettia makuuhuoneen lattiaan. Kaikki tarvittava löydettiin! Taas jälleen oli ilo huomata, että värien ja tyylien valinta oli helppoa. Yhteiset mieltymykset löytyivät todella helposti.

Kotiin lähtiessä kyllä rupesi ihan pikkuisen jännittämään, että miten matka oikein taittuu, koska ainut joka ei juurikaan ostoksista piitannut oli Teron Volvo.

Lähikuva takarenkaasta ilman lastia.

Ja sama rengas, kun ostokset oli autossa.

Yllättävää kyllä, kertaakaan matkan aikana ei pohja osunut maahan, ja jousetkin antoivat vielä periksi kun tiessä oli esim kuoppa. Onni kuitenkin, että ihan kaikkea ei saatu mukaan, mm makuuhuoneen parketti tulee vasta myöhemmin. Myyjä sanoi, että parketit tulee viimeistään ensi torstaina, mutta koska kyseessä oli meidän ostama parketti, oli tietenkin ihan luonnollista, että maanantaina kaupasta tuli viestiä, että jostain syytä parketti tuleekin vasta kahden viikon päästä. Yllätys!

Viime sunnuntaina myös minun kaikki lapset pääsivät tänne käymään ja auttamaan. Mukana oli myös Karon tyttöystävä Camilla.

Pojat kantoivat kaikki vinyylikorkkilattiapaketit uima-altaasta, siis tyhjästä sellaisesta tänne keittiön ja olohuoneen puolelle lämpiämään. Ensin kyllä ajateltiin, että niitä olisi voinut ruveta asentamaan samantien, mutta kyllä lankut olivat sitten kuitenkin sen verran viileän ja hiukan kosteankin tuntuisia, ettei ihan heti uskallettu ruveta niitä laittamaan. Minä niitä sitten itsekseni eilen laittelin.

Kovasti lattiasta tykkään!

Olisin lattiaa enemmänkin aikaiseksi saanut, mutta kun tuon kaistaleen jälkeen tulikin sitten jo oviaukkoa ja kaarioven listaa ja en vaan jaksanut ruveta mittailemaan ja sahailemaan lovia. Vetosin sisäiseen blondiini ja tekeydyin avuttomaksi. Saa joku Mies sitten työkalujen kanssa tehdä sovpivat lovet ja minä voin sitten taas jatkaa siitä.

Sillä aikaa kun minä sunnuntaina olin hakemassa nuorisoa meille, Tero maalasi keittiön ja arkieteisen käytävän katot. Minun piti lopulta jäävätä itseni maalauksesta, kun alkaa hartiat olla jo sitä mieltä, että ihan ei ole pakko hommailla käsillä mitään hartialinjan yläpuolella. Ei Teronkaan niskat tietenkään parhaassa mahdollisessa kunnossa ole, mutta ritarillisesti kuitenkin maalasi katot. Kyllä keittiöstäkin tuli ihan erinäköinen, kun katto on valkoinen!

Kuten kuvista näkyy, siirtyi meidän väliaikainen keittiö ihan oikeasti keittiön puolelle. Nyt pitäisi sitten vaan jostain löytää aikaa ja energiaa olohuoneen kahden maalaamattoman seinän maalaukseen.

Sunnuntaina nuorison täällä ollessa Camilla pohjamaalasi kodinhoitohuoneen.

Pojat, minä ja Karo laittelimme lattioihin valmiiksi muoveja lattioiden laittoa varten. Aloitimme myös Artun huoneeseen parketin laiton, mutta se osoittautuikin sellaiseksi palapeliksi, ettei päästy alkua pitemmälle. Lattiahan ostettiin käytettynä, joten ihan mahdoton sekametelisoppa niistä paloista muodostui. Lopulta Valtteri ja Karo alkoivat lajittelemaan palasia, että niitä olisi sitten hieman helpompi paikalleen alkaa latomaan. Onneksi "keittiö" oli jo siinä kohtaa siirretty keittiöön, joten olohuoneen lattialla oli riittävästi tilaa lajitteluun.

Eilen tänne saapui takkatiimi mukanaan kalusteet kodinhoitohuoneeseen. Tekivät myös meidän uuteen pikkuvessaan seinän. siitä ei vaan tullut otettua kuvaa. Ehkä sitten seuraavalla kerralla.

Myös sähkömiehet tulivat käymään. Laittoivat pannuhuoneeseen yhden turvakytkimen lisää pumpulle ja vetivät eteisen kattoon säköjohdot valmiiksi, että kattopaneelit voi laittaa paikoilleen. Niitä kyllä ei ole vielä ostettu, mutta sitten kun ostetaan, niitä voi ruveta kattoon nakuttelemaan.

Tänään takkatiimin mukana tuli laatoittaja, joka aloitti työt saman tien. Ensimmäiseksi laattaa lattiaan sai kodinhoitohuone. Kuva on kyllä aika huono, kun se on otettu pimeästä huoneesta salamalla. Saa siitä kuitenkin jonkunlaisen kuvan. 

Kodinhoitohuone sai kunnian olla ensimmäinen siksi, että emme saaneet silloin lauantaina mukaan kaikkia niitä laattoja, joita vessan seiniin tarvitsee. Tänään ne on kuitenkin käyty noutamassa, joten huomenna laatoitusvuorossa on vessa! Ei siis ole enää kovinkaan kaukana se ihana todellisuus, että me saamme vihdoin ja viimein sisävessan!!

Sitä olen kyllä kaivannut enemmän kuin voin sanoin kuvata. Iltaisin on kovin pimeää taskulampun valossa vessaan suunnistaa, ja nyt on ollut niin kosteita ilmojakin, että minulla on illan pimeydessä vessakäynneillä seurana vaikka minkälaista kulkijaa... tai matelijaa... tai limavanailijaa. Niinkuin esimerkiksi tämä seuraavassa kuvassa poseeraava caravaanari. Täytyy kyllä myöntää, että bajamajaa ei tule ikävä kun sisävessa valmistuu!

On meillä täällä aurinkokin pilkahdellut ja niinpä viinirypäleetkin ovat kypsyneet ihan mukavasti, muutama tertullinen on jo kypsää.

Ja niinkuin monta kertaa aiemminkin, täytyy tälläkin kertaa hehkutella näitä meidän maisemia. Voi onni ja autuus!

Hyvää alkavaa syksyä kaikille!