Elokuu. Hups.

Voisin tietenkin aloittaa jälleen kerran ihmettelemällä, miten nämä päivitysvälit onkin venyneet näin kovin pitkiksi, mutta en taida jaksaa.

Ollaan kesällä oltu tosi paljon tekemättä mitään, ja voin ihan sydämeni pohjasta sanoa, että ollaan se ansaittu. Enää ei paljon haittaa tämä keskeneräisyyden keskellä asuminenkaan, joten ollaan osattu rentoutuakin. Rehellisyyden nimissä on tietenkin sanottava, että osittain tämä töiden etenemättömyys johtuu myös taloudellisista asioista eikä ainoastaan vain laiskuudesta.

Mutta kuten aikaisemminkin, ollaan me nytkin saatu asioita aikaiseksi.

Suurin homma tuli tehdyksi juhannuksen jälkeen, kun ystäväni Hanna tuli ja maalarin ammattitaidolla maalasi uima-allashuoneen ihan hujauksessa. KIITOS HANNA!

Uima-allashuoneeseen valittiin Tikkurilan värikartasta "pisara" sävy. Ja kuten aikaisemminkin olen useasti hehkutellut, minun mielestäni sävyn valinta osui nappiin. Jossain valoissa väri näyttää melkoisen siniseltä, vaikka se ihan oikeasti onkin aika haalean sinertävä. Innolla odotan, millaisen säväyksen väriin tekee altaaseen tuleva vesi.

Allashuoneeseen, kuten myös takkahuoneeseen jää katot alkuperäisen värisiksi. Noiden kahden huoneen suojaus ja maalipölyn pesu olisi niin työläitä, että se ei nyt juuri ihan jaksa innostaa, ja lisäksi ajattelimme, että "kylpylä osastolla" tuollainen puunvärinen katto on ihan mukava. Samalla kun allashuone maalattiin, Tero otti vanhan työkalukaapin irti, joka oli siis tehty yhteen allashuoneen ikkuna-aukoista. Nyt meillä eteisessä kaikuu ihan kivasti, kun siitä on ison ikkunan kokoinen aukko uima-altaaseen. Tarkoituksena on laittaa kyllä aukko umpeen, luultavasti ennemminkin palasella paneelia, kuin kolmannella ikkunalla. Eteiseen kuitenkin ehkä kaipaan jotain hyllyä tai jotain muuta sellasta systeemiä, missä voi säilytellä tavaraa. Ja kaksi isoa ikkunaa uima-altaalle on varmasti ihan riittävästi.

Eteisen seinä on vielä maalaamatta, mutta se on luultavasti vuorossa tässä jossain lähitulevaisuudessa. Tai ainakin vielä sen verran lämpimillä ilmoilla, että voi maalata ovi auki. Eteiseen kun tulee öljypohjainen maali, joka haisee! Nyt kuitenkin vielä mielikuvituksen varassa tuo alla olevien seinien väri, jonka sävyksi tulee "vesiputous".

Yllä näkymä uima-altaalle keittiöstä, tuo vasemmassa reunassa oleva kolmas aukko umpeutuu siis jossain vaiheessa. Alla näkymä kuraeteisestä uima-altaalle (etummainen kolonen nyt se myöhemmin umpeutuva)

Uima-altaan vierestä puuttuu vielä lattialaatat. Jos joku haluaa tulla lattian tekemään, niin tervetuloa vaan! Vesieristeet ja laatat on jo valmiina tekijää odottelemassa!

Noita ikkunanpieliä vielä ollaan arvottu, mitä niille tehdään. Ne ei kuitenkaan ihan sopimattomalta näytä noin alkuperäisen vihreinäkään. Yksi vaihtoehdoista on maalata ne tummemman sinisellä. Niitä nyt sillä silmällä katselemme aina siihen asti, kun vesiputkien kotelointi on valmis ja kokonaisuus on nähtävissä.

Tero on siis jo askarrellut koteloiden rungon ja sähkömiehet kävi valmiiksi vetämässä johdot valoja varten. Uima-altaan valot tulevat olemaan koteloon laitettavat ledit. Hassua, miten nuo minun ottamat kuvat on melkein poikkeuksetta aina kallellaan jonnekin, vaikka miten yritän pitää kameraa olevinaan suorassa. No ehkäpä ne silti asiansa ajavat!

Alla uima-allashuonen päätyseinä. Reijät ovat siis ilmastointiaukkoja, joihin tulee jonkunmoinen "kuuppa" päälle, tai ritilä tai mitä ikinä ilmastointisetä siihen käskeekään laittaa.

Aika pitkälle allas näyttää! Ei se oikeasti kovin pitkä ole, ehkä 8 metriä.

Samalla keikalla Hanna juuri ennen lähtöä sipaisi vielä pohjamaalit kodinhoitohuoneen seinään. Kuvassa vielä märkyyttään kiiltelevänä.

Minä ja Karo sitten maalailimme kodinhoitohuoneeseen pinnan, joka on samaa sävyä, kun mitä meillä on kirjastossa, niitä maaleja kun jäi sen verran reilusti ylitse. Kun maalit oli kuivuneet Tero asensi seinälle kaapit ja eilen saimme sinne vielä kauan kaivatut tankokaapit isoine peileineen, jotka jäivät Teron työkaverin remontin alta meidän noudettavaksi.

Kodinhoitohuoneeseen, kuten myös tuosta peilistä heijastuvasta kuvastuksestä näkee, Tero on laittanut koneiden päälle hyllyn, joten koneet eivät enää näytä niin "pöydälle nostetuilta" mitä ne on tainneet aikaisemmin olla. Roinaahan täällä tietysti vielä pyörii vähän joka nurkassa, mutta siitä ei jakseta ottaa stressiä. Hauska pikku fakta on muuten sekin, että meidän kodissa on ensimmäistä kertaa reiluun vuoteen mahdollista nähdä itsensä kokonaan peilistä. Tähän asti ollaan luotettu vaan mielikuvaan siitä, miltä kuvittelee näyttävänsä, ja hyvinhän sekin on riittänyt! Toki pärstänsä on vessan peilistä nähnyt.

Loman aikana Tero on myös naputellut vessan ja kylpyhuoneen katot valmiiksi. Noihin tulee vielä pintaan sellainen valkoinen kuultolakka jonain kauniina päivänä. 

Samoin kun kylpyhuoneen kattoon.

Ahkerana lomalaisen Tero on myös laittanut keittiössä sokkeleita paikoilleen.

Ja olen minäkin kuitenkin jotain tehnyt. Niinkuin esimerkiksi koonnut pari kirjahyllyä ja rahdannut hirveän määrän kirjoja niihin laitettavaksi!

Alla näkyy vielä officesta se paikka, jossa nytkin tätä päivitystä naputtelen. Pieni villakoirakin näkyy tuolilla somisteena. Elävähän se tietysti on, meidän Lexi mussukka.

Tässä matkan varrella olen tainnut muutamankin kerran mainita, että meille tulee keittiöön vanhoista lattialankuista tehty pöytä. Nythän meillä on ruokapöydän virkaa ajamassa minun kaksi vanhaa eriväristä ja erikorkuista pöytää, mutta nyt on asiat etenemässä. Samainen Hanna, joka kävi uima-allashuoneen maalaamassa, otta mukaansa lattialankut ja nyt ne siellä pohjanmaan lakeuksilla on kokemassa uudelleen syntymistä pöydäksi. 

Aluksi lankut oli puhdistettu

Sitten se sai päätyihin uutta ilmettä. Alla olevassa kuvassa pöytälevy pohja ylöspäin.

Ja seuraavassa kuvassa ihan oikein päin. Alla ei suinkaan ole lopulliset jalat... heheheh.

Pöytää tekee meille Hannan mies Martin heidän verstaallaan, johon voi käydä lähemmin tutustumassa napsauttamalla tästä linkistä. Pöytä kotiutuu meille sitten joskus ja jotenkin, kunhan jonkunlainen keino siihen keksitään. Pituutta tulee olemaan vähän vajaa 3 metriä ja on kuulemma sen verran painava, että kun se kerran tuohon meidän keittiöön asettuu, niin siinä se sitten tulee olemaan.

Paluu arkeen on meillä nyt enemmän tai vähemmän käsillä, Tero palaa töihin huomenna ja minä jatkan keikkailua ja uuden työpaikan metsästystä. Tämä kesä kaikesta huolimatta on ollut aikamoisen mukava. Ollaan saatu lomailla yhtäaikaa ja kelitkin loppukesän sateista huolimatta on ollut kohdillaan. Ja mikä täällä onkaan ollessa kaikkien ihanien maisemien ja muiden näkymien keskellä!

Savusauna muuten lämpesi juhannuksena ja voi sitä kehujen määrää!

 IHANAA LOPPUKESÄÄ!!

Kesä on tullut... taas!

Venyy vaan entisestään nämä minun päivitysvälit, mutta eipä tuo kai paljon haittaa. Ihan yhtä hidasta on tämä töiden tekeminenkin, että samassa rytmissä on hyvä mennä. Vaikka onhan se tietenkin niin, että kyllä täällä tulee puuhasteltua kaikenlaista, mutta ei nyt ihan joka ikistä pientä muutosta viitsi raportoida. Kivempi sitten kun on muutama kuva enemmän laitettavaksi.

Viimeksi oli työn alla ollut sauna. Noh... sen kummemmaksi se ei ole tässä välissä muuttunut. Lauteet on yhä vielä ihan pikkuisen kesken, mutta väliäkö sillä kun istumaan siellä ihan hyvin pystyy ja löylytkin on aiva ihanat, pehmeät ja kosteat!

Oman osansa remonttihuumasta ovat nyt saaneet melkein ikuisuusprojekti keittiö ja takkahuone.

Takkahuoneeseen jossain kohtaa suunniteltiin, että laitetaan uudet seinät vaakapaneelista, mutta kuten vähän kaikki tässä kohtaa, sekin suunnitelma meni uusiksi taloudellisista syistä. Niinpä päädyimme siihen, että vanhat paneelit saavat seinissä pysyä, mutta maalisuti joutui hommiin.

Värivalinta takkahuoneen seiniin oli Tikkurilan värikartasta sävy "Spa". Maalina tällä kertaa öljypohjainen kalustemaali. Katku oli aika kamala, mutta ihan mukavat seinät tuli. Tunnelma on täysin erilainen, kuin mitä muussa talossa on. Aivan kun takkahuoneeseen tullessa siirtyisi mökille. Tunnelma varmaan siitä vain vahvistuu, kun jonain päivänä lopulta saamme uima-altaaseen vedet.

Ylläolevassa kuvassa maali vielä kosteaa. Alla näkymää kahdesta muusta takkahuoneen seinästä.

Tässä kohtaa päätettiin vielä, että takkahuoneessa ja uima-altaalla katot saavat jäädä alkuperäisen väriseksi. Uima-allashuoneen seinistä en ihan vielä ole päässyt täysin pitävään mielipiteeseen. Vielä tovi sitten ajattelin, että seinät saavat jäädä puun värisiksi, mutta nyt alan kuitenkin kallistumaan sen puoleen, että sinnekin taidan lähteä huhkimaan maalisudin kanssa... varsinkin jos saan jonkun kaveriksi, ettei itse tarvitse kaikkia seiniä maalailla. Takkahuoneeseen tietenkin vielä nuo ikkunanpienet saa vaalean värinsä, sitten kun on sen aika.

Keittiössä saareke sai vihdoin oman valaistuksensa.

Valaisin on Ikean mallistosta ihan parin kympin versio, mutta sopii minun mielestäni tuohon paikalleen kun nenä päähän!

Tuossa ylemmässä kuvassa vielä näkyy hyvin, millainen oli seinä lieden takana. Maaliahan oli sudittu tarkoituksella vain sinne tänne, koska välitilalevyt tuohon ikkunoiden väliin on tulossa, tai oli tulossa. Nyt nekin ovat päässeet omalle paikalleen.

Pikkuisen erinäköinen!

Tosin ihan noin rauhassa ei seinä ehtinyt kauaa olla, kun Tero rupesi asentamaan jo liesituuletinta.

Tuuletin on siis paikallaan, mutta vielä ei ole sähköjä kytketty, eikä putkea vedetty paikalleen. 

Nyt kun keittiö alkaa melkein olemaan valmis, olen monesti muistellut sitä, miten katselin tuota tilaa, mihin keittiön piti jossain vaiheessa alkaa rakentumaan ja taisin täällä blogissakin hehkutella sitä, miten voin ajatuksissani jo ihanan ison ja valoisan keittiöni nähdä. Ymmärsin kyllä jo sitä miettiessäni, että aika hyvin saa mielikuvitusta käyttää, että siitä kamalasta kaaoksesta saa jotenkin mielessään kuvan ihanasta keittiöstä muodostettua.

Mutta nyt se on täällä! Minun ihana keittiö!

Kaivelin tuolta arkistoista kuvia siitä, miten tuo meidän keittiö on pikkuhiljaa matkan varrella muotoutunut. Ihan ensimmäisenä kuva siitä, millainen keittiönäkymä oli ennen tätä kaikkea. Kuva otettu eteisestä keittiön ovelta, kun meillä oli kilpailevan maalämpöfirman edustajat käymässä. Siihen ei sitten tarvitsekaan lähteä, että kaduttaako, ettei tältä firmalta koko hommaa tilattu...

Mutta siis... tästä lähdettiin.

 

Sitten alkoi purkutyöt. Aluksi hommat sujuivat niin, että tyhjennettin huoneita, mistä lähdettiin lattioita jo purkamaan ja "työnnettiin" tavaraa edestämme lähemmäs uloskäyntiä. Ja pian se tarkoitti sitä, että keittiö oli aikamoinen hullunmylly. Tavaraa oli pitkin tasoja ja seinienvieruksia.

Alhaalla vasemmanpuoleisessa kuvassa vielä jäljellä apukeittiön ja keittiön välinen seinä, joka noissa kahdessa muussa kuvassa oli jo revitty alas. Lattiastakin oltiin saatu jo linoleum revittyä.

Allaolevan kaltainen näkymä keittiössä taisi olla silloin, kun meillä oli jo ensimmäiset juhlat täällä. Voi niitä aikoja!

Alakuvassa siis jo avattu seinästä tilaa tulevalle leivinuunille ja vanha tiskipöytäkin on jo saatu irti.

Sitten olikin jo lattilämmitysputkien laittamisen vuoro.

Ja uusi valu!

Sitten alkoi takan muuraus.

Seuraavaksi katto sai uuden valkoisen värin.

Kun laatoitettu lattia sitten oli riittävän kuiva, kannoimme yhtenä pimeänä iltana kamalan määrän laatikoita sisään ja alkoi palapelin rakennus.

Täytyy sanoa, että tuota vaihetta ei ole ollut lainkaan ikävä!

Ja tässä melkein valmis lopputulos. Kuva samaiselta ovelta otettuna, kun se ensimmäinenkin.

Tänne kun melkein vuosi sitten muutettiin, keittiön virkaa ajoi saunan jakkara olohuoneen nurkassa, jolla oli mikroaaltouuni, veden- ja kahvinkeitin ja leivänpaahdin. Vielä kun saadaan jossain, jotenkin niistä lattialankuista se pöytä tehtyä ja kun leivinuuni saa lopullisen pintansa on minulla keittiö, josta en lopulta osannut ihan edes unelmoida. Aikaisempien "postimerkin kokoisten" keittiöiden jälkeen minulla on tilaa tehdä ruokaa ja leipoa! Aiva mahtavaa!

Kyllä minun kelpaa!

Ja sitten tietenkin vielä se loppu "maisema", joka tällä kertaa ei ole maisema ollenkaan. On ollut ihanaa seurata kevään ja kesän tuloa omassa puutarhassa, joka on minulle vielä aikamoinen mysteeri sen suhteen mistä siellä on ja missä. On ollut äitiä ikävä muutamaan kertaan! Ihana olisi olla äidin kanssa suunnittelemassa ja kupsuttelemassa paikkoja oman näköiseksi. Mutta puutarhan vuoro on sitten ehkä ensi vuonna.

Yli vuosi!!

29.3.2015 olen tähän blogiin kirjoittanut "Se on alkanut!"

Olimme silloin edellisenä päivänä aloittaneet purkutyöt, intoa tursuten. Täytyy rehellisyyden nimissä sanoa, että jos olisimme tienneet mikä edessä odottaa, olisimme ehkä miettineet koko projektia muutaman kerran uudestaan.

Toki meillä on nyt aivan ihana talo, erittäin keskeneräinen kylläkin, mutta ihan asuttava. Täällä olevat asiat jotakuinkin toimivat, mitä nyt lämpötilojen säätö on hankalaa, kun ei ole termostaatteja ja sulakkeet poksahtelevat harva se päivä. Noh... ehkäpä nuokin on jonain päivänä korjattavissa.

Pitkä ja kivinen tie ollaan taivallettu ja nyt sitä karikkoa vasta edessä onkin. Talous on totaalisen kuralla, eikä hirveästi ole mitään ideoita, miten sen saisimme korjattua. Talon keskeneräisyydestä tulee päivä päivältä yhä vähemmän häiritsevä tekijä, koska kaikki motivaatio minkään tekemiseen on kadonnut. Sohva huutelee joka päivä yhä houkuttelevammin. Toki lisää apatiaa aiheuttaa sekin, että minun työpaikalla on yt:t menossa, joten en tiedä onko minulla lopulta enää työpaikkaakaan kuukauden päästä.

Toivomme kuitenkin, että tästä jotenkin selvitään ehjin nahoin ja voimme jatkaa asumista tässä talossa... Tosin jotenkin ihmeellisesti Teron pelto tuossa lähettyvillä on saanut kutsumanimen "Tontti". Positiivinen asia tässä kaikessa kuitenkin on, niin se, että me Teron kanssa olemme se poikkeus joka vahvistaa säännön, että parisuhteet kariutuu remonttiin tai talonrakennukseen. Me vaan porskutetaan!!

Muutaman kuvan olen kuitenkin ottanut, joista huomaa, ettei me nyt ihan täysin sohvan pohjaankaan olla juurruttu.

Minä olin pääsiäistä edeltävän viikon lomalla ja sain sentään takkahuoneen ikkunanpuitteet maalattua. Seuraava projekti onkin saada nuo teipit joskus irtoamaan laseista, ne kun muutaman hetken ehti maalaria odottelemaan. Tero oli lomalla pääsiäisen jälkeisen viikon ja sai aikaiseksi vaikka mitä!

Valtteri piti omat synttärikemunsa täällä meillä. Oli erittäin tervetullut tuulahdus, kun muutamaa päivää ennen kekkereitä Valtteri kävi yhden kaverinsa kanssa siivoamassa takkahuoneen. Tero sai mukavan energiaboostauksen myös ja askarteli meille saunan! Saivat sitten synttärivieraat saunoa. Huomenna onkin luvassa sitten Karon synttärit ja me saamme häädön siksi aikaa. Tosin minä olen yön töissä, ettei minua niin haittaa...

Mutta siis takkahuone. Huomattavaasti paljon siistimpi se on, kun mitä edellisen päivityksen kuvissa. Tuo pino tuossa on paneelia ja vielä yksi kappale saunanlaudetta. Keinutuolikin on pelastettu sisälle, se kun unohtui aika pitkäksi aikaa ulos ja nyt se vähän hilseilee. Pitää se tässä jonain kauniina päivänä hioa ja maalata uudestaan.

Onhan takkahuoneessa toki vielä sitä roinaakin, mutta vähän paremmassa järjestyksessä kuitenkin!

Saunastahan oli jo vanhat lauteet otettu pois aikoja sitten. Lauteita oli vain yksi tuolla päätyseinässä ja kun me asiaa mietittiin, tultiin siihen tulokseen, että jotain muuta pitää keksiä, että saadaan istumatilaa ueammalle kun neljälle, jos vaikka joskus isommalla porukalla saunottaisiin. Saunahan on melko syvä, joten päädyttiin U-muotoisiin lauteisiin. Alla kuitenkin vielä kuva vanhasta saunasta, seinät pestynä.

Uusi kiuas jo sisään kannettuna.

Lauteita ja paneelia lojui ensin pitkin eteistä.

Saunan seiniin minä halusin vähän jotain väriäkin. Mietittiin vaihtoehtoja tummista lauteista ja vaaleista seinistä sekä päinvastoin. Se päinvastoin vaihtoehto voitti, eli vaaleammat lauteet ja vähän tummemmat seinät. Niinpä minä sitten saunan seinien pesun jälkeen sutimaan tummaksi sävytettyä saunasuojaa seiniin.

Pikkuisen ensin hirvitti, kun seinät näyttivät aivan sinisiltä, vaikka värin piti olla ihan tumman harmaa, miltei musta.

Kiukaaseen kivet saatiin kiuaskaupoissa kaupan päälle.

Onneksi kuivuessaan saunan seinät tummuivat siihen todelliseen harmaaseen väriin. Alakuvassa kiuskin valmiina ja muutaman kerran lämmitettynä. Jännästi kivet vajuu lämmityksen jälkeen vielä joka kerta niin, että tuo saunatonttukin kaatuu jokaisen saunomiskerran jälkeen. Kohta pitää jo kiviä lisätä.

Vaikka lauteiden väliin ei paljon tilaa jääkään, niin kyllä tuonne meidän laskujen mukaan ainakin kuusi saunojaa pitäisi yhtäaikaa mahtua. Lauteet on kuitenkin 60 cm syvät, joten ei tarvitse polvet kovin kaukana lauteen reunasta istua. Ja olipa synttäreillä pojat testanneet, että saunaan mahtui 10 ihmistä kerralla! 

Samalla kun sauna sai lauteensa, Tero teki myös pesuhuoneeseen katon.

Kaikissa makuuhuoneissa on nyt myös ovet paikallaan.

Huonekaluja, kirjoja yms ollaan myös pikkuhiljaa kuskattu varastolta kotiin. Toki varastossa on vielä paljon tavaraa odottelemassa.

Tämän kerran loppumaisemana vähän erilainen näkymä. Kuten jo alussa sanoin, ollaan taloudellisestikin aikamoisen tiukilla ja siitä johtuen minäkin vaihdoin auton vähän pienempään ja halvempaan. Vaikka olenkin aina sanonut, että minun auto voi olla ihan vaikka mitä muuta, paitsi punainen, nyt pihasta löytyy jo toisen kerran punainen auto.. Tämä uusi on oikein äklö tyttömäinen Kia Cee´d.

Mutta kyllä minä vielä joskus sen automaatti, neliveto SUV:n hankin!