Perjantaina sitten kaikki asiat oli kohdallaan ja valu pystyttiin tekemään! Tero vietti iltaa Selissä (tosiaan kylän nimi Selki taipuu ihan samalla lailla kuin esimerkiksi Turku. Kohta siis me asumme Selissä, ei Selkissä) tuulettaen pahinta kosteutta pois. Lauantaina sitten mentiin viettämään helteistä päivää maaseudun rauhaan ja samalla tuuletettiin taloa. Sonja, Matti ja lapsikatras tulivat myös retkeilemään meidän pihalle ja mikäs siellä onkaan ollessa. Pikkuisen meinasi kuuma tulla, mutta nyt tämä lämpö on kovin tervetullut, että lattiatkin kuivuu nopeasti.
Uskomatonta vaan ajatella, että perjantaina lattioihin laitettiin sellaista aivan vetistä velliä ja lauantaina se oli jo kävelykuivaa. Kunpa se kosteus häviäisi sieltä yhtä nopeasti, että päästäisiin laittamaan lattiapintaa valmiiksi. Ihan niin nopeasti se ei ikävä kyllä suju. Jos tuo valun pistävä haju saadaan tuuletettua pois tässä seuraavan puolentoista viikon aikana, voikin olla mahdollista, että teltan sijasta voimmekin nukkua talossa sisällä. Se olisi aika hyvä juttu. Ainakin sateella.
Harmittaa, ettei tullut kuvatuksi lasten menoa ja meininkiä, mutta tulipa kuvattua kuitenkin meidän hienot lattiat!
Voihan se olla että käy pian jo kyllästyttämään nämä ainaiset lattiakuvat, mutta ei voi mitään. Kunhan ruvetaan maalaamaan seiniä, niin sitten tuuttaan tuutin täydeltä kuvia seinistä!
Alla olevissa kuvissa vasemmalla on näkymä arkieteiseen tultaessa. Yritin tuossa haeskella vanhoja kuvia siitä, millainen tuo eteinen olisi ollut silloin aikaisemmin, mutta tästä samasta kuvakulmasta en löytänyt kuvaa. Eteinenhän oli vain pitkä ja kapea käytävä, ja sisääntulon oikealla puolella oli pieni naulakko syvennys. Oikeanpuoleisessa kuvassa kodinhoitohuone, jonka ikkunasta ennen niin pimeään eteiseen tulee luonnonvaloa. Tietysti vain silloin kun kodihoitohuoneen ovi on auki, mutta eipä sitä varmaan paljon kiinni pidetäkään.
Seuraavana keittiö, ensin arkieteisestä nähden ja sitten pääaulasta. Tuossa oikeanpuoleisessa kuvassa näkyy jakkara takka/leivinuunin pohjavalun päällä. Takan luukut tulevat viistoon ruokailutilaan päin.
Alla näkymä pääsisäänkäynnistä aulaan tultaessa.
Pikkuvessakin on saanut hienon lattian. Viemäriputki mallaa käsienpesualtaan paikkaa. Minun kovasti olisi tehnyt mieli jättää tuota alkuperäistä tiiliseinää vessaan näkyville, mutta eihän se sitten lopulta kuitenkaan olisi hyvännäköinen, kun tuo umpeen muurattuun entiseen oviaukkoon tulee kuitenkin joku toinen materiaali. Hölmöltähän se näyttäisi jos materiaali vaihtuisi kesken seinän. Ja jokulaista vesieristettäkin on varmaankin seinään laitettava.
Alla näkymä olohuoneen ovelta kirjastoon.
Meidän makuuhuoneesta näkyy uima-altaalle saakka.
Ja takkahuoneen uusi lattia.
Tero kävi myös ostamassa meidän kurasyöpön. Siinä se odottelee paikalleen asennusta.
Oviahan meillä on pidetty aukit aina kun ollaan Tyynelässä oltu. Nyt tietenkin jo ihan sen takia, että lattiat kuivuisi mahdollisimman nopeasti, mutta muutenkin on ovet olleet selällään. Talo on itsessään kovin viileä, ja näin ihanilla lämpimillä ilmoilla ollaan päästetty lämpöä taloon. Meillähän ei juuri nyt siis ole talossa minkäänlaista lämmitysjärjestelmää. Maalämpöpumput tullaan näillä näkymin asentamaan viikolla 30, joka alkaa 20.7. Kaivojen poraushan siirtyi jonnekin syksymmälle, kun kunnan virastot menivät heinäkuuksi kiinni, niin emme sitä porauslupaa saa ennenkuin joskus sitten elokuussa. Pumppu toimii kuitenkin sähköllä ja joudumme varmaan vähän sähkölaskua kasvattamaan, että saamme tuonne lattialämpöputkiin kiertämään lämmintä vettä, että valu kuivuisi nopeammin, kuin ihan vaan itsekseen kuivumalla.
No mutta siis ovet ovat olleet auki, siitähän minun piti kirjoitella. Silloin perjantai iltana kun Tero oli valun jälkeen yksikseen maalla aikaa kuluttamassa ja taloa tuulettamassa oli sisällä kuitenkin käynyt kutsumattomia vieraita. Heti arkieteisestä sisään tullessa vieras oli kuitenkin jättänyt "käyntikorttinsa".
Aulassa oli toisen "tyypin" jäljet. Ensin katsoin kauempaa, että valussa on jo halkeama, mutta lähempi tarkastelu paljasti karun totuuden. Siellä sitä on ihan muina tuhatjalkaisina marssittu pitkin märkää lattiaa lupaa kysymättä!
Täällä Espoon päässä muuttolaatikoiden pinot kasvavat. Ensi viikon keskiviikkona on tämän asunnon oltava tyhjä. Vaikka juuri nyt tuntuu siltä, että ikävä tänne ei tule, niin voihan se olla hetken aikaa totutteleminen muihin ympyröihin. Tässä asunnossa kuitenkin lasten kanssa ehdittiin asumaan ihan muutamaa kuukautta vaille 11 vuotta. Lapsille tämä asunto on ollut se Koti! Ja onhan täällä toki paljon koettu. Toivottavasti Tyynelästä tulee sitten se maailman paras Mummola, tai Mimmula, kumpaan nimitykseen sitten omat lapset ja lastenlapset sitten aikoinaan päätyvätkään.
