Hyvinhän me ollaan saatu hommia tehdyksi, mutta silti olisi kiva ihan vaikka vaan aikaa Tyynelässä viettää, varsinkin nyt kun kelit on olleet aika kohdallaan. Sattuneesta syystä tilanne on vaan se, että kun sinne maalle mennään, niin huhkitaan hommia ja sitten kun ei jaksa enää huhkia, niin lähdetään tänne Espooseen.
Tosin olen minä pari kertaa löytänyt itseni rappusilta istumasta tekemästä ei niin yhtään mitään. Siinä se aika vasta kuluukin kun siivillä, kun katselee mitä kaikenlaisia lintuja siinä pihalla lentelee ja kuuntelee niiden lauluja. Ja se tuulen humina puissa, eikä tuota Kehä III taustamelua ollenkaan!!
Olisipa remontti jo valmis, ettei tänne "kaupunkiin" enää tartteis palata!
Paljon siis ollaan taas tehty, vaikka minun hommia sotkikin joku ihme tauti. Kai se flunssaa yritti olla, mutta onneksi on niin hyvät nuo astmalääkkeet, ettei flunssat ihan hirveästi minussa viihdy. Piti kuitenkin ottaa yksi saikkupäivä töistäkin, joka meni tehokkaasti sohvaa paikallaan pitäen. Viidestä vapaasta ensimmäinenkin meni myös vierestä katsellessa, mutta pikkuhiljaa siitä on noustu. Yskä vielä vähän vaivaa, mutta muuten vointi on jo ihan hyvä. Paitsi mitä nyt selkää kolottaa ja niveliä särkee. Taidetaan Teron kanssa kohta tarvita jo rollaattorit, kun ei meinaa selät enää suoristua sohvalta noustessa. Töpötellään etukenossa ihan kun olisi tuplasti ikää lisää!
Ai joo, ja ennen kuin unohtuu, niin kerron tässä heti. Karo on löytänyt itselleen asunnon. Muuttaa sinne nyt kuun vaihteessa. Onneksi se asunto on niin hyvässä kunnossa, ettei siellä tarvitse tehdä mitään! Toinen remonttikohde olisi tässä kohtaa ollut jo vähän liikaa!
Ja nyt näyttää siltä, että Arttu on kuin onkin muuttamassa meidän kanssa maalle! Onneksi minun ei vielä ihan tarvinnut luopua kaikista lapsista! Karokin on luvannut tulla useasti kylään!
Viime viikolla, kun en ollut suostunut vielä flunssalle antamaan periksi ja työpäivien jälkeen makasin sohvalla kun raato, Tero kävi oman työpäivänsä, koirien lenkittämisen ja ruoanlaiton jälkeen vielä yksikseen Tyynelässä hommissa. Ja siis tosiaan hoiti ensin kaikki hommat täällä Espoossa ja sen päälle lähti vielä maalle. Hieno mies! Mutta siis, Tero laitteli ne kaksi käytöstä poistettavaa oviaukkoa kiinni ja otti kattoa pois sellaisesta kohtaa, missä alaslaskettua kattoa ei enää tulevaisuudessa tarvita.
Näissä kahdessa kuvassa nyt ehjä keittiön päätyseinä! Tuosta oli kulku siihen vanhaan makuuhuoneeseen, josta tulee kodinhoitohuone ja kulku sinne tulee eteiseen. Elmo ja Nala tuossa alimmaisessa kuvassa patsastelee. Harjottelevat jo valmiiksi, missä kohtaa kannattaa seisoskella sitten tulevaisuudessa ruokaa jonottamassa.
Kodinhoitohuoneen puolella ei vielä uutta seinää ole, kun loppui kipsilevy kesken. Ostoslista vaan venyy!
Alakuvissa vasemmalla näkyy, miten kattoa on riisuttu entisestä vessasta. Eteisessä kuitenkin katto nostetaan ihan normi korkeuteen, että minulla riittää ilmaa hengitettäväksi kun pesen ja trimmaan koiria. Oikean puoleisessa kuvassa on oven paikka, mistä kodinhoitohuoneeseen kuljetaan tulevaisuudessa. Mukavasti tuo ikkuna antaa valoa myös eteiseen!
Alla kuvat suljetusta vaatehuoneen ovesta, ensin käytävältä ja sitten vaatehuoneesta.
Alla näkymä vaatehuoneeseen meidän makuuhuoneesta, mihin tehtiin uusi oviaukko. Pitää vaan miettiä, että onko tuo tila sitten vaatehuone vai pukeutumishuone. Tosi vaikea valinta!
Kun minä sitten siirryin sairassohvalta maalle, kiertelin kameran kanssa vähän paikkoja katselemassa ja vihdoin muistin tallentaa ne muutamat terveiset mitä meidän apulaiset on tähän mennessä meille muistoksi jättäneet. Kerrottakoon, että tässä kohtaa apulaiset tarkoittaa siis Karoa ja Sonjaa. Mutta kyllä näitä on sitten ilo muistella!
Tämä ärmäkän näköinen pörriäinen löytyi meidän makuuhuoneen seinästä.
Teksi ei oikein näy mutta tuossa lukee "Tero XOXO T: salainen ihailija, et ikinä arvaa kuka!
Jä tämä viimeinen pörriäinen on Artun huoneen seinässä.
Lauantai meni siis minun osalta ihan katsellessa ja koiria pihalla kaitsiessa. Tero paiskoi hommia sisällä, otti vanhoja betoniin valettuja tukipuidenpätkiä irti ja tukki niistä jääneitä reikiä ja kiinnitti muutaman saneerauslevyn seinään. Sunnuntaina olikin sitten niin ihana ilma, että suurin osa päivästä vietettiin pihalla.
Ennen pihalle siirtymistä minä naputtelin saunasta loput lattialaatat pois ja siivoilin poikien jäljiltä vielä lattialle jääneet kaakelimurut ulos.
Saunan laatat oli paikoitellen tosi tiukassa, mutta kyllä ne lopulta periksi antoivat.
Ja kylppärikin odottaa enää pineniä roilotuksia, lattialämmitystä ja sitten uutta lattiaa. Tuosta päätyseinästä vanhaa laattaa otetaan pois varmaan vaan pari alinta riviä, että näkee onko siellä minkälaisia kosteusvaurioita. Jos mitään ei ole, niin uusi seinäpinta tehdään noiden vanhojen laattojen päälle. Sen verran tiukassa on nuo seinät olleet, että ei ole oikein järkeä kuluttaa parin ihmisen kokonaista työpäivää siihen, että saadaan seinä auki. Valtteri ja Arttu teki jo niin ison työn, että saivat nuo sivuseinien laatat pois, että yritetään vähän oikoa viimeisen seinän kanssa.
Sisähommien jälkeen sitten siirryttiin ulos. Minä ryhdyin ensin siivoamaan kesäkeittiötä ensi viikon juhliakin silmälläpitäen. Siinä siivoillessa ajattelin, että täytyyhän meidän samalla korkata kesäkeittiö tälle kesäkaudelle ja lähetin Teron kauppaan. Sillävälin minä virittelin tulen grilliin.
Kyllä tuli siistiä ja puhdasta!
Teron tultua kaupasta pääsi eväätkin paistumaan.
Ei voinut valittaa eiväistä, vaikka salaattipuoli jäikin uupumaan! Ihan oli istua siinä auringonpaisteessa ja syödä ulkona!
Kyllä tuli siistiä. Vieraat enää puuttuu!
Samalla kun minä siivosin kesäkeittiötä, Tero siivoili muuta pihaa. kantoi roskaa lavalle ja siisti paikkoja niin, että nurmikonkin pääsee ajamaan ennen juhlia. Kun pääkuisti oli lopulta tyhjä kaikesta roinasta ja roskasta, Tero viritti painepesurin ja alkoi sillä pesemään kuistia.
Tässä kuvaa siitä, miltä kuisti näytti ennen pesua.
Ensin Tero pesi niin kauan, että selkä ja kädet väsyi.
Ja sitten minä tartuin puikkoihin vähäksi aikaa. Minun saappaat on vaan niin lyhytvartiset, että housut oli kyllä ihan märät ja kuraroiskeiset. Tästä oppineena veinkin heti seuraavana päivänä vaihtovaatteita mukanani.
Näin hieno sitä tuli!
Ei ole enää sammalta!
Tässä vielä kuva seuraavana päivänä, kun kuisti ja rappuset olivat kuivuneet. Kyllä on hieno!
Sitten koittikin arki ja Teron oli palattava töihin. Minun vapaat vielä jatkuivat ja tietysti käänsin nokan kohti maaseutua. Maanantai olikin jostain syystä ihan tuskainen päivä. Vettä satoi ja oli aika kylmä. Tuli ei meinannut millään syttyä pannuun. Radiokanava ei suostunut löytymään, särisi vaan. Olohuoneen ikkunoita suojaan teipatessa meinasi hermo mennä. Kirjaston ikkunaa maalatessa maaliruisku välillä oli ruiskuttamatta ja välillä sylki sellaisia klimppejä maalia, että oli jo tartuttava pensseliin, että sai suurimmat valumakohdat siistittyä. Lopulta maalikin loppui. Ihan turha päivä. Eikä siitä sen enempää.
Tiistaina sitten paremmalla onnella lähdin taas reippaana kohti Tyynelää. Tarkoituksena oli maalata ensimmäinen katto. Ilma oli hyvä, tuli syttyi mukisematta ja kaikki sujui varsin mallikkaasti, radiosta Groove FMkin suostui kuulumaan. Ensin kiipeilin tikkailla pesemässä kirjaston katon ja sitten eikun maalaushommiin! Mehän hankittiin kattojen maalausta varten vähän järeämpi maaliruisku, kun se pieni BOSCH:in räppänä mikä ostettiin kkunanpieliä varten. Vähän meni aikaa kootessa, mutta hyvät ohjeet oli ruiskun mukana.
Alla kuvat siis lähtötilanteesta. Vähän näyttää katto vaaleammalle tuossa vasemmanpuoleisessa kuvassa, kun se kuva on otettu salamalla. Oli kaksi työmaavaloa porottamassa siinä vieressä, niin pikkuisen hankala oli saada hyviä kuvia. Mutta kyllä noista jonkunmoisen käsityksen saa.
Alla sitten tulos. Minähän en suojannut seiniä tietenkään mitenkään, kun maalattavaksi nuo seinät menee, niin niitä ei tarvinnut suojella. Aika hieno tuli!
Alla kuva vielä eiliseltä, kun maali oli kuivunut vuorokauden.
Tässä vielä vertailuksi kuva, jossa yläreunassa näkyy olohuoneen maalaamatonta kattoa verrattuna kirjaston maalattuun kattoon. Eilen meni ihmetellessä, miten paljon valoisampi kirjasto on nyt kun katto on valkoinen. Näytti aivan, kuin siellä olisi ollut valot!
Eilen en sitten juuri muuta saanut aikaiseksi, kun pesin valmiiksi jo meidän makuuhuoneen katon, että sitten se on seuraavaksi maalauslistalla. Pääsin lähtemäänkin Tyynelään vasta iltapäivällä, kun meni aamupäivä pyykätessä. Viiden aikaan paikalla kävi meidän sähkösuunnittelija, joka päivitti suunnitelmaansa ja kyseli meiltä toiveita mm valaistuksen ja pistorasioiden paikkojen suhteen.
Tänään onkin paluu taas tuonne työelämän pyörteisiin. Ensi viikonloppukin minulla menee töissä. Ehkä töiden jälkeen silti raksalle menen, kun Valtterin pitäisi nyt kavereidensa kanssa hommiin sinne saapua, kun viime viikonloppu ei heille sopinutkaan. Minulla on seuraavan kerran vapaata ensiviikon tiistaina. Keskiviikkona virkistysristeilen työkavereiden kanssa ja sitten sitä seuraavat neljä vapaata meneekin leipoessa ja juhliessa. Saa Tyyneläkin ensimmäiset vieraansa meidän "valtakaudella"!
Seuraavalla kerralla juhlahumua!
