Muutto!

Niin se päivä, mitä kauhulla ja innolla odotettiin tuli... ja meni.
Minäkin olen ollut ihan virallisesti vihtiläinen jo kolme kokonaista päivää ja neljäskin jo kääntyy illan puolelle.

Vaikka irtisanoin vuokrasopimuksen Kylänportissa jo todella ajoissa, niin kiirehän siinä sitten kuitenkin tuli. Kai omaa laiskuutta voi selitellä sillä, että kaikesta huolimatta oli ihan hirmuisen haikeaa pakata tavaroita asunnosta, jossa kuitenkin lasten kanssa melkein 11 vuotta asuttiin. Ja kun vielä viime hetken käänteiden tuloksena Arttukin jäi lopulta Espooseen asumaan, mahdollisesti muutenkin kuin vain siksi aikaa, että saadaan tämä Tyynelä asuttavaan kuntoon, oli tunnemyrsky jo taifuunin luokkaa. En ihan ollut varautunut siihen, että kaikki kolme lasta muuttaa pois kotoa puolen vuoden sisällä.

Pieni itku piti tietenkin minunkin vielä lähtiessä tirauttaa. Mutta kuitenkin kaikesta huolimatta, vaikkakin kolmisen tuntia myöhässä, palautin vanhan kodin avaimet huoltoyhtiölle ja suuntasimme kohti Tyynelää.

Kylänportin loppusiivous tuli hieman hutiloidusti tehtyä, kun ei ihan aika ja motivaatio enää oikein tahtoneet riittää, vaikka torstain ihan kirjaimellisesti hiki päässä, ja vähän muuallakin pesin ja puunasin vessat, kylppärin, keittiön ja päällisin puolin loppu asunnonkin. Takapihan nurmikkokin jäi hiukan viidakkomaiseen olotilaan, mutta onpa ainakin vehreys vastaanottamassa uudet asukkaat sitten, kun sinne joku uusi perhe muuttaa.

Makuuhuoneet ammottivat tyhjyyttään. Toivottavasti Karon huoneen ihana valokuvatapetti kelpaa seuraavillekin. Kurja olisi noin upeaa maisemaa pois seinästä ottaa.

Keittiö, sauna ja kylppäri, jotka ilolla vaihdan näihin tuleviin. Sitten joskus kun ovat valmiit.

Näkymä olohuoneeseen.

Sydän syrjällään jätin tämänkin seinän taakseni. Ainut asia mitä todella sydämeni pohjasta jään Espoosta kaipaamaan!

Elmo rappusilla vielä hetki ennen kun starttasimme pihasta viimeisen kerran. 

Meidän tavarathan on nyt suurimmaksi osaksi Vantaalla varastossa. Mukaan tänne otettiin vain ihan välttämättömät tavarat, eli ei juurikaan mitään. Meidän asuminen vastaa nyt eniten sitä, kuin asuttaisiin jollain kesämökillä ilman mukavuuksia. Tosin meillä ei täällä ole edes sitä nopeasti lämmitettävää saunaa. Savusaunaa kun pitäisi lämmittää monta tuntia, ja noetkin olisi ihan kiva päästä pesemään pois savusaunomisen jälkeen. Vessakin on ulkovessa. Tosin meidän vessa ei ole pihan perällä vaan ihan siinä heti kun pihaan tullaan. Niinkuin näin:

On se vaan soma. Lattiakin on vaan ihan vähän halki. Ettei pelota kun pikkuisen vaan, että joku kerta kun tuonne vessaan menen, halkeama antaa lopullisesti periksi ja jalka humahtaa lattiasta läpi. Onneksi niin ei ole käynyt. Vielä.

Vähän illan tunnelmaa kohotti tietenkin se, että makuuhuonetta sijaistavassa takkahuoneessa on ihan mukava katsella elävää tulta.

Ensimmäisenä aamuna näppärästi tehtiin meille mukava pikku keittiö olohuoneen nurkkaan. Niin on isännällä lokoisat oltavat aamukahvia odotellessa.

Toisena iltana löytyi takan reunukselle vielä tunnelmalliset tuikku ja kynttilä. Takan vasemmalla puolella näkyy kelloradion ja nettireitittimen ja tietokoneen valojen hämyt. Täytyyhän sitä kuitenkin jotain mukavuuksia olla.

Sen kummemmin yleisesti en ole täällä paljon kuvaillut, mihinkäs ne ankeat näkymät siitä kuvaamisesta muuttuisi. Lattioilla risteilee epälukuinen määrä kaiken maailman sähköjohtoja, koska täällä hurisee yötä päivää lämpöpuhallin ja kosteudenkerääjä. Lisäksi johtojen seassa menee työmaavalojen johdot ja huikea liuta mitä erilaisimpia jatkojohtoja, että saadaan kaikki tarvittavat laitteet kiinni pistokkeisiin.

Töitä täällä tehdään nyt kuitenkin joka päivä. Me Teron kanssa tietenkin ollaan ainakin tekevinämme töitä ihan koko ajan, mutta myös Teron veli on ollut melkein joka päivä takan kimpussa ja kohta myös vessat ovat työlistalla. Takka/leivinuunin hormi on jo muurattu. Pohjahan valettiin jo aikaisemmin.

Takan vieressä oleva seinä oli purettava, koska se oli puinen ja takan vieressähän ei tietenkään palavaa materiaalia ole hyvä olla. Oikealla ja keskellä kuvat jo valmiiksi muuratusta seinästä ja väliaikaisesta tukipuusta, kun tuon takkahan tulee kantavan seinän tilalle. Lisä tukea on laitettava vielä sitten myöhemmin. Väliaikainen tukipuu oli paikallaan sen aikaa, että seinä ehti kuivumaan.

Alla olevissa kuvissa sitten jo harkkojen pintaan vedetty laasti ja väliaikainen tukipuu poistettu kun seinä itsessään oli jo riittävän tukeva.

Tämä kesähän on tarjoillut paljon myös sadetta ja viileyttä. Nuo kaksi asiaa on tietenkin juuri ne, mitä me emme missään tapauksessa tarvitsisi. Ilman kosteus ja viileys hidastavat jo lattiavalunkin kuivumista, mutta tänään vielä kaiken hyvän lisäksi sää teki pienet kepposet. Onneksi Tero on lomalla ja kotona, joten asia tuli huomatuksi nopeasti. Tuuli oli siis riepotellut uuden hormin päälle laitetun pressun pois paikoiltaan ja sitten vielä sopivasti tuli sadekuuro. Sade siis tietenkin valui pitkin uutta hormia ja kasteli takan pohjavalua. Eipä siinä muuta kun Tero katolle laittamaan pressu tiukemmin kiinni ja kosteudenkerääjä puhisemaan keittiöön. 

Tuo metallikehikko noissa kuvissa mallaa meidän takka/leivinuunin paikkaa ja kokoa. Alakuvassa näkyvä mustalla piirretty kaari kuvaa tulevien takan luukkujen paikkaa. Niin ja tuo tummempi osa valussa on tietenkin sitä kosteutta joka sieltä hormista valui sadekuuron aikana.

Tässä vielä näkymää takkaan päin suunnilleen siitä kohtaa mihin tulee sitten joskus ruokapöytä. Pöydän ääressä istuskellessa voi siis talven pimeinä iltoina ihailla myös takkatulta. 

Sähkömiehetkin ovat käyneet työmaalla. Nyt on jo vedetty uutta sähköjohtoa yläkuvassa näkyvään kodinhoitohuoneen kattoon ja alakuvassa näkyy keittiön kattoa ja valaisimien paikkoja. Tuo keittiön katossa oleva rako on siis se kohta, missä aikaisemmin oli keittiön ja apukeittiön välinen seinä. Siihen kohtaan tulee koko keittiön katon leveydelle palkki, joka siis on pelkkää kosmetiikkaa. Palkki on vaan huomattavasti helpompi ja siistimpi ratkaisu, kuin yrittää lähteä jotenkin korjaamaan tuota katon panelointia.

Kattojen maalauskin on vielä kesken. Vielä maalattavana on keittiön, molempien eteisten ja takkahuoneen katot. Eilen minä pesin vaatehuoneen katon ja ehdin ennen töihin lähtöä vetää kattoon mattapintaisen valkoisen lakan ensimmäisen kerroksen. Tero suti eilen illalla toisen kerroksen ja tänään minun töissä ollessa vielä kolmannen kerroksen. Varsin hieno lopputulos, josta siis kuva alla.

Viimeiseksi vielä tämän kaiken ylellisyyden loppuhuipentuma: meidän "makuuhuone". Takkahuoneessa nyt siis asustamme jo ihan se vuoksi, että takka lämmittää ihan mukavasti nukkumaan käydessä, kun nämä tämän kesän yöt ovat olleet ihan hiukan koleahkoja. Meidän patjat ovat siis lastauslavojen päällä, että ilma kiertää myös patjojen alta, eikä paino tule pelkästään neljälle jalalle, vaan se jakautuu lavojen ansiosta hiukan laajemmalle. Meidän vaatteet ovat toistaiseksi vaan noissa Ikean kasseissa. Ehkä tilanne korjaantuu, jos saadaan vaatehuoneeseen aikaiseksi väliaikaisia hyllyjä, ettei vaatteita tarvitse säilyttää mytyssä kassissa pölyisellä lattialla. 

Alakuvassa näkyy vielä meidän "viihdekeskus".

Väsyneitä ollaan, mutta onnellisia. Oma koti kullan kallis! Ja vielä kalliimpi sitten, kun se on niin valmis, että saadaan lapsia tänne ympärille, ainakin kylään!