Ollaan kesällä oltu tosi paljon tekemättä mitään, ja voin ihan sydämeni pohjasta sanoa, että ollaan se ansaittu. Enää ei paljon haittaa tämä keskeneräisyyden keskellä asuminenkaan, joten ollaan osattu rentoutuakin. Rehellisyyden nimissä on tietenkin sanottava, että osittain tämä töiden etenemättömyys johtuu myös taloudellisista asioista eikä ainoastaan vain laiskuudesta.
Mutta kuten aikaisemminkin, ollaan me nytkin saatu asioita aikaiseksi.
Suurin homma tuli tehdyksi juhannuksen jälkeen, kun ystäväni Hanna tuli ja maalarin ammattitaidolla maalasi uima-allashuoneen ihan hujauksessa. KIITOS HANNA!
Uima-allashuoneeseen valittiin Tikkurilan värikartasta "pisara" sävy. Ja kuten aikaisemminkin olen useasti hehkutellut, minun mielestäni sävyn valinta osui nappiin. Jossain valoissa väri näyttää melkoisen siniseltä, vaikka se ihan oikeasti onkin aika haalean sinertävä. Innolla odotan, millaisen säväyksen väriin tekee altaaseen tuleva vesi.
Allashuoneeseen, kuten myös takkahuoneeseen jää katot alkuperäisen värisiksi. Noiden kahden huoneen suojaus ja maalipölyn pesu olisi niin työläitä, että se ei nyt juuri ihan jaksa innostaa, ja lisäksi ajattelimme, että "kylpylä osastolla" tuollainen puunvärinen katto on ihan mukava. Samalla kun allashuone maalattiin, Tero otti vanhan työkalukaapin irti, joka oli siis tehty yhteen allashuoneen ikkuna-aukoista. Nyt meillä eteisessä kaikuu ihan kivasti, kun siitä on ison ikkunan kokoinen aukko uima-altaaseen. Tarkoituksena on laittaa kyllä aukko umpeen, luultavasti ennemminkin palasella paneelia, kuin kolmannella ikkunalla. Eteiseen kuitenkin ehkä kaipaan jotain hyllyä tai jotain muuta sellasta systeemiä, missä voi säilytellä tavaraa. Ja kaksi isoa ikkunaa uima-altaalle on varmasti ihan riittävästi.
Eteisen seinä on vielä maalaamatta, mutta se on luultavasti vuorossa tässä jossain lähitulevaisuudessa. Tai ainakin vielä sen verran lämpimillä ilmoilla, että voi maalata ovi auki. Eteiseen kun tulee öljypohjainen maali, joka haisee! Nyt kuitenkin vielä mielikuvituksen varassa tuo alla olevien seinien väri, jonka sävyksi tulee "vesiputous".
Yllä näkymä uima-altaalle keittiöstä, tuo vasemmassa reunassa oleva kolmas aukko umpeutuu siis jossain vaiheessa. Alla näkymä kuraeteisestä uima-altaalle (etummainen kolonen nyt se myöhemmin umpeutuva)
Uima-altaan vierestä puuttuu vielä lattialaatat. Jos joku haluaa tulla lattian tekemään, niin tervetuloa vaan! Vesieristeet ja laatat on jo valmiina tekijää odottelemassa!
Noita ikkunanpieliä vielä ollaan arvottu, mitä niille tehdään. Ne ei kuitenkaan ihan sopimattomalta näytä noin alkuperäisen vihreinäkään. Yksi vaihtoehdoista on maalata ne tummemman sinisellä. Niitä nyt sillä silmällä katselemme aina siihen asti, kun vesiputkien kotelointi on valmis ja kokonaisuus on nähtävissä.
Tero on siis jo askarrellut koteloiden rungon ja sähkömiehet kävi valmiiksi vetämässä johdot valoja varten. Uima-altaan valot tulevat olemaan koteloon laitettavat ledit. Hassua, miten nuo minun ottamat kuvat on melkein poikkeuksetta aina kallellaan jonnekin, vaikka miten yritän pitää kameraa olevinaan suorassa. No ehkäpä ne silti asiansa ajavat!
Alla uima-allashuonen päätyseinä. Reijät ovat siis ilmastointiaukkoja, joihin tulee jonkunmoinen "kuuppa" päälle, tai ritilä tai mitä ikinä ilmastointisetä siihen käskeekään laittaa.
Aika pitkälle allas näyttää! Ei se oikeasti kovin pitkä ole, ehkä 8 metriä.
Samalla keikalla Hanna juuri ennen lähtöä sipaisi vielä pohjamaalit kodinhoitohuoneen seinään. Kuvassa vielä märkyyttään kiiltelevänä.
Minä ja Karo sitten maalailimme kodinhoitohuoneeseen pinnan, joka on samaa sävyä, kun mitä meillä on kirjastossa, niitä maaleja kun jäi sen verran reilusti ylitse. Kun maalit oli kuivuneet Tero asensi seinälle kaapit ja eilen saimme sinne vielä kauan kaivatut tankokaapit isoine peileineen, jotka jäivät Teron työkaverin remontin alta meidän noudettavaksi.
Kodinhoitohuoneeseen, kuten myös tuosta peilistä heijastuvasta kuvastuksestä näkee, Tero on laittanut koneiden päälle hyllyn, joten koneet eivät enää näytä niin "pöydälle nostetuilta" mitä ne on tainneet aikaisemmin olla. Roinaahan täällä tietysti vielä pyörii vähän joka nurkassa, mutta siitä ei jakseta ottaa stressiä. Hauska pikku fakta on muuten sekin, että meidän kodissa on ensimmäistä kertaa reiluun vuoteen mahdollista nähdä itsensä kokonaan peilistä. Tähän asti ollaan luotettu vaan mielikuvaan siitä, miltä kuvittelee näyttävänsä, ja hyvinhän sekin on riittänyt! Toki pärstänsä on vessan peilistä nähnyt.
Loman aikana Tero on myös naputellut vessan ja kylpyhuoneen katot valmiiksi. Noihin tulee vielä pintaan sellainen valkoinen kuultolakka jonain kauniina päivänä.
Samoin kun kylpyhuoneen kattoon.
Ahkerana lomalaisen Tero on myös laittanut keittiössä sokkeleita paikoilleen.
Ja olen minäkin kuitenkin jotain tehnyt. Niinkuin esimerkiksi koonnut pari kirjahyllyä ja rahdannut hirveän määrän kirjoja niihin laitettavaksi!
Alla näkyy vielä officesta se paikka, jossa nytkin tätä päivitystä naputtelen. Pieni villakoirakin näkyy tuolilla somisteena. Elävähän se tietysti on, meidän Lexi mussukka.
Tässä matkan varrella olen tainnut muutamankin kerran mainita, että meille tulee keittiöön vanhoista lattialankuista tehty pöytä. Nythän meillä on ruokapöydän virkaa ajamassa minun kaksi vanhaa eriväristä ja erikorkuista pöytää, mutta nyt on asiat etenemässä. Samainen Hanna, joka kävi uima-allashuoneen maalaamassa, otta mukaansa lattialankut ja nyt ne siellä pohjanmaan lakeuksilla on kokemassa uudelleen syntymistä pöydäksi.
Aluksi lankut oli puhdistettu
Sitten se sai päätyihin uutta ilmettä. Alla olevassa kuvassa pöytälevy pohja ylöspäin.
Ja seuraavassa kuvassa ihan oikein päin. Alla ei suinkaan ole lopulliset jalat... heheheh.
Pöytää tekee meille Hannan mies Martin heidän verstaallaan, johon voi käydä lähemmin tutustumassa napsauttamalla tästä linkistä. Pöytä kotiutuu meille sitten joskus ja jotenkin, kunhan jonkunlainen keino siihen keksitään. Pituutta tulee olemaan vähän vajaa 3 metriä ja on kuulemma sen verran painava, että kun se kerran tuohon meidän keittiöön asettuu, niin siinä se sitten tulee olemaan.
Paluu arkeen on meillä nyt enemmän tai vähemmän käsillä, Tero palaa töihin huomenna ja minä jatkan keikkailua ja uuden työpaikan metsästystä. Tämä kesä kaikesta huolimatta on ollut aikamoisen mukava. Ollaan saatu lomailla yhtäaikaa ja kelitkin loppukesän sateista huolimatta on ollut kohdillaan. Ja mikä täällä onkaan ollessa kaikkien ihanien maisemien ja muiden näkymien keskellä!
Savusauna muuten lämpesi juhannuksena ja voi sitä kehujen määrää!
IHANAA LOPPUKESÄÄ!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti