torstai 9. kesäkuuta 2016

Kesä on tullut... taas!

Venyy vaan entisestään nämä minun päivitysvälit, mutta eipä tuo kai paljon haittaa. Ihan yhtä hidasta on tämä töiden tekeminenkin, että samassa rytmissä on hyvä mennä. Vaikka onhan se tietenkin niin, että kyllä täällä tulee puuhasteltua kaikenlaista, mutta ei nyt ihan joka ikistä pientä muutosta viitsi raportoida. Kivempi sitten kun on muutama kuva enemmän laitettavaksi.

Viimeksi oli työn alla ollut sauna. Noh... sen kummemmaksi se ei ole tässä välissä muuttunut. Lauteet on yhä vielä ihan pikkuisen kesken, mutta väliäkö sillä kun istumaan siellä ihan hyvin pystyy ja löylytkin on aiva ihanat, pehmeät ja kosteat!

Oman osansa remonttihuumasta ovat nyt saaneet melkein ikuisuusprojekti keittiö ja takkahuone.

Takkahuoneeseen jossain kohtaa suunniteltiin, että laitetaan uudet seinät vaakapaneelista, mutta kuten vähän kaikki tässä kohtaa, sekin suunnitelma meni uusiksi taloudellisista syistä. Niinpä päädyimme siihen, että vanhat paneelit saavat seinissä pysyä, mutta maalisuti joutui hommiin.

Värivalinta takkahuoneen seiniin oli Tikkurilan värikartasta sävy "Spa". Maalina tällä kertaa öljypohjainen kalustemaali. Katku oli aika kamala, mutta ihan mukavat seinät tuli. Tunnelma on täysin erilainen, kuin mitä muussa talossa on. Aivan kun takkahuoneeseen tullessa siirtyisi mökille. Tunnelma varmaan siitä vain vahvistuu, kun jonain päivänä lopulta saamme uima-altaaseen vedet.


Ylläolevassa kuvassa maali vielä kosteaa. Alla näkymää kahdesta muusta takkahuoneen seinästä.


Tässä kohtaa päätettiin vielä, että takkahuoneessa ja uima-altaalla katot saavat jäädä alkuperäisen väriseksi. Uima-allashuoneen seinistä en ihan vielä ole päässyt täysin pitävään mielipiteeseen. Vielä tovi sitten ajattelin, että seinät saavat jäädä puun värisiksi, mutta nyt alan kuitenkin kallistumaan sen puoleen, että sinnekin taidan lähteä huhkimaan maalisudin kanssa... varsinkin jos saan jonkun kaveriksi, ettei itse tarvitse kaikkia seiniä maalailla. Takkahuoneeseen tietenkin vielä nuo ikkunanpienet saa vaalean värinsä, sitten kun on sen aika.

Keittiössä saareke sai vihdoin oman valaistuksensa.


Valaisin on Ikean mallistosta ihan parin kympin versio, mutta sopii minun mielestäni tuohon paikalleen kun nenä päähän!


Tuossa ylemmässä kuvassa vielä näkyy hyvin, millainen oli seinä lieden takana. Maaliahan oli sudittu tarkoituksella vain sinne tänne, koska välitilalevyt tuohon ikkunoiden väliin on tulossa, tai oli tulossa. Nyt nekin ovat päässeet omalle paikalleen.


Pikkuisen erinäköinen!

Tosin ihan noin rauhassa ei seinä ehtinyt kauaa olla, kun Tero rupesi asentamaan jo liesituuletinta.


Tuuletin on siis paikallaan, mutta vielä ei ole sähköjä kytketty, eikä putkea vedetty paikalleen. 

Nyt kun keittiö alkaa melkein olemaan valmis, olen monesti muistellut sitä, miten katselin tuota tilaa, mihin keittiön piti jossain vaiheessa alkaa rakentumaan ja taisin täällä blogissakin hehkutella sitä, miten voin ajatuksissani jo ihanan ison ja valoisan keittiöni nähdä. Ymmärsin kyllä jo sitä miettiessäni, että aika hyvin saa mielikuvitusta käyttää, että siitä kamalasta kaaoksesta saa jotenkin mielessään kuvan ihanasta keittiöstä muodostettua.

Mutta nyt se on täällä! Minun ihana keittiö!

Kaivelin tuolta arkistoista kuvia siitä, miten tuo meidän keittiö on pikkuhiljaa matkan varrella muotoutunut. Ihan ensimmäisenä kuva siitä, millainen keittiönäkymä oli ennen tätä kaikkea. Kuva otettu eteisestä keittiön ovelta, kun meillä oli kilpailevan maalämpöfirman edustajat käymässä. Siihen ei sitten tarvitsekaan lähteä, että kaduttaako, ettei tältä firmalta koko hommaa tilattu...


Mutta siis... tästä lähdettiin.
 

Sitten alkoi purkutyöt. Aluksi hommat sujuivat niin, että tyhjennettin huoneita, mistä lähdettiin lattioita jo purkamaan ja "työnnettiin" tavaraa edestämme lähemmäs uloskäyntiä. Ja pian se tarkoitti sitä, että keittiö oli aikamoinen hullunmylly. Tavaraa oli pitkin tasoja ja seinienvieruksia.


Alhaalla vasemmanpuoleisessa kuvassa vielä jäljellä apukeittiön ja keittiön välinen seinä, joka noissa kahdessa muussa kuvassa oli jo revitty alas. Lattiastakin oltiin saatu jo linoleum revittyä.


Allaolevan kaltainen näkymä keittiössä taisi olla silloin, kun meillä oli jo ensimmäiset juhlat täällä. Voi niitä aikoja!

Alakuvassa siis jo avattu seinästä tilaa tulevalle leivinuunille ja vanha tiskipöytäkin on jo saatu irti.


Sitten olikin jo lattilämmitysputkien laittamisen vuoro.


Ja uusi valu!


Sitten alkoi takan muuraus.





Seuraavaksi katto sai uuden valkoisen värin.


Kun laatoitettu lattia sitten oli riittävän kuiva, kannoimme yhtenä pimeänä iltana kamalan määrän laatikoita sisään ja alkoi palapelin rakennus.





Täytyy sanoa, että tuota vaihetta ei ole ollut lainkaan ikävä!


Ja tässä melkein valmis lopputulos. Kuva samaiselta ovelta otettuna, kun se ensimmäinenkin.

Tänne kun melkein vuosi sitten muutettiin, keittiön virkaa ajoi saunan jakkara olohuoneen nurkassa, jolla oli mikroaaltouuni, veden- ja kahvinkeitin ja leivänpaahdin. Vielä kun saadaan jossain, jotenkin niistä lattialankuista se pöytä tehtyä ja kun leivinuuni saa lopullisen pintansa on minulla keittiö, josta en lopulta osannut ihan edes unelmoida. Aikaisempien "postimerkin kokoisten" keittiöiden jälkeen minulla on tilaa tehdä ruokaa ja leipoa! Aiva mahtavaa!


Kyllä minun kelpaa!

Ja sitten tietenkin vielä se loppu "maisema", joka tällä kertaa ei ole maisema ollenkaan. On ollut ihanaa seurata kevään ja kesän tuloa omassa puutarhassa, joka on minulle vielä aikamoinen mysteeri sen suhteen mistä siellä on ja missä. On ollut äitiä ikävä muutamaan kertaan! Ihana olisi olla äidin kanssa suunnittelemassa ja kupsuttelemassa paikkoja oman näköiseksi. Mutta puutarhan vuoro on sitten ehkä ensi vuonna.