Kohta meillä on lämmitys!

Niin tai ainakin toivottavasti.
Tänään saapui pihaan lämpöpumpun kaveriksi myös lämminvesivaraaja. Asentajatkin ehkä saapuvat jo tällä viikolla!

On se hiano! Tuo varaajahan on siis aikamoisen iso. Ei lopu lämmin vesi ihan hetkessä ja uima-altaan lämmitystä varten varaajassa on ihan oma kierukka. Voi siis huoletta pitää uima-altaan veden uimakelpoisen lämpöisenä ympäri vuoden.

Yksi pikku mutka saattaa matkaan vielä kuitenkin tulla. Sen verran iso tuo varaaja on, että uhkaavasti näyttää siltä, että se ei mahdu pannuhuoneen ovesta sisälle. Mutta olisihan se vähän outoa ollutkin, jos tämä olisi ihan ongelmitta onnistunut. Onneksi ollaan kuitenkin ostettu koko hökötys asennettuna ja myyjä kyllä kävi pannuhuoneen ovekin mittaamassa, että kaiken järjen mukaan ovesta mahtumis ongelma ei ole meidän. Jihuu!!

Minä olen tässä samalla jatkanut maalausurakkaa. Tosin eilinen jäi miltei kokonaan väliin, kun oli lastenhoitajana Järvenpäässä. Vähän ikkunanpokia ehdin sutimaan, ennen sinne lähtöä, mutta sen suurempiin urakoihin en ryhtynyt.

Tänään sitten uudella innolla, joka ei ihan kyllä huippulukemissa ole, kun taitaa olla joku flunssanpoikanen kytemässä, siirryin maalitelojen kanssa kirjastoon. Piti pari seinää ensin pohjamaalata, ennen kuin pääsin oikeiden värien kimppuun. Ehdin kaksi seinää maalata kertaalleen, kunnes uupumus hyökkäsi. Hieno väri tuli kirjastoonkin valittua, vaikka näin itse sanonkin. Tikkurilan sävy tämäkin ja nimeltään "ajopuu".

Huomenna sudin vielä toisen kerroksen maalia ja sitten lähdenkin viettämään laatuaikaa Espooseen Karon luo. Laatuaikaa on tietysti jo Karon kanssa vietetty aika pelkästään, mutta sen lisäksi pääsen suihkuun ja istuskelemaan sohvalle! Kyllä vain kelpaa!

Takkamiehetkin ovat olleet ahkerana. Takan tulipesä on valmis ja leivinuuni alkaa saada muotonsa. Ei enää hirveän kauan tarvitse odotella, että takkaan saadaan ensimmäinen tuli!

Maalailua ja vähän muutakin

Täällä sitä ollaan, eikä muuta voida. Tosin mitäpä sitä muualla olisikaan, varsinkin nyt kun minullakin alkoi se huiman pitkä kahden viikon loma.
Tero puolestaan palasi töihin.

Minun lomaohjelmistoon kuuluu maalausta. PALJON maalausta.

Ollaan suunnilleen kaikkien huoneiden värit valittu ja muutama päivä sitten käytiin puoleen taloon maalit jo hakemassa. Tero on pitkälti pitänyt huolen pohjamaalauksesta niiltä osin, kun sitä on tarvittu ja minä sitten olen sutinut muuten, tai oikeammin telannut.
Sonja oli onneksi täällä sunnuntaina minua auttamassa, että vähän on hommia saanut jaettua muillekin.

Alakuvassa meidän makuuhuone. Luulisi unen tulevan helposti, sitten joskus kun makuuhuoneeseen nukkumaan asti päästään. Tuon tummemman värin nimi kun on "nukkumatti" ja vaaleampi on "henkäys". Aika haastavaa oli värejä valita pelkkien värilappujen kanssa, kun siihen ei kuitenkaan lähdetty, että oltais koemaalauksia tehty. Sen verran paljon tuota maalattavaa on, että tuurilla mennään. Ja nyt kun kolme huonetta on maalattu, niin ei voi muuta olla kun tyytyväinen.

Seuraavana Miron/vierashuone. Ihan ensiksi kovasti anteeksi kuvan vinoudesta. Sitä kun koko päivän maalaa, niin taitaa itsekin olla jo niin vinossa, että ei saa enää kuviakaan suorassa otettua. Mutta kuvassa siis toinen harmaista huoneista. Arttu halusi omastaan tummemman ja siksi sitten päädyttiin siihen, että kun nämä huoneet ovat kuitenkin vierekkäiset, niin saavat olla jollain tapaa saman sävyiset.

Alakuvassa Artun huone. Vaikka nuo vaaleat seinät on maalattu samalla värillä, joka on. nimeltään "horisontti", on se varsinainen kameleontti sävy. Valosta riippuen se näyttää joko harmaalta, joka se siis oikeasti on, tai ihan taivaan siniseltä tai vihertävän harmaalta. Jos jotakuta värit tarkemmin kiinnostaa, niin tuo vaaleampi tummista seinistä on nimeltään "tyrsky" ja Artun huoneen tumma väri on "basaltti". Kaikki värit ovat Tikkurilan värejä.

Tero oli viime viikonloppuna poikansa rippijuhlissa ja sillä aikaa minä täällä vähän huusholleerasin. Naureskelin itsekseni, että ollaan reilu viikko asuttu asumiskelvottomassa talossa ja minä jo ensimmäisen kerran "vaihdan järjestystä". Minä kun olen sitä mieltä, että ankeista asuinoloista huolimatta omasta ympäristöstään voin tehdä niin mukavan ja käytännöllisen, kuin se ikinä on mahdollista. Pyysin siis Teroa kantamaan sisälle yhden vanhan hyllyn ja sunnuntaina Sonjan kanssa raahattiin yksi pöytä ulos ja toinen sisälle. Lopputuloksena syntyi olohuoneen puolelle vähän toimivampi väliaikainen keittiö.

On se vaan aika paljon miellyttävämpää syödä pöydän ääressä, kun taiteilla lautanen sylissä. Toki ulkona kesäkeittiössä olisi pöytiä ja tuoleja yllin kyllin, mutta nyt on ollut niin kylmää ja sateista, ettei ulkona syöminen ole oikein houkutellut. Tuolla olohuoneen nurkassa leikitään keittiötä siksi, että itse keittiö on tällä hetkellä työmaana. Siellä kun valmistuu se meidän takka/leivinuuni. Nyt ollaan siinä pisteessä, että tulipesä siirtyi paikalleen eilen. Huomenna työt jatkuvat. Lopullinen väri takassa tulee olemaan jotain vaaleaa.

Minä olen myös lopettanut kertakäyttöastioista syömisen, koska sekin kuitenkin lisää kodikkuutta ja miellyttävyyttä muutenkin, että voi syödä ihan oikeista astioista. Minähän se kuitenkin sitten olen joka tiski tiskaa, joten siihenkin järjestin edes jotain systeemiä. Kyllä hätä keinot keksii.

Kieltämättä tämä ilman mukavuuksia eläminen on hiukan uuvuttavaa. Toki monella kesämökillä tilanne on samanlainen kuin meillä täällä, mutta kai sitä jotenkin eritavalla suhtautuu mökkeilyssä mukavuuksien puuttumiseen, kuin silloin kun kysymyksessä on koti. Tietysti meillä asiaa helpottaa se, että tästäkin tietää, että tämä on väliaikaista. Minulle haastavinta on kuitenkin se, kun ei tiedä milloin tämä väliaikaisuus loppuu. Nyt vaan elellään päivä kerrallaan.

Asumiskelvoton asumismukavuus kuitenkin paranee huomattavasti tässä parin päivän sisällä, koska vihdoin ja viimein tänä aamuna meidän pihaan toimitettiin vähän isompi paketti.

Siinä se on! Kauan odotettu lämpöpumppu!

Paikalleen pumppu tullaan asentamaan joko myöhemmin tänään tai sitten huomenna. Vaikka niitä maalämpökaivoja meillä ei vielä ole, niin sähköllä saadaan tuolla pumpulla lämmin vesi kiertämään lattialämmitysputkiin. Ja sehän siis tarkoittaa sitä, että talossa tulee olemaan lämmin ja lattiavalu kuivuu hiukan nopeammin, kuin mitä se on nyt itsekseen tehnyt. Parhaassa tapauksessa parin viikon sisällä voisi aloittaa jo lattioiden tekemisen!! Odotan sitä päivää kun kuuta nousevaa!!

Kaikeasta huolimatta kyllä täällä sielu ja silmä lepää. Vai mitä olette mieltä?

Muutto!

Niin se päivä, mitä kauhulla ja innolla odotettiin tuli... ja meni.
Minäkin olen ollut ihan virallisesti vihtiläinen jo kolme kokonaista päivää ja neljäskin jo kääntyy illan puolelle.

Vaikka irtisanoin vuokrasopimuksen Kylänportissa jo todella ajoissa, niin kiirehän siinä sitten kuitenkin tuli. Kai omaa laiskuutta voi selitellä sillä, että kaikesta huolimatta oli ihan hirmuisen haikeaa pakata tavaroita asunnosta, jossa kuitenkin lasten kanssa melkein 11 vuotta asuttiin. Ja kun vielä viime hetken käänteiden tuloksena Arttukin jäi lopulta Espooseen asumaan, mahdollisesti muutenkin kuin vain siksi aikaa, että saadaan tämä Tyynelä asuttavaan kuntoon, oli tunnemyrsky jo taifuunin luokkaa. En ihan ollut varautunut siihen, että kaikki kolme lasta muuttaa pois kotoa puolen vuoden sisällä.

Pieni itku piti tietenkin minunkin vielä lähtiessä tirauttaa. Mutta kuitenkin kaikesta huolimatta, vaikkakin kolmisen tuntia myöhässä, palautin vanhan kodin avaimet huoltoyhtiölle ja suuntasimme kohti Tyynelää.

Kylänportin loppusiivous tuli hieman hutiloidusti tehtyä, kun ei ihan aika ja motivaatio enää oikein tahtoneet riittää, vaikka torstain ihan kirjaimellisesti hiki päässä, ja vähän muuallakin pesin ja puunasin vessat, kylppärin, keittiön ja päällisin puolin loppu asunnonkin. Takapihan nurmikkokin jäi hiukan viidakkomaiseen olotilaan, mutta onpa ainakin vehreys vastaanottamassa uudet asukkaat sitten, kun sinne joku uusi perhe muuttaa.

Makuuhuoneet ammottivat tyhjyyttään. Toivottavasti Karon huoneen ihana valokuvatapetti kelpaa seuraavillekin. Kurja olisi noin upeaa maisemaa pois seinästä ottaa.

Keittiö, sauna ja kylppäri, jotka ilolla vaihdan näihin tuleviin. Sitten joskus kun ovat valmiit.

Näkymä olohuoneeseen.

Sydän syrjällään jätin tämänkin seinän taakseni. Ainut asia mitä todella sydämeni pohjasta jään Espoosta kaipaamaan!

Elmo rappusilla vielä hetki ennen kun starttasimme pihasta viimeisen kerran. 

Meidän tavarathan on nyt suurimmaksi osaksi Vantaalla varastossa. Mukaan tänne otettiin vain ihan välttämättömät tavarat, eli ei juurikaan mitään. Meidän asuminen vastaa nyt eniten sitä, kuin asuttaisiin jollain kesämökillä ilman mukavuuksia. Tosin meillä ei täällä ole edes sitä nopeasti lämmitettävää saunaa. Savusaunaa kun pitäisi lämmittää monta tuntia, ja noetkin olisi ihan kiva päästä pesemään pois savusaunomisen jälkeen. Vessakin on ulkovessa. Tosin meidän vessa ei ole pihan perällä vaan ihan siinä heti kun pihaan tullaan. Niinkuin näin:

On se vaan soma. Lattiakin on vaan ihan vähän halki. Ettei pelota kun pikkuisen vaan, että joku kerta kun tuonne vessaan menen, halkeama antaa lopullisesti periksi ja jalka humahtaa lattiasta läpi. Onneksi niin ei ole käynyt. Vielä.

Vähän illan tunnelmaa kohotti tietenkin se, että makuuhuonetta sijaistavassa takkahuoneessa on ihan mukava katsella elävää tulta.

Ensimmäisenä aamuna näppärästi tehtiin meille mukava pikku keittiö olohuoneen nurkkaan. Niin on isännällä lokoisat oltavat aamukahvia odotellessa.

Toisena iltana löytyi takan reunukselle vielä tunnelmalliset tuikku ja kynttilä. Takan vasemmalla puolella näkyy kelloradion ja nettireitittimen ja tietokoneen valojen hämyt. Täytyyhän sitä kuitenkin jotain mukavuuksia olla.

Sen kummemmin yleisesti en ole täällä paljon kuvaillut, mihinkäs ne ankeat näkymät siitä kuvaamisesta muuttuisi. Lattioilla risteilee epälukuinen määrä kaiken maailman sähköjohtoja, koska täällä hurisee yötä päivää lämpöpuhallin ja kosteudenkerääjä. Lisäksi johtojen seassa menee työmaavalojen johdot ja huikea liuta mitä erilaisimpia jatkojohtoja, että saadaan kaikki tarvittavat laitteet kiinni pistokkeisiin.

Töitä täällä tehdään nyt kuitenkin joka päivä. Me Teron kanssa tietenkin ollaan ainakin tekevinämme töitä ihan koko ajan, mutta myös Teron veli on ollut melkein joka päivä takan kimpussa ja kohta myös vessat ovat työlistalla. Takka/leivinuunin hormi on jo muurattu. Pohjahan valettiin jo aikaisemmin.

Takan vieressä oleva seinä oli purettava, koska se oli puinen ja takan vieressähän ei tietenkään palavaa materiaalia ole hyvä olla. Oikealla ja keskellä kuvat jo valmiiksi muuratusta seinästä ja väliaikaisesta tukipuusta, kun tuon takkahan tulee kantavan seinän tilalle. Lisä tukea on laitettava vielä sitten myöhemmin. Väliaikainen tukipuu oli paikallaan sen aikaa, että seinä ehti kuivumaan.

Alla olevissa kuvissa sitten jo harkkojen pintaan vedetty laasti ja väliaikainen tukipuu poistettu kun seinä itsessään oli jo riittävän tukeva.

Tämä kesähän on tarjoillut paljon myös sadetta ja viileyttä. Nuo kaksi asiaa on tietenkin juuri ne, mitä me emme missään tapauksessa tarvitsisi. Ilman kosteus ja viileys hidastavat jo lattiavalunkin kuivumista, mutta tänään vielä kaiken hyvän lisäksi sää teki pienet kepposet. Onneksi Tero on lomalla ja kotona, joten asia tuli huomatuksi nopeasti. Tuuli oli siis riepotellut uuden hormin päälle laitetun pressun pois paikoiltaan ja sitten vielä sopivasti tuli sadekuuro. Sade siis tietenkin valui pitkin uutta hormia ja kasteli takan pohjavalua. Eipä siinä muuta kun Tero katolle laittamaan pressu tiukemmin kiinni ja kosteudenkerääjä puhisemaan keittiöön. 

Tuo metallikehikko noissa kuvissa mallaa meidän takka/leivinuunin paikkaa ja kokoa. Alakuvassa näkyvä mustalla piirretty kaari kuvaa tulevien takan luukkujen paikkaa. Niin ja tuo tummempi osa valussa on tietenkin sitä kosteutta joka sieltä hormista valui sadekuuron aikana.

Tässä vielä näkymää takkaan päin suunnilleen siitä kohtaa mihin tulee sitten joskus ruokapöytä. Pöydän ääressä istuskellessa voi siis talven pimeinä iltoina ihailla myös takkatulta. 

Sähkömiehetkin ovat käyneet työmaalla. Nyt on jo vedetty uutta sähköjohtoa yläkuvassa näkyvään kodinhoitohuoneen kattoon ja alakuvassa näkyy keittiön kattoa ja valaisimien paikkoja. Tuo keittiön katossa oleva rako on siis se kohta, missä aikaisemmin oli keittiön ja apukeittiön välinen seinä. Siihen kohtaan tulee koko keittiön katon leveydelle palkki, joka siis on pelkkää kosmetiikkaa. Palkki on vaan huomattavasti helpompi ja siistimpi ratkaisu, kuin yrittää lähteä jotenkin korjaamaan tuota katon panelointia.

Kattojen maalauskin on vielä kesken. Vielä maalattavana on keittiön, molempien eteisten ja takkahuoneen katot. Eilen minä pesin vaatehuoneen katon ja ehdin ennen töihin lähtöä vetää kattoon mattapintaisen valkoisen lakan ensimmäisen kerroksen. Tero suti eilen illalla toisen kerroksen ja tänään minun töissä ollessa vielä kolmannen kerroksen. Varsin hieno lopputulos, josta siis kuva alla.

Viimeiseksi vielä tämän kaiken ylellisyyden loppuhuipentuma: meidän "makuuhuone". Takkahuoneessa nyt siis asustamme jo ihan se vuoksi, että takka lämmittää ihan mukavasti nukkumaan käydessä, kun nämä tämän kesän yöt ovat olleet ihan hiukan koleahkoja. Meidän patjat ovat siis lastauslavojen päällä, että ilma kiertää myös patjojen alta, eikä paino tule pelkästään neljälle jalalle, vaan se jakautuu lavojen ansiosta hiukan laajemmalle. Meidän vaatteet ovat toistaiseksi vaan noissa Ikean kasseissa. Ehkä tilanne korjaantuu, jos saadaan vaatehuoneeseen aikaiseksi väliaikaisia hyllyjä, ettei vaatteita tarvitse säilyttää mytyssä kassissa pölyisellä lattialla. 

Alakuvassa näkyy vielä meidän "viihdekeskus".

Väsyneitä ollaan, mutta onnellisia. Oma koti kullan kallis! Ja vielä kalliimpi sitten, kun se on niin valmis, että saadaan lapsia tänne ympärille, ainakin kylään!

Lattiat!

Ne on valettu!!!

Perjantaina sitten kaikki asiat oli kohdallaan ja valu pystyttiin tekemään! Tero vietti iltaa Selissä (tosiaan kylän nimi Selki taipuu ihan samalla lailla kuin esimerkiksi Turku. Kohta siis me asumme Selissä, ei Selkissä) tuulettaen pahinta kosteutta pois. Lauantaina sitten mentiin viettämään helteistä päivää maaseudun rauhaan ja samalla tuuletettiin taloa. Sonja, Matti ja lapsikatras tulivat myös retkeilemään meidän pihalle ja mikäs siellä onkaan ollessa. Pikkuisen meinasi kuuma tulla, mutta nyt tämä lämpö on kovin tervetullut, että lattiatkin kuivuu nopeasti.

Uskomatonta vaan ajatella, että perjantaina lattioihin laitettiin sellaista aivan vetistä velliä ja lauantaina se oli jo kävelykuivaa. Kunpa se kosteus häviäisi sieltä yhtä nopeasti, että päästäisiin laittamaan lattiapintaa valmiiksi. Ihan niin nopeasti se ei ikävä kyllä suju. Jos tuo valun pistävä haju saadaan tuuletettua pois tässä seuraavan puolentoista viikon aikana, voikin olla mahdollista, että teltan sijasta voimmekin nukkua talossa sisällä. Se olisi aika hyvä juttu. Ainakin sateella.

Harmittaa, ettei tullut kuvatuksi lasten menoa ja meininkiä, mutta tulipa kuvattua kuitenkin meidän hienot lattiat!

Voihan se olla että käy pian jo kyllästyttämään nämä ainaiset lattiakuvat, mutta ei voi mitään. Kunhan ruvetaan maalaamaan seiniä, niin sitten tuuttaan tuutin täydeltä kuvia seinistä!

Alla olevissa kuvissa vasemmalla on näkymä arkieteiseen tultaessa. Yritin tuossa haeskella vanhoja kuvia siitä, millainen tuo eteinen olisi ollut silloin aikaisemmin, mutta tästä samasta kuvakulmasta en löytänyt kuvaa. Eteinenhän oli vain pitkä ja kapea käytävä, ja sisääntulon oikealla puolella oli pieni naulakko syvennys. Oikeanpuoleisessa kuvassa kodinhoitohuone, jonka ikkunasta ennen niin pimeään eteiseen tulee luonnonvaloa. Tietysti vain silloin kun kodihoitohuoneen ovi on auki, mutta eipä sitä varmaan paljon kiinni pidetäkään.

Seuraavana keittiö, ensin arkieteisestä nähden ja sitten pääaulasta. Tuossa oikeanpuoleisessa kuvassa näkyy jakkara takka/leivinuunin pohjavalun päällä. Takan luukut tulevat viistoon ruokailutilaan päin.

Alla näkymä pääsisäänkäynnistä aulaan tultaessa.

Pikkuvessakin on saanut hienon lattian. Viemäriputki mallaa käsienpesualtaan paikkaa. Minun kovasti olisi tehnyt mieli jättää tuota alkuperäistä tiiliseinää vessaan näkyville, mutta eihän se sitten lopulta kuitenkaan olisi hyvännäköinen, kun tuo umpeen muurattuun entiseen oviaukkoon tulee kuitenkin joku toinen materiaali. Hölmöltähän se näyttäisi jos materiaali vaihtuisi kesken seinän. Ja jokulaista vesieristettäkin on varmaankin seinään laitettava.

 Alla näkymä olohuoneen ovelta kirjastoon.

Meidän makuuhuoneesta näkyy uima-altaalle saakka.

Ja takkahuoneen uusi lattia.

Tero kävi myös ostamassa meidän kurasyöpön. Siinä se odottelee paikalleen asennusta.

Oviahan meillä on pidetty aukit aina kun ollaan Tyynelässä oltu. Nyt tietenkin jo ihan sen takia, että lattiat kuivuisi mahdollisimman nopeasti, mutta muutenkin on ovet olleet selällään. Talo on itsessään kovin viileä, ja näin ihanilla lämpimillä ilmoilla ollaan päästetty lämpöä taloon. Meillähän ei juuri nyt siis ole talossa minkäänlaista lämmitysjärjestelmää. Maalämpöpumput tullaan näillä näkymin asentamaan viikolla 30, joka alkaa 20.7. Kaivojen poraushan siirtyi jonnekin syksymmälle, kun kunnan virastot menivät heinäkuuksi kiinni, niin emme sitä porauslupaa saa ennenkuin joskus sitten elokuussa. Pumppu toimii kuitenkin sähköllä ja joudumme varmaan vähän sähkölaskua kasvattamaan, että saamme tuonne lattialämpöputkiin kiertämään lämmintä vettä, että valu kuivuisi nopeammin, kuin ihan vaan itsekseen kuivumalla. 

No mutta siis ovet ovat olleet auki, siitähän minun piti kirjoitella. Silloin perjantai iltana kun Tero oli valun jälkeen yksikseen maalla aikaa kuluttamassa ja taloa tuulettamassa oli sisällä kuitenkin käynyt kutsumattomia vieraita. Heti arkieteisestä sisään tullessa vieras oli kuitenkin jättänyt "käyntikorttinsa".

Aulassa oli toisen "tyypin" jäljet. Ensin katsoin kauempaa, että valussa on jo halkeama, mutta lähempi tarkastelu paljasti karun totuuden. Siellä sitä on ihan muina tuhatjalkaisina marssittu pitkin märkää lattiaa lupaa kysymättä!

Täällä Espoon päässä muuttolaatikoiden pinot kasvavat. Ensi viikon keskiviikkona on tämän asunnon oltava tyhjä. Vaikka juuri nyt tuntuu siltä, että ikävä tänne ei tule, niin voihan se olla hetken aikaa totutteleminen muihin ympyröihin. Tässä asunnossa kuitenkin lasten kanssa ehdittiin asumaan ihan muutamaa kuukautta vaille 11 vuotta. Lapsille tämä asunto on ollut se Koti! Ja onhan täällä toki paljon koettu. Toivottavasti Tyynelästä tulee sitten se maailman paras Mummola, tai Mimmula, kumpaan nimitykseen sitten omat lapset ja lastenlapset sitten aikoinaan päätyvätkään.