Joulu lähestyy

Jossain vaiheessa oli suunnitelmissa, että me sisarukset perheineen viettäisimme joulua täällä meillä. Se ajatus on nyt haudattu. Tämä talo ei tule olemaan jouluna juhlakunnossa. Joulun vietämme ihan vaan omalla pikku porukalla täällä keskeneräisyyden keskellä. Suku-joulu saa odottaa ensivuoteen.

Vaikka nyt tiedossa onkin, että talo ei valmistu Jouluksi, olemme kuitenkin edenneet huimasti. Karo oli täällä meidän ilona ja apuna reilun viikon ja teki hartiavoimin hommia keittiön kanssa. Sonjakin kävi taas auttamassa viikonloppuna ja tuloksen kyllä näkee!

Yläkuvan kaltainen näkymä oli keittiössä viime viikonlopun kohdilla. Mikroaaltouunikin oli jo paikkansa löytänyt. Ja kun hommat huimasti Karon avustuksella vielä etenivät on tilanne keittiössä nyt tämä:

Tero tuolla kiikkuu ottamassa seinästä irti vanhoja rullaverhon pidikkeitä, mutta keittiöhän on melkein valmis! Tuossa oikealla kuvassa uunin takaa pilkottaa meidän pakastin, joka ei ole oveansa vielä saanut, kun oli tuon kokoiset etusarjat loppu silloin, kun keittiön ostimme, pakastimen vieressä olevan kaapin uumenista löytyy jääkaappi. Nythän keittiö on vielä hieman epäkäytännöllinen, koska emme ole vielä päässeet ostamaan vetimiä laatikoihin ja kaappeihin. Mutta kuvasta kuitenkin näkee millainen keittiö on, vaikka se nyt onkin ihan täynnä roinaa. Saarekkeessa on siis keittiön vesipiste ja astianpesukone. Noiden ikkunoiden väliin vasemmanpuoleiselle seinälle tulee liesituuletin ja noiden roinien alla on liesi siinä samassa kohtaa. Sähkömiehet ovat tulossa ensi sunnuntaina ja silloin ilmeisesti on suunnitelmissa saada sähköt keittiöön, ja sehän tarkoittaa sitä, että vihdoin ja viimein 4,5 kuukauden tauon jälkeen voimme tehdä ruokaa muutenkin kuin mikrossa, grillillä tai leivinuunissa. Onkin jo ihan hirveä ikävä ihan tavallisen tylsää arkiruokaa!!

Seuraavana ohjelmanumerossa meillä on keittiön maalaus. Tero on pakkeloinut ja hionut seiniä ja pohjamaalia on eilen seiniin sudittu. Minun pitäisi sitten ruveta lopullista väriä telaamaan, jos siihen kykenen. Minun selkähän sitten lopulta suuttui ihan kunnolla ja olen nyt ollut kaksi viikkoa sairaslomalla diagnosilla välilevyn pullistuma. Pullistuma painaa iskiashermoa ja aiheuttaa suonenvedon kaltaista hermokipua vasempaan jalkaan 24/7.  Tämän hetkiset lääkkeet onneksi tehoavat niin, että pysyn jotenkuten järjissäni, tosin miltei dementikon muistilla varustettuna. Huomenna menen lääkäriin jälleen kuulemaan, palaanko töihin vai jatkuuko ontuminen kotona.

Terolle täytyy hattua nostaa, että on minua jaksanut, kun en juurikaan mitään voi tehdä ja pyörin täällä melkein kuin eksyksissä ympäriinsä, koska en muista oikeastaan mitään. Tavarat on hukassa koko ajan ja muutenkin olen ihan pihalla kaikesta. Onneksi siis Karo oli täällä minun sijaisena, että hommat etenivät. Käytiin ostoksilla Bauhaussissakin ja löysimme sieltä suht edullisesti vessan kalusteet. Allaskaappi oli ollut kaupassa esillä, joten ihan hyvä alennus saatiin.

Peili on vielä etsinnässä, koska emme halua peilikaappia. Tuo roikkuva jakorasiakin pääsee omalle paikalleen luultavasti sunnuntaina, jos sähkärit ehtivät sitä laittelemaan. Sen jälkeen vessasta puuttuukin enää vain ovi! Ovi on kyllä jo ostettu, mutta kun lattiat nousivat sen noin 5 cm on oviaukkoakin korotettava sen verran ja sitä ei ole kukaan vielä jaksanut projektikseen ottaa. 

Myös kylpyhuoneessa on tapahtunut asioita. Siellä näyttää jo melkoisen valmiilta.

Minun kuvaustaidoissa alkaa olla enemmän huomautettavaa kun kiitettävää, koska kaikki kuvat näyttävät olevan enemmän tai vähemmän kallellaan. No mutta kuitenkin suihkut on jo seinässä. Alunperin oli suunnitelmissa hankkia sellaiset "sadesuihkut", mutta sitten ostimmekin suihkupäät, joita kovasti Habitare-messuilla meille kehuttiin. Suihkussa on kolmion muotoiset, ihan pienet reiät vettä varten, että vesi tulee suihkusta todella pehmeästi ja hyvällä paineella. Sen lisäksi suihkupäässä on suodatin, joka suodattaa vedestä kalkin ja rautajäämät. Ja kaiken kruunaa aromatisoidut öljypatruunat. Patruunat ovat tietysti valinnaisia, mutta kun suihkupäät ostimme, otimme pari eukalyptus- ja mangopatruunaa. Aika näyttää onko niistä mitä iloa.

Nyt pitäisi sitten saada otettua itseään niskasta kiinni, että saisi laiteltua edes jonkunlaiseen järjestykseen näitä jo tänne tuotuja tavaroita. Kaikki tasot, lattiat mukaan luettuna ovat täynnä jos vaikka minkälaista kassia, laatikkoa ja nyssäkkää. Tämäkin pöytä, joka ääressä tätä tekstiä naputtelen on aika kaoottisessa tilassa.

Kuva varmaankin kertoo enemmän kuin tuhat sanaa.

Ihan sattumalta Terokin löysi sohvan pultit. Minähän ne olin laittanut talteen kukkareppuun ja tuolla ne pultit oli kesäkeittiössä tallessa sinne unohtuneen repun sisällä. Niinpä asumismukavuus sai huiman nosteen, kun saimme sohvan kasattua. Myös koirat antoivat ymmärtää, että tätä on odotettu!

Pitää myöntää, että kyllä siellä sohvalla itsekin viihtyy!

Tässä kohtaa remonttia, tai saneeraushan tämä taitaa olla, pitää jo olla kiitollinen siitä, että tätä blogia aloin kirjoittelemaan. Aina silloin kun mieli on maassa kaiken tämän kolotuksen ja uupumuksen keskellä on ihana istahtaa alas ja katsella, mistä kaikesta ollaan jo selvitty. Ihan hirvittää se työmäärä, mitä ollaan täällä talossa aherrettu. Onni onnettomuudessa tietenkin on se, että tähän projektiin lähtiesämme, emme tienneet mitä kaikkea eteen tullee, muuten olisi tämä urakka jäänyt tekemättä. Ja uudelleen ikinä koskaan ei tällaiseen ryhdytä! Olkoonkin, ettei koskaan pidä sanoa "ei koskaan enää".

Mutta on minulla tietenkin ihan hirmuisen iso ja mahtava uutinenkin kerrottavana. 

MEILLE TULEE VESI SISÄLLE!

Karoa ihan pikkuisen harmitti, että sen reilun viikon, mitä Karo täällä oli, me kannoimme vesiä sisälle ämpärillä. Juomavedet ja vessan huuhtomisvesiä kannettiin hartiat väärällään joka päivä ja juuri sitten sinä päivänä kun vein Karon ja yhden yön meillä kylässä olleen Artun takaisin Espooseen, putkimiehet tulivat ja urakoivat vedet kaikkialle muualle paitsi kuraeteiseen, kodinhoitohuoneeseen ja pikkuvessaan. Ehtivät Karo ja Arttu onneksi sentään kädet juoksevan veden alla pesemään ja omin silmin todistamaan, että todellakin vettä tulee!

Elämä meillä täällä Tyynelässä siis helpottui ison harppauksen yhdessä päivässä. Ja kunhan sähkömiehet tulevat sunnuntaina ja saadaan keittiön koneet toimintaan on täällä tunnelma jo kun viiden tähden hotellissa!

Ulkonakin ehti olla jo ihan nättiä, kun muutamana päivänä täällä oli pakkasta ja lumikin pysyi maassa. Tänään kuitenkin taivaalta tihuttaa vettä ja maisemakin muuttui vähän valoisammasta jälleen melko ankeaan. Tosin siitäkin huolimatta katselen tätä maisemaa mieluummin kuin niitä kaupungin valoja. 

Kyllä maalla on mukavaa!

Ärsytyksen ärsytys!

Kenen elämää suurempi idea oli jatkaa hommien tekemistä "ihan vaan pikkuhiljaa"? Kysynpä vaan!?
Ei muuten, mutta kun sillä pikkuhiljaa tekemisellä tuo minun selkäni sitten meni ja sanoi sopimuksensa irti ihan kokonaan. Ei auttanut muu, kun kiltisti vaappua lääkäriin, josta tuli sitten ihan heittämällä 7 vrk sairasloma ja erittäin vahvat lääkkeet. Sittenpä en tehnyt hommia pikkuhiljaa, enkä mitenkään muutenkaan, kun jo pelkkä jalkeilla tai istuen oleminen tuotti sellaista kipua, että olisin voinut vaikka purra itseltäni toisen jalan irti kokonaan. Niinpä. Iskiashan se sitten lopulta iski.

Huomenna pitäisi jo töihin kyetä menemään, mutta olo on vieläkin aika epämiellyttävä. Selkä on jo huomattavasti parempi, mutta joku hermo on yhä jumissa, koska toisessa jalassani on lihaskramppi/hermopinne nilkasta pakaraan saakka seisoessa ja kävellessä. Viime yökin meni lääkkeistä huolimatta suurimmaksi osaksi valvoessa, kun jalka oli kipeä poikkeuksellisesti myös makuulla.

Tero raukka on siis joutunut aika pitkälti itsekseen hommia tekemään, eikä selkä Terollakaan mitenkään kovin hyvässä kunnossa ole. Taitaa olla niin, että sitten kun tämä remontti on päällisin puolin valmis niin me molemmat olemme ihan rapakunnossa!

Onneksi Karo on ollut meillä aika paljon, ihan yökylässä saakka ja auttanut keittiön kasaamisen kanssa, ja muutenkin toiminut minun käsinä ja jalkoina kun olen ollut pois pelistä. Viime viikonloppuna Karolla oli mukana myös Jenny ja kahdestaan saivat tehtyä saarekkeen laatikostojen rungot. Sonjakin on käynyt täällä keittiötä kasaamassa monen kaapin verran.

Kuten kuvasta näkyy, tällä hetkellä keittiö on vain yksi mittava kaaos, mutta eiköhän se tästä pitäisi alkaa selkenemään. Tuonne päätyseinälle pitäisi laittaa asennuskiskot, että keittiön ainoat kolme yläkaappia saisi paikalleen, rungot ovat jo valmiina odottelemassa. Sitten voisi ruveta laittelemaan ala laatikostoja ja isoja kaappeja paikoilleen, kun yläkaapit olisi ensin saatu mallatuksi omalle paikalleen. Meidän työtasotkin ovat jo saapuneet, mutta niitä ei olla vielä saatu haetuksi, kun on niin paljon vielä tuota keittiötä kasaamatta. Täytyy kyllä myöntää, että noiden kaappien kasaaminen on aika yksinkertaista, varsinkin sen jälkeen kun oli pari tehnyt. Muutaman valmiin rungon ja laatikon jälkeen ei enää edes kasaamisohjetta tarvitse, kun homma sujuu jo ongelmitta. Aikaahan tuohon vaan uppoaa todella paljon. Varsinkin nyt kun minä olen yhä pois pelistä. Toivottavasti kuitenkin tässä ihan muutaman päivän sisällä saadaan asennuskiskot seinälle, niin homma voi taas jatkua.

Jotain hyvääkin on tapahtunut. Tai siis onhan niitä hyviä asioita tietysti paljonkin, mutta näkyvin hyvä on tietenkin meidän uusi sänky! Tosin olihan siinäkin sängyn kotiin saamisessa kommelluksia. Mikään kun ei todellakaan ole tapatunut ilman jotain takapakkeja.

Me team-huonoselkäiset päätimme, että sänkyyn on panostettava. Jo vuosi sitten omakoti-messuilla tutustuimme aivan ihaniin Svane-moottorisänkyihin ja varsinkin minulle jäi kytemän ajatus, että sellainen on saatava, vaikka todella kalliita sänkyjä ovatkin. Tänä syksynä sitten Habitare-messuilla törmäsimme Svane-sänkyihin uudestaan ja kaupat tehtiin. Sängyn salaisuutena on geelikennot jousien päällä. Patja siis muotoutuu nukkujan alla ja kennojen vuoksi palautuu nopeasti kun asentoa vaihtaa. Ei siis niin kuten esim Tempurissa, jossa kun vaihdat asentoa pitää ensin kiivetä pois sieltä kuopasta joka patjaan on edellisestä asennosta tullut ja odotella tovi, ennen kuin uusi asento on patjaan muotoutunut. Ja sitten on tietysti se moottori. Minäkin saan uudessa sängyssäni nukkuma-asennon niin hyväksi, etten tarvitse enää niitä miljoonia tukityynyjä joilla aikaisemmin jouduin itseni hyvään asentoon tukemaan. Hmmm... taisi tulla aikamoinen mainospuhe, mutta ei voi mitään.

Mutta se kommellus uuden sängyn kanssa oli se, että kun meille luvattiin sängyn toimitusajaksi 3-4 viikkoa, niin sepäs ei ihan toteutunut. Tai olisi toteutunut, jos joku setä tai täti kuljetusfirmassa ei olisi sängyn tehtaalta terminaaliin tultua painanut "toimitettu asiakkaalle" -nappulaa sen sijaan, että olisi painanut sitä "saapunut terminaaliin" -nappulaa. Sinänsä tietysti sängyn viivästyminen ei haitannut, koska ei meidän makuuhuoneen parkettikaan tullut silloin kun oli luvattu, vaan reilun kuukauden sen jälkeen. Tilanne siis oli sängyn saapuessa yhä se, että makuuhuoneessa ei ollut lattiaa, joten sänky ehti täällä kotonakin vielä paketissa odottelemaan muutaman päivän.

Mutta nyt on siis makuuhuoneessa parketti ja sänky!

Ei välttämättä siis ihan niin hirveästi ole harmittanut, että on tämän romun selän kanssa joutunut tuossa sängyssä pötköttelemään. Tai no koska sänky on säädettävä, niin asentohan on ollut miltei istuva, missä olen aikaani viettänyt. Kun televisiokin makuuhuoneeseen siirrettiin siksi ajaksi, kun saadaan sähköt olohuoneeseen ja sohva ja tv-taso kasattua.

Teimme myös periaatepäätöksen, että uuteen sänkyyn ei koiria tule ollenkaan. Aikaisemmin kun ne ovat saaneet päiväpeiton päällä pötkötellä. Alunperin oli tarkoitus, että koiria ei tule koko makuuhuoneeseenkaan, mutta kyllä ne sinne yrittää silti luikerrella, ja niin hiljaa osaavat hiipiä, ettei välttämättä huomaakaan, että ovat makkariin tulleet matoille makaamaan. Makkarissa kun on siis myös pari mattoa lattialla. Sänkykin on niin korkea, ettei sieltä nää jos koirat hiipii paikalle. Uskon kylläkin, että kunhan mattoja tulee muuallekin niin koirat pikkuhiljaa siirtyvät muihin tiloihin. Tai Elmo ainakin, kun se on sellainen yksin jurottaja. Tuo musta otus tuossa kuvassa sängyn päällä erehdyttävästi toki muistuttaa koiraa ja kyllähän se rehellisyyden nimissä koira onkin, siis kaikkien muiden paitsi sen omasta mielestä. Karvapallero on meidän perheen uusin karvainen jäsen. Rääpäle tuli meille muutama kuukausi sitten. Ikää on pian yksi vuosi ja rodultaan se on kääpiövillakoira. Lexa tuli meille aika kehnoista olosuhteista ja vaikka niistä emme todellista versiota tiedäkään on koirasta voinut tulkita, että kyyti on ollut melkoisen kylmä ja nälkääkin on joutunut kokemaan. Tuon pörröisen turkin alla oli vain kasa luuta ja nahkaa. Nyt kuitenkin elämä hymyilee ja tyyppi nauttii olostaan. Kulkisi mukana aina ja jokapaikkaan ja onpa se ollut Terolla mukana töissäkin yhtenä päivänä. No ja se siitä. Takaisin remonttiin.

Kuten tuosta makkarin kuvasta voi päätellä, ollaan, tai Tero on käynyt muutaman peräkärryllisen tavaraa hakemassa varastolta. Kovin pölyisiä hommiahan täällä ei enää tarvitse tehdä, joten tavaroita on pystynyt tänne tuomaan. Tietysti pölyä vielä ilmassa lentelee, mutta nehän saa imuroimalla ja pyyhkimällä pois. Mukaan on tarttunut jo vähän vaatekasseja, astioita, sohva, kirjoituspöytä yms. Sohvan pultit ovat vaan jossain hukassa, ettei sitä olla vielä saatu koottua.

Artun makuuhuone on kaaoksessa, mutta hyvin on Karo siellä mahtunut nukkumaan.

Viimeksi päivitellessäni taisin uhota laittavani seuraavaan päivitykseen kuvan vessasta. Saamanne pitää. Kuvassa näkyvät kalusteet ovat vielä harkinnassa jääkö ne meille, vai lähtevätkö jonnekin muualle. Minä ehkä olen enemmän kallistumassa siihen, että ne  eivät jää, mutta katsotaan nyt mihin lopulta päädytään. Ehkä haluaisin kuitenkin hieman vaaleampaa väriä kalusteisiin, kun lattia on tumma. Kuvassa siis tuo punainen ämpäri on vessan vetämistä varten. Vieläkään kun ei vessaan vesi tule.

Kylpyhuoneessakin on jo lattialaatat, ja ollaan päästy siihen pisteeseen, että voidaan peseytyä sisätiloissa. Toki vesi tulee vielä siitä puutarhaletkusta, mutta huomattavasti miellyttävämpää on peseytyä sisällä kuin ulkona. Tuo kuvan oikeassa reunassa oleva "haamu" on muovia, joka on uima-allashuoneen oven suojana, kun sieltä puhaltaa niin kovin kylmää ilmaa. 60 cm leveä kaistale lattialämmitystä uima-altaan vieressä kun ei ihan riitä lämmittämään koko allastilaa.

Sisääntuloaulan kattokin on ihan reunimmaista riviä vaille valmis. Eilen illalla Tero poraili kattoon valaisimien paikat. Tänään tulee sähkömiehet töihin ja laittavat kattoon valot paikoilleen. Tarkoituksena olisi myös saada toimivat valot kirjastoon, eteiseen ja osaan keittiötä. Olohuoneeseen saadaan pistokkeet toimimaan, että sinnekin saadaan valoa. Tänä iltana siis pitäisi lattioilla kiemurrella taas huomattavasti paljon vähemmän ylimääräisiä jatkojohtoja. Ihanaa!

Sisääntuloaulan lattiaakin on valmiina jo miltei puolet.

Paljon ollaan saatu aikaiseksi, mutta paljon vielä on tekemättä. Kyllästyminen alkaa nostaa päätään, kun tätä projektia ollaan kuitenkin tässä pyöritelty jo reilu puoli vuotta. Ja kun jotain mukavuuksia täältä jo löytyy, on huomattavasti vaikeampaa saada itseään motivoitumaan aloittamaan jokapäiväinen puurtaminen. Minulla nyt oli tämä parin viikon pakkoloma, että minulla jo käsiä hieman syyhyttäisikin päästä muutama kaappi kasaamaan ja lattiaa tekemään. Joulukin alkaa uhkaavasti lähestymään ja toive siitä, että talo olisi jouluksi valmis alkaa pikkuhiljaa murenemaan karun totuuden edessä. 

Yritämme kuitenkin pitää lippua korkealla! Onhan meillä kuitenkin katto pään päällä, sisällä on lämmin ja makuuhuoneessa on maailman paras sänky, missä voi nukkua pois päivän väsymyksen.

Tässä kohtaa voin kuitenkin ilmoittaa, että jos joku tuntee tarvetta tulla tekemään tänne hommia, niin soitelkaa, kaikki apu on tervetullutta. Sitä apua ei vaan välttämättä tule tämän kaiken keskellä pyytäneeksi.

Ja jo perinteeksi muodostunut lopetus päivitykselle. 

Syksy on tullut ja linnut ovat lähteneet pitkälle matkalle etelään. Selin kylän laajat pellot ovat toimineet levähdys- ja ruokailupaikkoina.

Tässä murto-osa niistä joutsenista, jotka ovat Selissä hetken viihtyneet.