torstai 24. joulukuuta 2015

JOULURAUHAA

Huh. Alkaa tämä vuosi lähentyä loppuaan, ja mikä vuosi se onkaan ollut!!

Välillä ihan pelottaa ajatella, mitä kaikkea on tapahtunut. Mutta kyllä tästä vuodesta tietenkin jää päälimmäiseksi mieleen tämä meidän projektimme, niin ala- kuin ylämäkineenkin. Yksi parhaista ylämäistä oli tietenkin meidän salainen naimisiin meno. Mutta tulipa ainakin yhden poikkeuksen verran todistettua, ettei kaikki suhteet pääty talonrakennukseen tai remonttiin.

Töiden tahti on hidastunut kovasti. Tietysti jo sen takia, että remonttibudjetti on loppunut jo aikoja sitten ja uupumus alkaa vaivata jo kovasti. Ollaanhan me tätä hommaa tehty enemmän tai vähemmän koko ajan sieltä maaliskuusta asti.

Nyt kuitenkin tämä Koti on asuttavassa kunnossa. Meille tulee sisälle vesi, suurimmassa osassa taloa on jo sähköt, meillä on lämmin, bajamajakin on postunut pihalta ja tänään olemme pesseet ensimmäisen koneellisen pyykkiä täällä! Meillä on toimiva keittiö ja suihkussa voi käydä kotona, vaikka saunaa ei vielä olekaan. Keittiössäkin on jo tiskikone, uunit, jääkaappi ja pakastin käytössä. Tiskialtaaksi minä valitsin mustan version, joka on kyllä tosi kiva, ainakin minun mielestäni!



Hyvillä mielin voi siis tätä vuotta matkata nämä viimeiset päivät. Tosin en tätä vuotta jää kaipaamaankaan. Ja tuskin maltan odottaa mitkä näkymät täällä talossa on ensi Jouluna!

Meille on nyt porattu myös kauan odotetut maalämpökaivot. Yksi mies koneensa kanssa ahkeroi liejuisella pellolla vesisateessa kaksi pitkää päivää tuloksena kaksi kappaletta 155 metrisiä kaivoja.


Tuommoisella vempeleellä kaivon poraaja pihan läpi ajeli. Aivan loistava työmies. Taukojakaan ei olisi pitänyt. Silloin malttoi hommat keskeyttää, kun minä vein kahvia ja voileipää, kun ihan pahaa teki katsoa toisen puurtamista pimeässä ja vesisateessa. Mutta kyllä oli Mies Paikallaan!

Kaivojen porauksen jälkeen tänne saapasteli toinen mies tekemään vaakaputkivedot kaivoilta pannuhuoneeseen. Myös tämä mies teki yksin töitä puolitoista päivää. Hänen työvuorolleen osui se ainoa päivä kun lumi käväisi hetken maassa.


Aivan ihanaa oli se, että nämä loppuvuoden puurtajat olivat todellakin asiansa osaavia. Tekivät töitä ahkerasti ja hyvällä asenteella hymyssä suin. Mahtavaa, että tähän meidän projektiin saatiin myös tällaisia kokemuksia!

Suur Kiitos siis Talman energiaporaus Oy:lle näistä loistavista tyypeistä!


Itsenäisyyspäivää vietimme kotona lipun liehuessa omassa lipputangossa. Oli todella kova tuuli, joten lippukin liehui komeasti! Tosin Tero tietenkin lähti illaksi töihin ja minä katselin kerrankin linnan pukuloistoa televisiosta.


Ja mikäs siinä onkaan ollut yrittää virittäytyä loppuvuoden rauhaan kun keittiökin on jo melkoisen viihtyisä. Enää puuttuu välitilalevyt ja liesituuletin niin ollaan jo aika valmiita!




Tosin tämä joulu otetaan vielä vastaan sellaisissa puitteissa, mitä vanhoista huonekaluista ollaan saatu kasattua. Ensi jouluna keittiötä koristaa sitten jo käsityönä tehty keittiönpöytä. Nyt mennään vielä kahdella vanhalla, että olevinaan huomenna mahdutaan kaikki saman pöydän ääreen.

Ihanaa ajatella, että nuo kaksi ruokapöytää näyttävät nyt niin kovin pieniltä tuossa kuvassa, vaikka ovat yhdessä, kun Kylänportissa nipin napin tuo musta pöytä edes mahtui koko "ruokailutilaan".



Tänään muistin sellaisenkin asian, että viime jouluna puhuin, että mennään heti joulun jälkeen ostamaan alennusmyynneistä uudet joulukuusen koristeet. No ei käyty, koska minähän en tietenkään moista asiaa muistanut. Niinpä kuusi sai yllensä vielä jäljellä olleet rippeet ja vähän surullisen näköinen tuo ilmestys onkin. Oli metsässä ollut kuulemma parempikin puu, mutta sen Tero jätti kasvamaan ensi Joulua varten. Loistava valinta!



Mutta kyllä me tämänkin ressukan kanssa selvitään tästä Joulusta paremmin kuin hyvin!

HALUAN TOIVOTTAA KAIKILLE OIKEIN IHANAA 
JOULUA
JA
ONNELLISTA UUTTA VUOTTA!



Kiitos, että olette kulkeneet matkassamme, ensi vuonna jatketaan!



torstai 26. marraskuuta 2015

Joulu lähestyy

Jossain vaiheessa oli suunnitelmissa, että me sisarukset perheineen viettäisimme joulua täällä meillä. Se ajatus on nyt haudattu. Tämä talo ei tule olemaan jouluna juhlakunnossa. Joulun vietämme ihan vaan omalla pikku porukalla täällä keskeneräisyyden keskellä. Suku-joulu saa odottaa ensivuoteen.

Vaikka nyt tiedossa onkin, että talo ei valmistu Jouluksi, olemme kuitenkin edenneet huimasti. Karo oli täällä meidän ilona ja apuna reilun viikon ja teki hartiavoimin hommia keittiön kanssa. Sonjakin kävi taas auttamassa viikonloppuna ja tuloksen kyllä näkee!


Yläkuvan kaltainen näkymä oli keittiössä viime viikonlopun kohdilla. Mikroaaltouunikin oli jo paikkansa löytänyt. Ja kun hommat huimasti Karon avustuksella vielä etenivät on tilanne keittiössä nyt tämä:


Tero tuolla kiikkuu ottamassa seinästä irti vanhoja rullaverhon pidikkeitä, mutta keittiöhän on melkein valmis! Tuossa oikealla kuvassa uunin takaa pilkottaa meidän pakastin, joka ei ole oveansa vielä saanut, kun oli tuon kokoiset etusarjat loppu silloin, kun keittiön ostimme, pakastimen vieressä olevan kaapin uumenista löytyy jääkaappi. Nythän keittiö on vielä hieman epäkäytännöllinen, koska emme ole vielä päässeet ostamaan vetimiä laatikoihin ja kaappeihin. Mutta kuvasta kuitenkin näkee millainen keittiö on, vaikka se nyt onkin ihan täynnä roinaa. Saarekkeessa on siis keittiön vesipiste ja astianpesukone. Noiden ikkunoiden väliin vasemmanpuoleiselle seinälle tulee liesituuletin ja noiden roinien alla on liesi siinä samassa kohtaa. Sähkömiehet ovat tulossa ensi sunnuntaina ja silloin ilmeisesti on suunnitelmissa saada sähköt keittiöön, ja sehän tarkoittaa sitä, että vihdoin ja viimein 4,5 kuukauden tauon jälkeen voimme tehdä ruokaa muutenkin kuin mikrossa, grillillä tai leivinuunissa. Onkin jo ihan hirveä ikävä ihan tavallisen tylsää arkiruokaa!!

Seuraavana ohjelmanumerossa meillä on keittiön maalaus. Tero on pakkeloinut ja hionut seiniä ja pohjamaalia on eilen seiniin sudittu. Minun pitäisi sitten ruveta lopullista väriä telaamaan, jos siihen kykenen. Minun selkähän sitten lopulta suuttui ihan kunnolla ja olen nyt ollut kaksi viikkoa sairaslomalla diagnosilla välilevyn pullistuma. Pullistuma painaa iskiashermoa ja aiheuttaa suonenvedon kaltaista hermokipua vasempaan jalkaan 24/7.  Tämän hetkiset lääkkeet onneksi tehoavat niin, että pysyn jotenkuten järjissäni, tosin miltei dementikon muistilla varustettuna. Huomenna menen lääkäriin jälleen kuulemaan, palaanko töihin vai jatkuuko ontuminen kotona.

Terolle täytyy hattua nostaa, että on minua jaksanut, kun en juurikaan mitään voi tehdä ja pyörin täällä melkein kuin eksyksissä ympäriinsä, koska en muista oikeastaan mitään. Tavarat on hukassa koko ajan ja muutenkin olen ihan pihalla kaikesta. Onneksi siis Karo oli täällä minun sijaisena, että hommat etenivät. Käytiin ostoksilla Bauhaussissakin ja löysimme sieltä suht edullisesti vessan kalusteet. Allaskaappi oli ollut kaupassa esillä, joten ihan hyvä alennus saatiin.


Peili on vielä etsinnässä, koska emme halua peilikaappia. Tuo roikkuva jakorasiakin pääsee omalle paikalleen luultavasti sunnuntaina, jos sähkärit ehtivät sitä laittelemaan. Sen jälkeen vessasta puuttuukin enää vain ovi! Ovi on kyllä jo ostettu, mutta kun lattiat nousivat sen noin 5 cm on oviaukkoakin korotettava sen verran ja sitä ei ole kukaan vielä jaksanut projektikseen ottaa. 

Myös kylpyhuoneessa on tapahtunut asioita. Siellä näyttää jo melkoisen valmiilta.


Minun kuvaustaidoissa alkaa olla enemmän huomautettavaa kun kiitettävää, koska kaikki kuvat näyttävät olevan enemmän tai vähemmän kallellaan. No mutta kuitenkin suihkut on jo seinässä. Alunperin oli suunnitelmissa hankkia sellaiset "sadesuihkut", mutta sitten ostimmekin suihkupäät, joita kovasti Habitare-messuilla meille kehuttiin. Suihkussa on kolmion muotoiset, ihan pienet reiät vettä varten, että vesi tulee suihkusta todella pehmeästi ja hyvällä paineella. Sen lisäksi suihkupäässä on suodatin, joka suodattaa vedestä kalkin ja rautajäämät. Ja kaiken kruunaa aromatisoidut öljypatruunat. Patruunat ovat tietysti valinnaisia, mutta kun suihkupäät ostimme, otimme pari eukalyptus- ja mangopatruunaa. Aika näyttää onko niistä mitä iloa.

Nyt pitäisi sitten saada otettua itseään niskasta kiinni, että saisi laiteltua edes jonkunlaiseen järjestykseen näitä jo tänne tuotuja tavaroita. Kaikki tasot, lattiat mukaan luettuna ovat täynnä jos vaikka minkälaista kassia, laatikkoa ja nyssäkkää. Tämäkin pöytä, joka ääressä tätä tekstiä naputtelen on aika kaoottisessa tilassa.


Kuva varmaankin kertoo enemmän kuin tuhat sanaa.

Ihan sattumalta Terokin löysi sohvan pultit. Minähän ne olin laittanut talteen kukkareppuun ja tuolla ne pultit oli kesäkeittiössä tallessa sinne unohtuneen repun sisällä. Niinpä asumismukavuus sai huiman nosteen, kun saimme sohvan kasattua. Myös koirat antoivat ymmärtää, että tätä on odotettu!


Pitää myöntää, että kyllä siellä sohvalla itsekin viihtyy!


Tässä kohtaa remonttia, tai saneeraushan tämä taitaa olla, pitää jo olla kiitollinen siitä, että tätä blogia aloin kirjoittelemaan. Aina silloin kun mieli on maassa kaiken tämän kolotuksen ja uupumuksen keskellä on ihana istahtaa alas ja katsella, mistä kaikesta ollaan jo selvitty. Ihan hirvittää se työmäärä, mitä ollaan täällä talossa aherrettu. Onni onnettomuudessa tietenkin on se, että tähän projektiin lähtiesämme, emme tienneet mitä kaikkea eteen tullee, muuten olisi tämä urakka jäänyt tekemättä. Ja uudelleen ikinä koskaan ei tällaiseen ryhdytä! Olkoonkin, ettei koskaan pidä sanoa "ei koskaan enää".

Mutta on minulla tietenkin ihan hirmuisen iso ja mahtava uutinenkin kerrottavana. 

MEILLE TULEE VESI SISÄLLE!



Karoa ihan pikkuisen harmitti, että sen reilun viikon, mitä Karo täällä oli, me kannoimme vesiä sisälle ämpärillä. Juomavedet ja vessan huuhtomisvesiä kannettiin hartiat väärällään joka päivä ja juuri sitten sinä päivänä kun vein Karon ja yhden yön meillä kylässä olleen Artun takaisin Espooseen, putkimiehet tulivat ja urakoivat vedet kaikkialle muualle paitsi kuraeteiseen, kodinhoitohuoneeseen ja pikkuvessaan. Ehtivät Karo ja Arttu onneksi sentään kädet juoksevan veden alla pesemään ja omin silmin todistamaan, että todellakin vettä tulee!

Elämä meillä täällä Tyynelässä siis helpottui ison harppauksen yhdessä päivässä. Ja kunhan sähkömiehet tulevat sunnuntaina ja saadaan keittiön koneet toimintaan on täällä tunnelma jo kun viiden tähden hotellissa!

Ulkonakin ehti olla jo ihan nättiä, kun muutamana päivänä täällä oli pakkasta ja lumikin pysyi maassa. Tänään kuitenkin taivaalta tihuttaa vettä ja maisemakin muuttui vähän valoisammasta jälleen melko ankeaan. Tosin siitäkin huolimatta katselen tätä maisemaa mieluummin kuin niitä kaupungin valoja. 

Kyllä maalla on mukavaa!










tiistai 3. marraskuuta 2015

Ärsytyksen ärsytys!

Kenen elämää suurempi idea oli jatkaa hommien tekemistä "ihan vaan pikkuhiljaa"? Kysynpä vaan!?
Ei muuten, mutta kun sillä pikkuhiljaa tekemisellä tuo minun selkäni sitten meni ja sanoi sopimuksensa irti ihan kokonaan. Ei auttanut muu, kun kiltisti vaappua lääkäriin, josta tuli sitten ihan heittämällä 7 vrk sairasloma ja erittäin vahvat lääkkeet. Sittenpä en tehnyt hommia pikkuhiljaa, enkä mitenkään muutenkaan, kun jo pelkkä jalkeilla tai istuen oleminen tuotti sellaista kipua, että olisin voinut vaikka purra itseltäni toisen jalan irti kokonaan. Niinpä. Iskiashan se sitten lopulta iski.

Huomenna pitäisi jo töihin kyetä menemään, mutta olo on vieläkin aika epämiellyttävä. Selkä on jo huomattavasti parempi, mutta joku hermo on yhä jumissa, koska toisessa jalassani on lihaskramppi/hermopinne nilkasta pakaraan saakka seisoessa ja kävellessä. Viime yökin meni lääkkeistä huolimatta suurimmaksi osaksi valvoessa, kun jalka oli kipeä poikkeuksellisesti myös makuulla.

Tero raukka on siis joutunut aika pitkälti itsekseen hommia tekemään, eikä selkä Terollakaan mitenkään kovin hyvässä kunnossa ole. Taitaa olla niin, että sitten kun tämä remontti on päällisin puolin valmis niin me molemmat olemme ihan rapakunnossa!

Onneksi Karo on ollut meillä aika paljon, ihan yökylässä saakka ja auttanut keittiön kasaamisen kanssa, ja muutenkin toiminut minun käsinä ja jalkoina kun olen ollut pois pelistä. Viime viikonloppuna Karolla oli mukana myös Jenny ja kahdestaan saivat tehtyä saarekkeen laatikostojen rungot. Sonjakin on käynyt täällä keittiötä kasaamassa monen kaapin verran.


Kuten kuvasta näkyy, tällä hetkellä keittiö on vain yksi mittava kaaos, mutta eiköhän se tästä pitäisi alkaa selkenemään. Tuonne päätyseinälle pitäisi laittaa asennuskiskot, että keittiön ainoat kolme yläkaappia saisi paikalleen, rungot ovat jo valmiina odottelemassa. Sitten voisi ruveta laittelemaan ala laatikostoja ja isoja kaappeja paikoilleen, kun yläkaapit olisi ensin saatu mallatuksi omalle paikalleen. Meidän työtasotkin ovat jo saapuneet, mutta niitä ei olla vielä saatu haetuksi, kun on niin paljon vielä tuota keittiötä kasaamatta. Täytyy kyllä myöntää, että noiden kaappien kasaaminen on aika yksinkertaista, varsinkin sen jälkeen kun oli pari tehnyt. Muutaman valmiin rungon ja laatikon jälkeen ei enää edes kasaamisohjetta tarvitse, kun homma sujuu jo ongelmitta. Aikaahan tuohon vaan uppoaa todella paljon. Varsinkin nyt kun minä olen yhä pois pelistä. Toivottavasti kuitenkin tässä ihan muutaman päivän sisällä saadaan asennuskiskot seinälle, niin homma voi taas jatkua.

Jotain hyvääkin on tapahtunut. Tai siis onhan niitä hyviä asioita tietysti paljonkin, mutta näkyvin hyvä on tietenkin meidän uusi sänky! Tosin olihan siinäkin sängyn kotiin saamisessa kommelluksia. Mikään kun ei todellakaan ole tapatunut ilman jotain takapakkeja.

Me team-huonoselkäiset päätimme, että sänkyyn on panostettava. Jo vuosi sitten omakoti-messuilla tutustuimme aivan ihaniin Svane-moottorisänkyihin ja varsinkin minulle jäi kytemän ajatus, että sellainen on saatava, vaikka todella kalliita sänkyjä ovatkin. Tänä syksynä sitten Habitare-messuilla törmäsimme Svane-sänkyihin uudestaan ja kaupat tehtiin. Sängyn salaisuutena on geelikennot jousien päällä. Patja siis muotoutuu nukkujan alla ja kennojen vuoksi palautuu nopeasti kun asentoa vaihtaa. Ei siis niin kuten esim Tempurissa, jossa kun vaihdat asentoa pitää ensin kiivetä pois sieltä kuopasta joka patjaan on edellisestä asennosta tullut ja odotella tovi, ennen kuin uusi asento on patjaan muotoutunut. Ja sitten on tietysti se moottori. Minäkin saan uudessa sängyssäni nukkuma-asennon niin hyväksi, etten tarvitse enää niitä miljoonia tukityynyjä joilla aikaisemmin jouduin itseni hyvään asentoon tukemaan. Hmmm... taisi tulla aikamoinen mainospuhe, mutta ei voi mitään.

Mutta se kommellus uuden sängyn kanssa oli se, että kun meille luvattiin sängyn toimitusajaksi 3-4 viikkoa, niin sepäs ei ihan toteutunut. Tai olisi toteutunut, jos joku setä tai täti kuljetusfirmassa ei olisi sängyn tehtaalta terminaaliin tultua painanut "toimitettu asiakkaalle" -nappulaa sen sijaan, että olisi painanut sitä "saapunut terminaaliin" -nappulaa. Sinänsä tietysti sängyn viivästyminen ei haitannut, koska ei meidän makuuhuoneen parkettikaan tullut silloin kun oli luvattu, vaan reilun kuukauden sen jälkeen. Tilanne siis oli sängyn saapuessa yhä se, että makuuhuoneessa ei ollut lattiaa, joten sänky ehti täällä kotonakin vielä paketissa odottelemaan muutaman päivän.

Mutta nyt on siis makuuhuoneessa parketti ja sänky!


Ei välttämättä siis ihan niin hirveästi ole harmittanut, että on tämän romun selän kanssa joutunut tuossa sängyssä pötköttelemään. Tai no koska sänky on säädettävä, niin asentohan on ollut miltei istuva, missä olen aikaani viettänyt. Kun televisiokin makuuhuoneeseen siirrettiin siksi ajaksi, kun saadaan sähköt olohuoneeseen ja sohva ja tv-taso kasattua.


Teimme myös periaatepäätöksen, että uuteen sänkyyn ei koiria tule ollenkaan. Aikaisemmin kun ne ovat saaneet päiväpeiton päällä pötkötellä. Alunperin oli tarkoitus, että koiria ei tule koko makuuhuoneeseenkaan, mutta kyllä ne sinne yrittää silti luikerrella, ja niin hiljaa osaavat hiipiä, ettei välttämättä huomaakaan, että ovat makkariin tulleet matoille makaamaan. Makkarissa kun on siis myös pari mattoa lattialla. Sänkykin on niin korkea, ettei sieltä nää jos koirat hiipii paikalle. Uskon kylläkin, että kunhan mattoja tulee muuallekin niin koirat pikkuhiljaa siirtyvät muihin tiloihin. Tai Elmo ainakin, kun se on sellainen yksin jurottaja. Tuo musta otus tuossa kuvassa sängyn päällä erehdyttävästi toki muistuttaa koiraa ja kyllähän se rehellisyyden nimissä koira onkin, siis kaikkien muiden paitsi sen omasta mielestä. Karvapallero on meidän perheen uusin karvainen jäsen. Rääpäle tuli meille muutama kuukausi sitten. Ikää on pian yksi vuosi ja rodultaan se on kääpiövillakoira. Lexa tuli meille aika kehnoista olosuhteista ja vaikka niistä emme todellista versiota tiedäkään on koirasta voinut tulkita, että kyyti on ollut melkoisen kylmä ja nälkääkin on joutunut kokemaan. Tuon pörröisen turkin alla oli vain kasa luuta ja nahkaa. Nyt kuitenkin elämä hymyilee ja tyyppi nauttii olostaan. Kulkisi mukana aina ja jokapaikkaan ja onpa se ollut Terolla mukana töissäkin yhtenä päivänä. No ja se siitä. Takaisin remonttiin.

Kuten tuosta makkarin kuvasta voi päätellä, ollaan, tai Tero on käynyt muutaman peräkärryllisen tavaraa hakemassa varastolta. Kovin pölyisiä hommiahan täällä ei enää tarvitse tehdä, joten tavaroita on pystynyt tänne tuomaan. Tietysti pölyä vielä ilmassa lentelee, mutta nehän saa imuroimalla ja pyyhkimällä pois. Mukaan on tarttunut jo vähän vaatekasseja, astioita, sohva, kirjoituspöytä yms. Sohvan pultit ovat vaan jossain hukassa, ettei sitä olla vielä saatu koottua.







Artun makuuhuone on kaaoksessa, mutta hyvin on Karo siellä mahtunut nukkumaan.



Viimeksi päivitellessäni taisin uhota laittavani seuraavaan päivitykseen kuvan vessasta. Saamanne pitää. Kuvassa näkyvät kalusteet ovat vielä harkinnassa jääkö ne meille, vai lähtevätkö jonnekin muualle. Minä ehkä olen enemmän kallistumassa siihen, että ne  eivät jää, mutta katsotaan nyt mihin lopulta päädytään. Ehkä haluaisin kuitenkin hieman vaaleampaa väriä kalusteisiin, kun lattia on tumma. Kuvassa siis tuo punainen ämpäri on vessan vetämistä varten. Vieläkään kun ei vessaan vesi tule.


Kylpyhuoneessakin on jo lattialaatat, ja ollaan päästy siihen pisteeseen, että voidaan peseytyä sisätiloissa. Toki vesi tulee vielä siitä puutarhaletkusta, mutta huomattavasti miellyttävämpää on peseytyä sisällä kuin ulkona. Tuo kuvan oikeassa reunassa oleva "haamu" on muovia, joka on uima-allashuoneen oven suojana, kun sieltä puhaltaa niin kovin kylmää ilmaa. 60 cm leveä kaistale lattialämmitystä uima-altaan vieressä kun ei ihan riitä lämmittämään koko allastilaa.


Sisääntuloaulan kattokin on ihan reunimmaista riviä vaille valmis. Eilen illalla Tero poraili kattoon valaisimien paikat. Tänään tulee sähkömiehet töihin ja laittavat kattoon valot paikoilleen. Tarkoituksena olisi myös saada toimivat valot kirjastoon, eteiseen ja osaan keittiötä. Olohuoneeseen saadaan pistokkeet toimimaan, että sinnekin saadaan valoa. Tänä iltana siis pitäisi lattioilla kiemurrella taas huomattavasti paljon vähemmän ylimääräisiä jatkojohtoja. Ihanaa!


Sisääntuloaulan lattiaakin on valmiina jo miltei puolet.


Paljon ollaan saatu aikaiseksi, mutta paljon vielä on tekemättä. Kyllästyminen alkaa nostaa päätään, kun tätä projektia ollaan kuitenkin tässä pyöritelty jo reilu puoli vuotta. Ja kun jotain mukavuuksia täältä jo löytyy, on huomattavasti vaikeampaa saada itseään motivoitumaan aloittamaan jokapäiväinen puurtaminen. Minulla nyt oli tämä parin viikon pakkoloma, että minulla jo käsiä hieman syyhyttäisikin päästä muutama kaappi kasaamaan ja lattiaa tekemään. Joulukin alkaa uhkaavasti lähestymään ja toive siitä, että talo olisi jouluksi valmis alkaa pikkuhiljaa murenemaan karun totuuden edessä. 

Yritämme kuitenkin pitää lippua korkealla! Onhan meillä kuitenkin katto pään päällä, sisällä on lämmin ja makuuhuoneessa on maailman paras sänky, missä voi nukkua pois päivän väsymyksen.

Tässä kohtaa voin kuitenkin ilmoittaa, että jos joku tuntee tarvetta tulla tekemään tänne hommia, niin soitelkaa, kaikki apu on tervetullutta. Sitä apua ei vaan välttämättä tule tämän kaiken keskellä pyytäneeksi.

Ja jo perinteeksi muodostunut lopetus päivitykselle. 
Syksy on tullut ja linnut ovat lähteneet pitkälle matkalle etelään. Selin kylän laajat pellot ovat toimineet levähdys- ja ruokailupaikkoina.

Tässä murto-osa niistä joutsenista, jotka ovat Selissä hetken viihtyneet.









sunnuntai 18. lokakuuta 2015

Kotiin...ko

Kovasti anteeksi, että en ole aikoihin tänne käynyt mitään kirjoittelemassa. Tiedän kyllä, että varsinkin Team Pohjois-Karjala odottelee kuumeisesti päivityksiä, mutta... huh sentään!

Saman vanhan tarinan toistoahan tämä on, mutta kun se nyt vaan on niin, että työ häiritsee todella pahasti tätä remppahenkistä oleilua. Niin ja kävihän tässä vielä niinkin, että minä menin ja satutuin selkäni ihan sen verran kunnolla, että jouduin töistäkin olemaan pari päivää pois. Istuminen on yhtä tuskaa, eikä tuo kävelykään ihan luontevalta tunnu, eikä varmasti näytäkään. Mutta mitäpä sille nyt tässä kohtaa voi. Pitää yrittää pikkuhiljaa jotain hommia puuhastella ja lepäillä sitten aina kun tuntuu, ettei muuta voi.

Onneksi Terolla on kärsivällisyyttä katsoa napisematta vierestä, kun minä narisen ja ähkin ja valitan!

Vaikka minun tahti onkin kovin hidastunutta, niin ollaanhan me toki täällä taas paljon aikaan saatu. Tosin maalämpökaivojen porausta joudumme ihan yllättäen vielä odottelemaan, kun ei meidän pumpun toimittaja ole vieläkään meille ilmoittanut, milloin tulevat kaivoja poraamaan, vaikka jo melkein kuukausi sitten on tuo pelto jo puitu ja sinne voisi mennä porailemaan. Alkaa vaan tämä sähköllä lämmittäminen olla jo melkoisen tyyristä, kun yöpakkasiakin on ollut ihan omiin tarpeisiin.

Tämä remontti ollut sellainen kasvun paikka uuteen tapaan ajatella. Välillä olen tunnistanut itsessäni sellaista "heti-mulle-kaikki-nyt" mentaliteettia, niin eipä auta nykyisin hötkytä. Asiat vaan ei todellakaan etene sellaiseen vauhtiin, kun mitä olisi toivonut, eikä muuten auta itku tässä kohtaa.

Ollaanhan me Teron kanssa aika hirmuisen väsyneitä, mutta ainakin toistaiseksi ollaan osattu kaiken väsymyksen ja stressauksen keskellä pitää mielet avoimena sille totuudelle, että tämä talo on jossain kohtaa valmis. Ehkäpä vielä jopa meidän elinaikana.

Ja onhan tässä taa siis todellakin ehtinyt tapahtua monenlaisia asioita.

Laattamiehet ovat laatoittaneet ja putkimieskin käväisi kylässä. Oli tietenkin toiveena, että oltais saatu vessanpönttö heti toimintavalmiuteen, mutta ei. Se ei nyt oikein sitten mennytkään niin. Pönttö kyllä vessasta löytyy ja voi sitä käyttääkin. Mutta huuhtelu onnistuu vain manuaalisesti, eli sen jälkeen kun olet pöntöllä käynyt, niin otat vesiämpärin ja kaadat vettä pönttöön niin että se huuhtoutuu.


Toki tuon kuvan ottamisen jälkeen on kannesta otettu muovit pois, mutta siinä se pönttö vessassa yksin seistä nököttää. Ja eihän meillä tietysti vielä ole edes ovea vessassa, saati käsiepesuallasta. Mutta eipä tarvitse yöllä tai aikaisin aamulla könytä pakkasessa bajamajaan ja se nyt kuitenkin on sentään jo jotain!! Nyt sitten vaan pitäisi keksiä jostain sellainen mukava ja sopivan hintainen allassysteemi, että saatais vessa ihan kokonaisuudessaan toimimaan. Niin ja onhan meillä jo ovetkin ostettu, mutta ei niitä vielä ole paikoilleen saatu. 


Kodinhoitohuoneeseenkin saimme hankittua Teron veljen kautta edulliset keittiökalusteet. Tuossa kuvassa oikeassa reunassa niitä näkyykin, muutenhan kodinhoitohuone on tällahetkellä melkoinen rempparoinavarasto, eikä sen nyt paljon muuta tarvitse ollakaan. Kivahan se olisi pystyä kotona pesemään pyykkiä, mutta toistaiseksi sekin toiminta on suhteellisen kivuttomasti onnistunut minulla töissä. Kodinhoitohuoneella ei siis ole mikään hoppu.

Viikko sitten viikonloppuna meillä oli taas täällä auttamassa Sonja, Valtteri ja Karo. Arttukin tuli sitten sunnuntaina kantamaan oman osansa remppatalkoisiin. Ohjelmassa oli lattioiden tekoa ja keittiön kasaamista. Minä ja Valtteri aloitettiin lauantaina olohuoneen lattiaa. Sunnuntaina pojat sitten sitä hommaa jatkoivat olohuoneessa ja aloittelivat makuuhuonekäytävällä, joka sitten tehtiin loppuun minun ja Teron toimesta. Kuvassa pojat työn äärellä ja Elmo tietenkin osallistumassa parhaansa mukaan.


Alla valmista lattiaa olohuoneessa ja makkareiden käytävällä.



Varmaan olen aikaisemminkin kirjoittanut, mutta tuo lattia on vinyylikorkkia ja voin sanoa, että se tuntuu jalkojen alla todella miellyttävältä. Pinta on melko rosoinen, joten se ei ole liukas, ja muutenkin pinta tuntuu miltei pehmeältä, sen verran ne kolme korkkikerrosta lankussa vaikuttaa. Koirien kynnetkään ei rapise niin kovasti kun tavallisella laminaatilla tai parketilla.

Sonjan projektina viikonloppuna oli keittiön kasaus. Karo autteli siinä hommassa ja Tero ja minäkin päästiin sitä soppaa hämmentelemään kukin vuorollaan. Keittiötähän on sitten jatkettu myös viikonlopun jälkeen niin, että aina kun vähänkin on vapaata aikaa niin sitä pyörähtää tekemässä vaikka rungon tai laatikon. Keittiön osalta ainakin sanonta "hiljaa hyvä tulee" pitää paikkaansa... ainakin se hiljaa osio.



Vasemmalla kuvassa Sonja ja Tero laittelemassa asennuskiskoja seinään. Oikealla ja alakuvassa sitten jo keittiötä sen verran, mitä valmiiksi tuli viime viikonloppuna.



Tänä viikonloppuna ollaan tietenkin jatkettu keittiöprojektia ja jonkun verran ollaan asiassa edettykin. Seuraavat kuvat tämänhetkisestä tilanteesta.




 Tuosta ikkunaseinältä puuttuu enää yksi 80 cm leveän laatikoston runko, ja tietenkin laatikot myös tuosta reunimmaisesta valmiista rungosta. Meillähän siis tuohon ikkunaseinälle ei tule kun alalaatikot, kun ikkunat estää yläkaappien laiton ja tuohon ainoalle seinänpätkälle ikkunoiden väliin tulee liesituuletin. Valitsimme myös laatikot kaappien sijaan, kun ei niin kovin kiehdo enää se kaappeihin kumartelu.

Tänä viikonloppuna meidän ilona on myös olleet laattamiehet. Nyt vuorossa oli kylpyhuone. Lauantaina saivat tehtyä valmiiksi suihkuhuoneen seinät ja vesieristeen laiton, sunnuntaina alkoivat suunnittelemaan uima-altaan vieruksen laittoa ja siinä sitten todettiin, että kaatoja ei ole oikein tarpeeksi, joten sunnuntaina meni sitten lattiaa vähän uusiksi. Jatkavat hommaa sitten jo heti huomenna. Tuossa kylppärissähän meillä on ihan tuollainen perus vailkoinen 20 x 25 cm valkoinen laatta ja tulevien suihkujen kohdalla on mosaiikista tehty tehoste. Ja arvatkaan mitä? Tykkään!


Tänään Tero aloitti sitten myös sisääntulo aulan katon laittamisen. Tai no ennen katon laittoa Tero kyllä maalasi aulan seinät. Seiniinhän tuli se sama väri, joka on myös makuuhuonekäytävän seinissä. Sävy on Tikkurilan Seljankukka.




Hyvää vauhtia aulan kattoa tulee ja tässä kun tätä tekstiä kirjoittelen, on Tero saanut jo melkein koko katon valmiiksi, mutta siitä sitten kuvaa vaikka seuraavalla kerralla.

Pitää tähän loppuun kuitenkin laittaa vielä kuva tuosta meidän viihtyisästä WC:stä! Kyllä vaan on soma! Ja omaa rauhaakin yllin kyllin!



Ja tietenkin tunnelma kuvan myötä toivottelen oikein mukavaa alkavaa viikkoa kaikille!












tiistai 6. lokakuuta 2015

Töitä, töitä ja töitä

Siis palkkatöitä.

Teroa työllistää uusi lähettiläs ja minulla on vaan ollut pitkiä työputkia ja paljon iltavuoroja. Yritäpä siinä sivussa jaksaa/ehtiä tehdä töitä täällä kotonakin!

Laattamiehet ovat kyllä laatoittaneet ihan mukavaa vauhtia, vaikka ihan en olekaan samaa mieltä siitä järjestyksestä missä asioita valmistuu. Mutta en valita. Pääasia, että valmista tulee. Aika itsekäs ajatushan se onkin, että vessat olisivat olleet minun listalla ensimmäisenä vain sen takia, että olisin halunnut sisävessan ennen pakkasia. No en saanut, koska tämä aamu oli jo pakkasaamu ja tuonne bajamajaan oli mentävä. Sanoisin, että aika jäätävä kokemus!

Putkimiehet ovat nyt kuitenkin tulossa torstaina, joten jos kerrankin asiat menisivät niinkuin on suunniteltu, niin minulla pitäisi olla se kauan odotettu sisävessa torstaina!! Siis että kun tulen iltavuorosta torstaina kotiin, ei tarvitse enää taskulampun kanssa suunnistaa bajamajaan! IHANAA!!

Ensi viikonloppuna olisi tarkoituksena saada tänne vähän ihmisiä hommiin. Pitäisi pitää jonkun asteinen välikiri, tarkoituksena saada tehtyä mahdollisimman paljon lattioita ja keittiötä valmiiksi.

Keittiö käytiin ostamassa viime viikolla. Työtasot tulee vasta joskus tämän kuun 22. päivän tienoilla, mutta kaapit ja kodinkoneet haettiin jo!


On se hieno!!

Muutaman päivän keittiö ehti seisomaan tuossa pihalla autossa, mutta kun Sonja tuli tänne sunnuntaina meitä auttamaan, niin illan viimeisenä puhteena saatii kannettua koko laatikkomeri tänne sisälle. 

Sonja täällä minun katsellessa maalasi olohuoneen kaksi seinää niin, että olohuonekin on nyt sitä vaille valmis, että lattioita voi ruveta laittamaan. 


Ihan ei taas jälleen värit erotu, varsinkin kun nuo kuvassa olevat seinät pitäisi olla keskenään saman väriset. Sävynä olohuoneen vaaleissa seinissä on Tikkurilan piazza.

Minä tosiaan lähinnä vain katselin työntekoa, kun alkaa pikkuhiljaa keuhkot sanomaan sopimustaan irti täällä jatkuvassa pölyssä. Astmapiippua imeskelen posket lommolla aikamoista tahtia, mutta kyllähän tämä niin massiivinen pölypesä on tämä kullan kallis koti, että kyllä minun astma aikamoisessa shokissa on. Puuskutan ihan pienestäkin rasituksesta. Siksikin olisi aivan mahtavaa, jos saataisiin ensi viikonloppuna loput lattiat valmiiksi. Saisi nämä pelkät kipsipinnat piiloon, jolloin edes vähän vähenisi pälyn määrä. Tuleehan sitä pölyä tietenkin täällä näitä töitä tehdessä, mutta jos vaikka ihan vähän vähemmän!

Laatoitustöitä täällä on jatkettu tasaiseen tahtiin. Nyt valmista lattiaa on pikkuvessassa, takkahuoneessa ja kodinhoitohuoneessa. Osa keittiöstäkin on valmiina, vaikka iso osa onkin vielä saumaamatta.

Seinäpintaa on valmiina kuraeteisessä ja isommassa vessassa. Alla kuvissa isomman vessa seinää. Päädyttiin ihan valkoisiin laattoihin, että saadaan vessasta mahdollisimman valoisan ja tilavan näköinen. Ylemmässä kuvassa seinää ennen laattojen saumausta. Kovinkaan hyvin ei näy tuö meidän "tehostelaatta", joka siis kulkee raitana ympäri koko vessan. Alakuvassa lähikuva koristelaatasta.


Tarkoituksena ei meillä ollutkaan tehdä mitään silmille hyppäävää tehostetta, vaan sellainen muuhun seinään sointuva, mutta hiukan erottuva ja kaunis raita. Jälleen kerran ollaan tyytyväisiä! Ja tämäkin valinta saatiin aikaiseksi eriskummallisen nopeasti ja sulassa sovussa!


Alakuvassa vessa seinät saumattuna. Loppuja saumalaasteja ei tässä vielä ole kuitenkaan pesty pois ja lattiassakin vielä saumausliat ja saumaamattomat lattialaatat. Toivottavasti kuitenkin torstaihin mennessä lattiakin on saumattu ja vessa putsattu niin, että putkimiehet saavat laitettua pöntön toimintaan. Käsienpesuallasta vielä tähän hätään ei taideta saada, mutta ei silläkään ole niin väliä, kun että saan pöntön!!!



Kuraeteisen seinä on myös saumattu, loppusiivousta ja lattioiden saumausta vailla.



Pesuhuone on vielä sitten ihan täysin kesken. Suihkut kutsuvat meitä vielä töissä ja kylässä. Ja siis nyt kun lämmintä vettä pannuhuoneen hanasta tulee, ollaan aika paljon käyty ns. suihkussa tuossa omassa pihassa. Siis nakusilleen pihalle ja puutarhaletkusta lämmintä vettä niskaan. Tosin nyt kun illat ovat jo jäätävän kylmiä, ei sitäkään toimitusta viitis ihan kauhean usein suorittaa. Minä suihkuttelenkin lähinnä töissä.

Mutta on pesuhuoneeseen nyt kuitenkin jo laitettu viemäri paikoilleen ja lattiaan valettu kaatoa. Meille tulee tuollainen seinänvierusviemäri, jota ei ihan hirveän hyvin tuossa kuvassa erota, mutta siellä se on.


Eilen illalla pitkän työpäivän jälkeen Tero vielä purki pesuhuoneen katon. Lattia valujen vuoksi nousi kuitenkin sen verran paljon, että katsottiin tarpeelliseksi kattoa nostaa. Nythän pesuhuoneessa ja takkahuoneessa on sitten kylmä kun jääkaapissa, koska välikatto on purettu. Onneksi on kuitekin liukuovi olemassa, että saadaan kylmä suunnilleen pysymään uima-allas, pesuhuone, sauna, takkahuone osastolla. Aika karun näköinen tuo katto nyt kuitenkin on. Mutta kyllä sekin siitä pikkuhiljaa!



Tänä aamuna meillä oli täällä siis se ensimmäinen pakkasaamu. Kun selvisin aamun bajamaja käynnin aiheuttamasta pienimuotoisesta shokkitilasta, pystyi näistä maisemistä nauttimaan. Aamu on kuitenkin, kaikesta huolimatta valjennut aivan uskomattoman kauniina. Kun peltokin on nyt jo puitu, eikä vielä maalämpökaivojen poraus ole alkanut, eikä siis niiden alkamisesta vielä tietoa olekaan, pystyi silmiään ja mieltään taas lepuuttamaan, kun laskin koirat aamutouhuillensa tuohon pellolle.


Näihin kuviin ja tunnelmiin....


HYVÄÄ ALKANUTTA SYKSYÄ!